Näin juuri. Kävin jonnin aikaa Keinäsen Kaitsun vetämissä karatetreeneissä, Kaitsu sanoi kamaesta juuri samaa harjoitusmuotona kuin muutkin kohtaamani asialliset kamppailutaidon opettajat; tositilanteessa tai kisoissa harjoitusmuotoisessa kamaessa käväistään vain millisekunnin ajan, koska se toisaalta on voimantuoton (tai jonkun muun asian) perusta. Se millä tavalla kamae pidetään treeneissä on yksi juttu, joka voi sisältää ja jossa opetellaan voimantuotollisia ja taktisia ja strategisia asioita. Toinen juttu on dojon ulkopuolella, mitään yhtä ja ainoata kamaeta, puhumattakaan asennosta jonakin linnoituksena, ei voi olla elävässä elämässä, pitää olla avoin kaikkiin kahdeksaan suuntaan. Muodosta tulee ei-muoto.

Miksiköhän minä tällaista höpöttelen täällä?