Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 51 tulosta

DeusVult
joulu 29, 2015, 19.43
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Invictus kirjoitti: Pitää muuten lisätä vielä, että onhan nämä tekniset viat pahimmillaan äärimmäisen rasittavia kun kohdalle sattuvat. Glitchin vuoksi itselleni on tällä hetkellä mahdotonta edetä tarinassa niin kuin kuuluisi - eräs tehtävä ei vaan yksinkertaisesti ilman mitään järkevää syytä jatku niinkuin olisi tarkoitus. Googlettelu osoitti, että muillakin vastaava ongelma ollut ja joku oli siihen ratkaisunkin keksinyt... Muistan myös vastaavaa tapahtuneen itselleni ainakin pelisarjan ekassa osassa.
Itse olen nyt kahden kuukauden pelaamisella löytänyt yhden vakavamman bugin, joka pysäytti etenemisen - siis konkreettisesti. Se oli kuitenkin sidequesti eikä pääjuonen tehtävä, ja peli onneksi tallentaa autosaveja ja quicksaveja useaan eri slottiin, niin että vastaavissa tilanteissa on hyvä tsäänssi ettei peliä tarvitse aloittaa alusta.
DeusVult
marras 2, 2015, 15.58
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

xYm kirjoitti: Skyrimin ja tämän vertaaminen ei mielestäni ole kovin mielekästä.
Mielestäni se on erittäin mielekästä, ovathan nämä käytännössä saman genren pelejä. Grafiikan teknisen tason vertaaminen suoraan yks-yhteen ei olisi tietenkään reilua, enkä sitä tehnytkään. Skyrimin vikojen syy ei ollut se, että peli julkaistiin 2011, vaan se että sitä ei oltu suunniteltu ja toteutettu niin hyvin kuin olisi voinut tai pitänyt. Tästä ketjustahan löytyy myös kirjoittamani "arvostelu" Skyrimistä.

-Pelattavuus (inventory, loottaaminen, liikkuminen)
En ole itse huomannut ongelmia näihin liittyen? (paitsi liikkumisessa tietysti tuo nappien määrä). Inventoryyn pääsee kun painaa "iitä", loottaaminen hoituu kun painaa kropan päällä speissiä. :) Tosin aloitin pelaamisen pari päivää sitten uusimmalla versiolla, en tiedä oliko näissä sitten enemmän vikoja kun peli julkaistiin?
Inventoryyn liittyen;
Esim. taikajuomien valmistaminen. Jos haluaa valmistaa jotain pottuja, niin missään ei tietääkseni kerrota mistä ainesosia voi löytää vaan ne löytää (jos löytää) munkilla jostain päin maailmaa. (maailma on iso) voi olla että evotin.
Puuttuvia ainesosia löytää ensisijassa niiltä herbalisteiltä jotka myyvät niitä. Mitään tarkkaa ohjetta siitä mistä tiettyjä kasveja löytää luonnosta en minäkään ole löytänyt, mutta ei se kyllä ole menoa erityisesti häirinnyt. Keräämällä kasveja sieltä täältä niiden sattuessa sopivasti reitille on saanut ainesosia aika hyvin kasaan, ja puuttuvat saa sitten pikkumäihällä niiltä kauppiailta.
DeusVult
marras 2, 2015, 13.39
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Seuraa hieman tajunnan virtaa: :)
Jaawa kirjoitti: Pillars of Eternity
Tätä hakkasin jonkun aikaa tuossa viikko-pari takaperin. Loppufiiliksenä ehkä hienoinen pettymys. Noin niinkuin kaikenkaikkiaan pelihän on kyllä "ihan kiva", ja genressään hyvin uskollinen vanhoille ysärin esikuvilleen, mutta silti jotenkin tuntuu että jutusta olisi voinut puristaa irti enemmänkin. Tosin en edes päässyt peliä läpi asti, olen jumissa uskoakseni ns. lopputappelussa, jota en pysty voittamaan vaikka luulin hahmojeni olevan jopa vaadittua korkeammilla leveleillä. Sieltä luolastahan ei ilmeisesti pääse myöskään pois, eli jos siinä matsissa tulee turpaan, niin peli oli sitten vähän niinkuin siinä. Tappoi immersion tehokkaasti, ja voi olla että joku yllättävä loppuratkaisu jäi nyt näkemättä, joka olisi vaikuttanut positiivisesti mielikuvaani pelistä.

+ Vaikka juoni klassisesti pyöriikin "pää-pahiksen" jahtaamisen ympärillä, siinä pyöritellään mielestäni kivasti jälleensyntymän, uskonnon ja tieteen teemoja ikäänkuin fantasiavastikkeidensa keinoin.

+ Hyvät grafiikat. Esirenderöidyt hahmot ja maastot ovat toki retroa, mutta toimivat tässä genressä hyvin.

+ Aseita, varusteita ja loitsuja on paljon erilaisia ja ne pysyvät suurimmaksi osaksi mukavan maanläheisinä koko pelin ajan.

- Musiikki ja äänimaailma kuulostaa ensialkuun hyvältä, mutta kun saman taustamusiikin tai -ölinän on kuullut luuppaavan 400 kertaa, toivoo että matskua olisi jaksettu askarrella himpun verran enemmän.

- Ääninäyttely leveine jenkkiaksentteineen on ainakin itselleni aikamoinen moodkilleri. Voi olla että amerikkalainen yleisö on eri mieltä.

- Sivuhahmoihin liittyvät juonet jäivät ainakin itselle ihan puhtaasti arvoituksiksi, eikä mitään tunnesiteitä näihin hahmoihin päässyt syntymään.


************************


Mutta sitten:

Kuva

Mitä tähän nyt voi sanoa. Jos Witcher 2 oli pari vuotta sitten ehkä paras tietokoneroolipeli ikinä, Witcher 3 näyttää miten parhaasta saadaan vielä parempi. Itse asiassa minua hieman ihmetyttää, miten W3:sta ei ole internetseissä kohistu lainkaan niin paljon kuin vaikka esimerkiksi Skyrimistä, johon liittyvistä nettimeemeistä, nettisarjiksista, youtube-videoista jne jne sai kärsiä vuosia pelin ilmestymisen jälkeen. Witcherin rinnalla Skyrim kuitenkin näyttää ja tuntuu lähinnä lapselliselta tekeleeltä. Ilmeisesti joko Witcherin markkinointiin ja sissimarkkinointiin ei ole käytetty samalla tavalla miljardia dollaria niinkuin Skyrimin vastaavaan, tai sitten Witcherin astetta aikuismaisempi maailma ei vetoa nettijonneihin samalla tavalla kuin Skyrimin ja elder scrollsien perusfantasia?

Enivei, pelistä on vaikea keksiä mitään kovin kriittistä sanottavaa, poislukien ehkä se fundamentaali seikka että hahmoa ei normaaleista roolipeleistä poiketen saa itse valita, koska tarina pyörii päähenkilö Geraltin ympärillä. Hahmoa saa tosin kyllä kehittää mieleiseensä suuntaan, vaihtoehtojen ollessa myllytys, magia ja alkemia. En myöskään varauksetta ole action-pelimäisen taistelun fani. Tappeluissa on vaikea soveltaa mitään taktiikkaa tai muutakaan älyllistä, käytännössä homma hoituu sorminäppäryydellä jos on hoituakseen. Lisäksi hahmon eri toiminnoille on mäpättäviä nappeja aivan tolkuton määrä. En ymmärrä miksi esimerkiksi hevosen selkään nousemiseen ja sieltä alas tulemiseen tarvitaan kaksi eri nappia. Ja miksi pitää olla eri nappi jalan juoksemiseen ja hevosen juoksemiseen ratsastaessa? Uimisessa on käytössä normaaleiden liikkumisnappien lisäksi myös omat nappinsa alas ja ylöspäin sukeltamiselle. Taistelussa on käytössä ainakin napit toiminnoille eteen-taakse-vasen-oikea-ukemi-väistö-torjunta-loitsu-nopea hyökkäys-hidas hyökkäys-hyppy-sprintti ja toissijainen ase. Eli siis vaivaiset 13 painiketta, joita pitäisi pystyä kaikkia naputtamaan vaistonvaraisesti nopeatemposissa taisteluissa, joissa yleensä Geraltilta lähtee henki jo ihan muutamasta mokasta. Se on aika paljon, kun ajattelee että ihmisellä on kädessä vain viisi sormea, ja vain toinen käsi on näppiksellä. Onneksi kuitenkin kaikkia toimintoja ei käytännössä tarvita. Itse huomaan pärjääväni parhaiten hakkaamalla vain nopeaa hyökkäystä, ukemia, perus liikkumista ja välillä loitsua. Ehkäpä ajatus onkin antaa pelaajan valita ne omaan pelityyliin sopivimmat toiminnot ja antaa mäpätä ne mieluisellaan tavalla, muiden toimintojen jäädessä kuriositeeteiksi? Siitäkin huolimatta mäpättävien toimintojen määrä hämmentää, eikä voi välttyä ajatukselta että onkohan asian kanssa tullut kehityksessä vähän kiire?

Hyvää sanottavaa olisikin sitten vastapainoksi enemmän kuin jaksan kirjoittaa. Witcherin maailma on, vaikka selvästi kuitenkin fantasiaa, uskottava ja maanläheinen. Lähin vastaavuus löytyneet kaikille tv-sarjan myötä tutuksi tulleesta Game of Thronesista, eli teemat pyörivät paljon politiikan, vallanhimon ja vähän muunkinlaisen himon ympärillä. Missään satukirjojen ihmemaassa ei pyöritä, vaan pelin maailmassa on kärsimystä, kuolemaa, seksiä, kiroilua, oman edun tavoittelua, ja muita oikeastakin elämästä tuttuja aspekteja, mutta toisaalta maailma ei kuitenkaan vaikuta korostetun kylmältä tai onnettomalta. Hahmoissa on syvyyttä, ja niiden tarinat ovat aidosti kiinnostavia (toisin kuin vaikka *köh*Skyrimissä*köh*, jossa hahmot ovat melko puhtaasti sieluttomia paperinukkeja). Äänimaailma on erinomainen. Ääninäyttely on karrikoidun brittiläistä. Pelin maajussien ääninäyttelystä vastaavat ilmeisesti ne junteista junteimmat Yorkshiren sikafarmarit jotka suinkin on löydetty, kun taas "parempaa väkeä" esittävät jotkut Oxfordin kirjallisuuden professorit. Sinänsä asetelma on kyllä aidon englantilainen, joskin vahvasti kärjistetty. Omasta mielestäni se kuitenkin sopii keskiaikafantasiaan huomattavasti jenkkienglantia paremmin (Pillars of Eternity, I'm lookin at you...). Jotkin hahmot puhuvat myös esimerkiksi hieman venäläisellä aksentilla, minkä on tarkoitus heijastella näiden erilaista syntyperää pelin maailmassa.

Witcher 3:n maailma on käytännössä avoin, toisin kuin edeltäjässään jossa se oli ikäänkuin puoliavoin. Aikaisemmin alueet olivat kyllä parhaimmillaan isoja, mutta kun tarina hyppäsi eteenpäin ei paluuta enää edelliseen karttaan ollut. Nyt suurin osa kartoista on käytössä alusta lähtien, ja matkustaminen niiden välillä on vapaata. Kartoissa on myös kokoa paljon enemmän kuin Witcher 2:ssa (yhteensä kartat kattanevat vähintään saman kokoisen alueen kuin Skyrimissä). Matka taittuu jalan, hevosella, veneellä, tai tiettyjen pisteiden välillä pikamatkustamisella eli ikään kuin "teleporttaamalla".

Pelin grafiikka on helvetin hienoa, sekä teknisesti että etenkin designiltaan. Hahmojen vaatteet ja kasvot on mallinnettu niin hienosti (helposti parasta jälkeä tietokonepeleissä tähän saakka), että jälki on melkein kuin elokuvaa katsoisi. Ei kuitenkaan ihan, sillä tietokonepelissä grafiikan renderöinti tapahtuu lennossa, mikä tietenkin asettaa vielä teknisiä rajoitteita. Aseet, varusteet, vaatteet, rakennukset jne näyttävät suurimmaksi osaksi aidosti keskiaikaisilta, eivätkä sorru täysin överiksi vedettyyn sarjakuvamaisuuteen kuten monissa muissa peleissä. Sää ja vuorokaudenajat vaihtuvat dynaamisesti ja näyttävät upeilta. Loitsujen efektit ovat tosin melko vaisuja, mutta toisaalta Geralt ei olekaan mikään velho, vaan ennemminkin tappelija jolla on muutama pikku taikatemppu ässänä hihassa.

En ole itse pelissä vielä niin pitkällä, että voisin arvioida koko tarinan kaaren kokonaisuutta, mutta uskallan sanoa että Witcher 3 lienee kyllä melko helposti tietokoneropejen kirkkain tähti taas tällä hetkellä. Dragon Age Inquisition saattoi pitää kruunua hetken, mutta verrattuna Witcheriin DA vaikuttaa muoviselta my little pony -kamalta. Inquisition jäi tosin allekirjoittaneelta kesken, jotenkin se miljoona yhtäaikaista side questia sai homman tuntumaan ikään kuin päämäärättömältä haahuilulta, ja kiinnostus pääjuonta kohtaankin sitten hiipui. Pitänee palata Inkkarin pariin vielä jossain vaiheessa, ja vetää homma pakettiin. Pieni caveat Witcher-sarjassa kuitenkin on se, että vaikka pelit ovatkin käytännössä itsenäisiä tuotteita, ne ovat toistensa jatko-osia. Parhaiten pelimaailmaan pääsee siis sisään pelaamalla kaksi aiempaa osaa läpi ensin. Tai sitten ehkä lukemalla ne kirjat, joiden pohjalta pelisarjakin on tehty. :) Tämä ei tietenkään ole täysin välttämätöntä, mutta ilman kokemusta aikaisemmista sarjan peleistä voi monet viittaukset ja juonenkäänteet jäädä hoksaamatta.
DeusVult
maalis 12, 2015, 10.00
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Tiistaina julkaistu suomalainen kaupunkisimulaattori on noussut maailmalla hitiksi ja arvostelumenestykseksi.

Peli nousi heti tiistaina illalla julkaisun jälkeen Steam-pelikaupan myydyimmäksi peliksi ja keskiviikkona iltapäivällä se oli koko maailman viidenneksi pelatuin peli Steamissa. Saavutus on suomalaispelille merkittävä.
http://nyt.fi/a1305936649200" onclick="window.open(this.href);return false;

Kiva että myös ei-mobiilipelit saavat ansaittua julkisuutta mediassa. :peukku:

Itse en ole vielä pelannut, enkä tiedä tulenko pelaamaankaan. Se firman edellinen tekele, Cities in Motion 2 ei vakuuttanut (tai sitten en vain osannut, pelasin sitä muutaman tunnin). Peli tuntui jonkinlaiselta köyhänmiehen versiolta vanhasta legendaarisesta Transport Tycoonista, vaikka olikin tietysti hienommalla grafiikalla toteutettu. Ansaintatargetti oli jo ensimmäisessä tehtävässä joku $13 000 000 tai whatever, ja kun voittoa kertyy joku pari hunttia kuussa vaikka miten taktisesti on sijoitellut bussilinjat ja muut ympäri kaupunkia, niin en oikein tajunnut että mitähäh? Pitäskö sitten vaan venaa joku 100 vuotta reaaliajassa että tulee se targetti täyteen?
DeusVult
tammi 23, 2015, 14.58
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Kuva

Noniin, nyt ei puhutakaan mistään välimallin tekeleestä. DA Inquisition on Dragon Age sarjan kolmas ja uusin osa, ilmestyi viime vuoden lopulla. Ja sujahtaa sukkana tietokoneroolipelien aateliin.

Kakkososa päättyi siihen kun Kirkwallin velhot kapinoivat heitä kurissa ja herran nuhteessa pitäviä templareita vastaan. Kapina levisi äkkiä ympäri maata, kunnes nuo kaksi faktiota olivat käytännössä sodassa keskenään. Kolmosen tarina alkaa, kun velhojen ja templareiden rauhanneuvottelun paikkana toiminut temppeli lentää taivaan tuuliin, ja "paavi" sen mukana. Räjähdyksestä selviää vain yksi mies, jonka käteen on ilmestynyt outo vihreänä hohtava hommeli. Joidenkin mielestä tämä mies on messias, toisten mielestä taas syyllinen temppelin tuhoon. Maisemaan ilmestyy outoja ulottuvuusportteja, ja koska nyt maagit ja templarit ovat toisilleen hyvin hyvin vihaisia ja kirkkokin on sekasorrossa, päätetään perustaa Inkvisitio tutkimaan tapausta ja ylläpitämään rauhaa. Pelaaja on tuo hohtavakätinen mies (tai nainen), jonka tehtäväksi tulee todistaa syyttömyytensä tapahtumiin ja singahdella Inkvisition nimissä ympäri maita ja mantuja erilaisia nakkeja hoidellen.

DA Inquisition on toteutukseltaan AIVAN eri kategoriassa kuin juosten kustu kakkososa. Ensinnäkin grafiikka, joka kakkososassa oli melko heikkotasoista jopa siihen aikaan (2009 vai milloin se nyt tulikaan), on nyt aivan huippuluokkaa. Ja huippuluokkaa ei tarkoita "ei pyöri kenenkään koneella", vaan optimointi on ilmeisen onnistunut koska ainakin omalla Geforce GTX 660 Ti:lläni grafiikka-asetukset saa tappiin ilman, että pelattavuus liiaksi kärsii. Näyttävyys ei rajoitu pelkästään grafiikan teknisiin hienouksiin, vaan myös levelisuunnittelu on jotain aivan muuta kuin kakkososassa. Siinä missä kakkosessa oli käytännössä kait joku neljä erilaista luolaa ja ulkomaisemaa, jotka olivat vielä kaiken lisäksi aika pieniä ja joita sitten kierrätettiin tehtävästä toiseen, on kolmososan maailma kohtalaisen valtava ja erittäin hyvin laadittu. Mukana on niin hiekka-aavikkoa, sateista ja vuoristoista rannikkoa, maaseutua, homeista suota ja niin edelleen, kaikki erittäin aidon näköisiä ja tunnelmaltaan erilaisia.

Tehtäviä saa suorittaa vapaassa järjestyksessä. Se yhdistettynä avoimiin maastoihin pitää huolen putkijuoksutunnelman täydellisestä puuttumisesta. Juonta kuitenkin kuljettavat eteenpäin vain tietyt tehtävät. Näiden suorittaminen tulee mahdolliseksi, kun sekalaisia nakkeja on saanut hoidettua tietyn minimimäärän. Kyseinen minimi vaan ei ole kovin kummoinen, ja ainakin itselläni tuota pikkutehtävistä kerättyä "poweria" on aina reilusti enemmän kuin mitä seuraavan juonitehtävän suorittaminen vaatii.

Erilaiseen puuhasteluun on lukuisia mahdollisuuksia. Maastosta voi kerätä kasveja ja kiviä/metalleja, joilla voi sitten tukikohdassa tunettaa taikajuomia tai takoa uusia aseita ja haarniskoita. Erilaisia vaihtoehtoja esim, aseiden luomiselle on niin paljon, että suurin osa taitaa jääädä yhden läpipeluun aikana käyttämättä, mikä on tietysti hyvin positiivista.

Hahmoille ei valitettavasti voi jutella kuin tukikohdassa, mikä heikentää roolipelikokemusta, mutta tukikohdassa käydyt keskustelut kyllä avaavat hahmojen tarinoita tyydyttävästi. Jotenkin kuitenkin Inquisitionin hahmot vaikuttavat laimeammilta ja tylsemmiltä kuin edellisissä osissa. Hahmojen kanssa voi flirttailla niin halutessaan (vieläpä "sukupuolineutraalisti"), ja jos homma menee yhtään niinkuin aikaisemmissa osissa, ahkera flirtti voi johtaa ankaraan mattopainiin vällyjen välissä, mikä puolestaan voi vaikuttaa jollain tavalla tarinan kulkuun. Ongelma on vain siinä, että Inquisitionissa en ole vielä tavannut yhtään sellaista hahmoa jonka kanssa haluaisin flirttailla tai kenen tarinasta olisikin pätkääkään kiinnostunut - ainakaan lähestulkoonkaan samalla intensiteetillä kuin edellisissä osissa.

Taistelusysteemiä ja hahmon kehitystä on taas rukattu edellisistä osista, ja omasta mielestäni huonompaan suuntaan. Ilmeisesti vähemmän taktiikkaa mutta enemmän stroboja ja kromia sisältävä, epämääräinen huiskiminen on sitten konsolijonnejen mielestä mageempaa kuin DA:Originsin alkuperäinen taistelusysteemi, mutta I beg to differ. Myöskään taitopisteitä (strenght, cunning, jne) ei saa enää asettaa hahmolle itse, vaan ne on mitä ne on ja niihin vaikuttaa automaattisesti päällä olevat varusteet sekä levelöidessä valittavat aktivoitavat abilityt. Ja kun niihin ei voi itse vaikuttaa, niin eipä niiden olemassaolo paljoa kiinnostakaan, joten koko skillpoint-systeemin olisi samalla voinut jättää pois ehkä kokonaan. Kaipa se on siellä taustalla säilytetty ettei old school RPG-fanit ihan suorastaan saa slaagia.

Kaiken kaikkiaan DA Inquisition on sellainen pläjäys, että en yhtään ihmettele että se on valittu vuoden 2014 parhaaksi peliksi. Kaikesta näkee, että peliä on tehty rakkaudella ja oikealla innolla, eikä pelkästään rahastamistarkoituksessa, vaikkakin konsoliyleisön ajatteleminen onkin saanut tekijätiimin tekemään kehityksessä ratkaisuja, jotka eivät vannoutuneita PC-pelaajia ja vanhan koulun RPG-faneja miellytä.

Pro:

+ Uskomaton grafiikka, hyvä animaatio
+ Laajat maastot ja hieno tasosuunnittelu
+ Hirviöt ja vastustajat eivät nouse tasoja pelaajan kanssa, vaan ne ovat mitä ovat. Näin siis jos liian aikaisessa vaiheessa menee leijumaan väärille tyypeille, saa turpaansa. Tämä oli aikaisemmin jo katoavaa kansanperinnettä.
+ Aseissa ja haarniskoissa paljon askarreltavaa
+ Valinnat tarinan käännekohdissa vaikuttavat tarinan kulkuun, ainakin jonkin verran.

Contra:

- Hahmot eivät innosta
- Tarina ei ehkä yhtä mukaansatempaava kuin ykkösosassa
- Dumbdownattu taistelu ja hahmonkehitys
- Hahmojen kanssa voi keskustella vain tukikohdassa
DeusVult
joulu 24, 2014, 14.17
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Itsekin pelasin Payday2:sta keväällä, höyryn mukaan 105h plakkarissa. Kyllästyin kun DLC:tä alkoi tulemaan kuin sieniä sateella, ja random nettihörhöjen kanssa ei vaan oikein jaksa pelata. Niinkuin kaikissa multiplayereissä, paydayssa on kahdenlaisia pelaajia, niitä jotka ovat niin huonoja että pilaavat muidenkin pelin, ja sitten niitä kunnon kusipäitä joilla on pelikellossa joku 750+ tuntia. Nämä ovat grindanneet kaikki levelit läpi kaikilla vaikeustasoilla niin monta kertaa, että ovat saaneet hiottua kunkin levelin taktiikan ei yhtään vähempää kuin täydelliseksi. Jos itse sitten matsin alettua juokset vähänkin väärään paikkaan tai olet sekunninkin myöhässä, on palaute välitön "OMG LOL NUB GTFO *kicked*". Kerran jonkun tällaisen mulkun kanssa pelasin erästäkin ryöstöä varmaan noin 45 minuuttia, ja sitten sekuntia ennen levelin päättymistä tämä herrasmies nauraa räkäisesti ja kikkaa mut pihalle etten saa levelin suorittamisesta expiä. Silloin kyrsi sen verran että olisin varmaan käynyt potkaisemassa jätkää päähän ja hakannut sen kovalevyn säpäleiksi jos olisin tiennyt missä se asuu - ei niinkään se että jäi ekspit saamatta vaan se eeppiset mittasuhteet saavuttanut kokovartalomulkkuus jota sälli esitti sai pintaan kyllä melko alkukantaiset raivot. Niin ja sitten on vielä ne jonnet jotka quittaa heti jos jäävät vangiksi, vaikka olisivat itse hosteja. Niille vois kans antaa pienet lumipesut, josko sitten oppisivat olemaan, tana.
DeusVult
joulu 21, 2014, 19.44
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Dragon Age II oli alennuksessa kympillä, joten päätin kokeilla. DA kolmonen kutkuttaisi tietysti enemmän, mutta kuudenkympin hintalappu ei.

DA kakkosessa on ilmeisesti kolme chapteria, ja uskoakseni olen aika lähellä ensimmäisen chapterin loppua. Peli on juuri sitä mitä pelkäsinkin sen olevan, eli yksinkertaistettu, streamlineattu ja dumbdownattu varjo alkuperäisestä DA:sta. Varusteiden hallinta, skillsit kuten trapping ja crafting vai mitä niitä oli on kaikki joko poistettu tai simplifikoitu, hahmoille ei voi jutella muuten kuin jos joku tehtävä sitä edellyttää, kaikissa keskusteluvaihtoehdoissa näkyy heti ennalta miten vastaaja tulee siihen suhtautumaan jne. Poissa on kaikki ne henkevät keskustelut leirinuotiolla kun hahmot saa suostutelua kertomaan syvimpiä ajatuksiaan ja samalla paljastamaan itsestään piirteitä, joita voi käyttää vihjeinä miettiessää miten heitä voi miellyttää entisestään. Kakkososassa vaan mennään sinne minne iso keltainen nuoli näyttää, ja klikataan sitä objektia mitä käsketään klitata. Kaikesta näkee että peli on tarkoitettu enemmän kärsimättömille konsolijonneille kuin millenkään rpg-faneille: taistelut ovat nopeita ja helppoja, ja niitä on koko ajan. Peli muistuttaakin enemmän melkein jotain Diabloa kuin orkkista Dragon Agea.

Ilmeisesti kolmososa on sitten taas parempi, en malta odottaa että sen hinta tulee hieman alaspäin.
DeusVult
marras 21, 2014, 14.12
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Far Cry 4:n ilmestymisen vuoksi oli Far Cry 3 tarjouksessa vitosella pari päivää sitten. Nappasin pois kuleksimasta, ja pelasin läpi.

En vakuuttunut.

Graffa on hyvä mutta peli pyörii siltikin aika sujuvasti, myös äänimaailma on hieno. Lukuunottamatta autoradioista kuuluvaa ihme ulvontaa tai vaihtoehtoisesti jotain hawailaista ukulelerämpytystä. Onneksi sen saa aina pois nappia painamalla.

Suurin ongelma pelissä on että se on kuiva. Ja pinnallinen. Ja loppujen lopuksi melko tylsä. "palkittu" juoni on pähkinän kuoressa siinä, että porukka rikkaita kakaroita on jollain skydiving lomalla jossain tyynellämerellä, kun joukko julmia ihmiskauppiaspiraatteja kidnappaa nämä. Yksi sälleistä pääsee pakenemaan, ja lähtee sitten vapauttamaan muita. Kuulostaako tutulta? Tämä todella omaperäinen "nuorten villi loma muuttuu selviämistaisteluksi" -teemahan on käytössä kaikissa ns. teinikauhuelokuvissa, ja ajattelinkin aluksi että kyseessä on joku parodia, tai sitten juoni lähtee jossain vaiheessa kehittymään johonkin yllättävään ja mielenkiintoiseen suuntaan. Ei ollut, eikä lähtenyt.

Pelissä voi "kehittää" hahmoaan expin kautta saatavilla skill pointseilla, ja aseita voi tuunata ostamalla niihin äänenvaimentimen, kiikarin tai punapistetähtäimen, tai hauskan värityksen jolla ei kuitenkaan ole mitään pelillistä funktiota. Ongelma on vain siinä että ne kaikki skillsit ovat aika turhia, eikä siinä lopun täyteen buustatussa äijässä ole hirveän paljoa eroa siihen alkupelin noobiin. Sama pätee aseisiin. Vaikka tarjolla on monenlaista pistoolia, haulikkoa, konepistoolia, rynnäriä jne, jopa sinko ja liekinheitin, niiden hohtoa vähentää se että periaatteessa peli olisi mahdollista pelata läpi sillä ensimmäisellä mutkalla jonka käteensä saa. Lukuisat eri pyssyt jäävät kuriositeetiksi, ja niitä tuleekin haalittua ihan vaan keräilymielessä - ei siksi että niitä tarvitsisi varsinaisesti mihinkään.

"Maailma", eli trooppinen tyynenmeren saari on hienosti mallinnettu, ja täysin vapaa, eli pelaaja voi halutessaan mennä saarella mihin vain haluaa. Periaatteessa pelkästään saaren tutkimiseen voisi käyttää tunteja ja taas tunteja, mutta miksi? Sieltä ei nimittäin voi löytää mitään mielenkiintoista - ainoat löydettävät esineet ovat kirstuja, joissa on pieni määrä rahaa ja joku rihkama, jonka myymällä saa edelleen pienen määrän rahaa. Rahalla voi sitten ostaa niitä pyssyjä. Tosin kun käy läpi niitä radiotorneja jotka paljastavat karttaa, myös osa aseista muuttuu ilmaisiksi. Toisin sanoen siis aseisiinkaan ei ole pakko käyttää rahaa, jos ei välttämättä halua. Saarella on myös nykypelien tapaan "collectibles", eli kerättäviä esineitä, joiden keräämisestä tosin ei pelillisesti hyödy yhtään mitään. Paitsi jos sattuu olemaan niitä tyyppejä joiden elämän tarkoitus on käyttää joku 200 tuntia elämästään etsien niitä, jotta pääsee sitten Steamissa leijumaan saavutuksillaan.

Kaiken kaikkiiaan siis Far Cry 3 on FPS, joka haluaisi olla RPG. Rahkeet ei vaan valitettavasti ihan riitä. Juoni on booring isolla beellä, ja vaikka tehtävissä toisinaan onkin hetkensä, niin kokonaisuus jää vaisuksi. Tämän kokemuksen perusteella saatan kyllä hommata Far Cry 4:n, mutta en ennen kuin senkin hinta on enintään 5€.
DeusVult
marras 21, 2014, 13.43
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Invictus kirjoitti: - Crusader Kings II

Ainoa varsinainen narisemisen aihe tähän mennessä on ollut jotkut sotimiseen/taisteluihin liittyvät asiat - päätin alkaa liittämään naapurikuntaa omien rajojen sisälle ja sitten alkaakin sota jossa vihollisen armeija juoksee meikeläistä karkuun varmaan yli vuoden - vihollisella ei ole myöskään enää yhtään linnaa, kapunkia tai mitään minkä voisi piirittää ja vallata ja se sota ei vaan lopu... Rauhaa kun yrittää viholliselle ehdottaa niin ei tule kuulookaan koska ilmeisesti elää todellisuudessa jossa se sota menee ko. apinan kannalta jotenkin hienostikin. Noh, tämäkin saattaa johtua omasta osaamattomuudesta mutta varsin typerän tuntuista. Useimmiten tälläistä siis kuitenkaan ei ole käynyt.
Sotiminen on CK:ssa aika abstraktia hommaa kyllä. Se että suostuuko se vastapuoli rauhaan vai nou riippuu siitä warscoresta, jonkä määräytyminen puolestaan riippuu siitä kuka aloitti sodan. Esimerkiksi sisällissodassa warscore vähenee koko ajan pikkuhiljaa, eli häviät sodan jos et saa ajoissa separatistien valtaamia alueita takaisin. Vastaavasti taas jos itse olet hyökkääjä, score vähenee pikkuhiljaa jos et saa vallattua aikomiasi alueita. Jos taas saat vallattua, niin sitten periaatteessa scoren pitäisi pikkuhiljaa kasvaa sinun hyväksesi. Tosin, jos vastustajalla on iso armeija jäljellä jossain, ei pelkällä alueen valtaamisella välttämättä ole kovin suurta vaikutusta. Silloin pitää vaan juosta se armeija kiinni ja vetää sitä lättyyn. Tarvittaessa niin monta kertaa että ne penteleet kaatuvat viimeiseen mieheen. Sen pitäisi yleensä onnistua pienen takaa-ajon jälkeen, sillä ennen pitkää vastustaja juoksuttaa armeijansa sellaiseen lääniin josta karkaaminen kestää kauemmin kuin sinne pääseminen.

Yleensä vastapuoli suostuu rauhaan vasta kun warscore on jotain 98%, tosin joskus on käynyt niinkin että vastustaja antautuu oma-aloitteisesti ehdoitta vaikka score on vasta jotain 78%. Riippunee paljon siitä mitä Casus Belliä käytettiin, ja onko sillä toisella useampia sotia käynnissä yhtä aikaa.
DeusVult
marras 20, 2014, 21.46
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Disturbed kirjoitti: Hirveässä nosteessa tämä "elektroninen urheilu" kyllä muutenkin on. Vaikka urheiluksi en tätä sanoisi vaikka pelaamista olen rakastanut jo pikkupojasta lähtien..
Samoilla perusteilla kait tietokonepelaaminenkin on urheilua kuin mikä tahansa muukin ei-fyysinen urheilu, kuten vaikka ampumaurheilu, shakki tai biljardi.
DeusVult
marras 5, 2014, 17.18
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

M. Vilenius kirjoitti: Se onko koneessa pyssyja vai ei riippunee enemman kontekstista kuin mallista. Aika harvassa nykyaan lentavassa WWII koneessa (tai replikassa) on kai aseistus toimivassa kunnossa :) DSC:n tapauksessa konteksti on varmaan aika riippuvainen markkinoinnista, eli haluttu antaa esimerkki ropellikoneesta ja siita mihin simulaattori pystyy moista mallintamaan, mutta haluttu pitaa se erillaan varsinaisesta sisallosta (jota sitten myydan noiden moduulien kautta).
Ei taida kovin montaa lentokuntoista Focke-Wulffiakaan olla toimivilla aseilla nykyään... Jos ja kun idea on että mustangista on mallinnettu (ilmaisversiossa) joku moderni, aseistamaton rakennussarjareplika, niin se on ihan ookoo, mutta esimerkiksi tämä steamissa oleva descriptioni on siinä tapauksessa mielestäni hieman harhaanjohtava:
Fly the Su-25T in a massive, semi-dynamic campaign to achieve dominance in the skies over Georgia! Experience the amazing flight dynamics and interactive cockpit of the TF-51D and understand why the Mustang is often regarded as the greatest fighter of the Second World War.
Huonolla kaytettavyydella ja kayttajaystavallisyyden puutteella ei tietenkaan suoraan ole mitaan tekista realismin kanssa (muuten kuin etta puhutaan tietysti aika monimutkaisista jarjestelmista, jolloin omaksuttavaa tietoa on paljon), vaan eikohan tama johdu siita, etta suurin osa simulaattoreiden tekijoista on itse juuripa enemman tai vahemman asialleen omistautuneita nortteja, eika niinkaan markkinointiorientotuneita kayttoliittymasuunnittelijoita.
Näin minäkin uskon.

Näin niinkuin yleisesti, mielestäni simulaattoreissa syyllistytään toisinaan sellaiseen mitä voisin sanoa näennäisrealismiksi, tai näennäisautenttisuudeksi, mikä usein johtaa pelattavuuden epärealistiseen huonontumiseen. Hyvä esimerkki on esimerkiksi vaikka juuri näkymä ohjaamosta (niin lentosimuissa kuin vaikka ihan autopeleissä/simuissakin). Oikeassa autossahan näkymä ulos on aivan radikaalisti parempi, kuin se ehkä tsägällä 30cm * 20cm luukku josta autopelien ohjaamonäkymässä näkyy varsinainen maisema. Tästä syystä autopeleissä (vaikka en niitä hirveän aktiivisesti harrastakaan) käytän aina ns. pellin päältä-näkymää, jolloin ohjaamon rakenteet eivät haittaa näkyvyyttä, ja samasta syystä en koe hirveitä omantunnontuskia myöskään käyttäessäni no cockpit view:tä lentosimulaattoreissa. Toinen massiivinen mukarealistisuus simulaattoreissa liittyy mittareihin ja hallintalaitteisiin. Oikeassa autossa ja epäilemättä myös lentokoneessa kuljettajalla on ns. perstuntuma, jonka ansiosta tämä tietää suunnilleen kuinka kovaa kulkee, mihin suuntaan missä asennossa, ja mitä voimia ajoneuvoon vaikuttaa. Simulaattoreissa tätä tunnetta ei ole, joten en häpeä lainkaan käyttää hyväkseni sellaisia "apuja" kuten IL-2:n (sen orkkiksen, sitä stalingradia en ole vielä hankkinut) jatkuvasti ruudun alareunassa näkyvä nopeus. korkeus ja suunta. Todellisuudessa pystyn myös käyttämään hallintalaitteta tuntoaistin varaisesti, ja tiedän katsomatta missä asennossa vaikkapa käsijarru tai vaihdekeppi ovat. Tästä syystä en koe immersiota, realismia tai autenttisuutta millään tavoin loukatun jos näppäinkomennon jälkeen ruudussa lukee "Flaps: take-off", "Arrestor hook:down" tai joku muu toiminnon vahvistava viesti, sen sijaan että joudun pannaamaan näkymän alas mittaritauluun, ja zoomaamaan johonkin nippeliin nähdäkseni missä asennossa se on. But maybe it's just me.
DeusVult
marras 4, 2014, 22.22
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Joo, ilmeisesti tässä DCS:n TF-51D:ssä ei ole aseita, vaikka esim wikipedian mukaan siinä oikeassa TF-51D:ssä on. Tätä vaan ei kerrota missään, se vaan pitää tietää. Tai lukea jonkun random harrastajan random foorumiviestistä. Arvostan realismia tiettyyn rajaan saakka, mutta DCS:stä huokuu sellainen todella insinöörimäinen toteutustapa ja täydellinen käyttäjäystävällisyyden puute joka ärsyttää suuresti. Voin kyllä kuvitella että ne tyypit jotka huvikseen lentävät esim jotain matkustajakonesimulaattoreita ovat enemmän kuin kotonaan. :D

Hotasia voisin joskus harkita, mutta ovat niin peevelin kalliita ettei sellaista voi noin vain ostaa. Ne on sellaisia tosiharrastajan lifestyle-sijoituksia ennemminkin. Tähän saakka olen pärjäillyt joikalla jossa on Z-akseli ja kaasuvipu, on riittänyt tällaiselle astetta kasuaalimmalle simulaattorifanille (esim IL-2:ssa ja Rise of Flightissä) vallan hyvin. Mites se TrackIR? Onko se ihan oikeasti hyödyllinen? Olen jotenkin todella skeptinen sen konseptin suhteen, että päätä kääntelemällä näkymä ruudulla kääntyy, mutta samaan aikaan katse pitää kuitenkin pitää siinä ruudussa. Kuulostaa takuuvarmalta päänsärkyautomaatilta... :D
DeusVult
marras 3, 2014, 22.43
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

M. Vilenius kirjoitti: DCS
Oli Höyryssä taas alennuksessa, joten hommasin tuon ja siihen Black Shark ja Flaming Cliffs dlc:t.

Mutta joo. Mikäs ois noin niinkuin paras tapa päästä edes jollain tavalla sisälle tähän? Tutoriaalit näyttävät olevan surkealla kuvan- ja äänenlaadulla kaapattuja videoita, joista ei meinaa saada mitään selvää ja jotka vieläpä yleensä heittävät koko softan tilttiin jos niitä yrittää kelata eteen tai taaksepäin. Lisäksi videoissa todetaan välillä jotain tyyliin "tämän mittarin toiminta on sama kuin mig-29:ssä, joten sitä ei tässä nyt käydä sen tarkemmin läpi." Mig-29:lle ei sitten kyllä näytä olevan kuitenkaan omaa tutoriaalivideota. Jotain sellaista perusasiaa ei kerrota missään, että mikä se on se keltainen risti joka toimii ohjaamossa ikäänkuin hiiren kursorina, mutta jolla ei voi kuitenkaan klikkailla mitään nippeleitä tai nappeleita. Nyt parin tunnin kikkailun jälkeen en edelleenkään tiedä miten ammutaan. Edes sillä vakiona mukana olleella TF-51 mustangilla, jolla luulisi että prosessi on niinkun monimutkainen kuin liipasin pohjaan. Ehkä nämä kerrotaan pelin ohjekirjassa, joka on vaatimattomat 250 sivua, ja jonka lisäksi jokaiselle koneelle on oma, samankokoinen manuaalinsa?

Olen leikkinyt kyllä simulaattoreilla koko pienen ikäni, eli joku peruskäsitys mulla on asiasta. Siviili-ilmailusimuihin en kyllä ole koskenut, koska en saa mitään kiksejä checklisteistä ja reittilennoista.
DeusVult
loka 31, 2014, 11.12
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Tuolla aikaisemmin mainitsemani CK2 peli Akvitanialla tuli päätökseen pari päivää sitten, kun aika loppui vuonna 1453. Loppupisteet 89668, eli pääsin "ranking-listan" kolmoseksi, ne valmiiksi määritellyt mittapuut kun ovat 100 000, 90 000, 80 000 ja niin eespäin. Tosin veikkaan että ne ihme savantit jotka ilmeisesti jotenkin onnistuvat pelaamaan CK:a kuin Riskia, valloittaen koko Euroopan lääni kerrallaan, pääsevät kyllä loppupisteissä jonnekin ihan omille lukemilleen.

Halusin myös kokeilla miten peli toimii intialaisilla hahmoilla, joten aloitin uuden pelin vuodesta 864, jollain keski-intian nobody-kreivillä. Se ei mennyt ihan yhtä loisteliaasti: 18 vuotta ja game over. :D Hindut ovatkin aika paljon sotaisampaa porukkaa kuin ehkä yleensä kuvitellaan... pitää ehkä yrittää vielä uudestaan.
DeusVult
loka 31, 2014, 00.39
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt pelaan
Vastaukset: 1494
Luettu: 91411

Nyt pelaan

Siinä missä Dragon age origins oli ja on tietsikkaropejen ehdotonta aatelia, oli kakkonen arvostelujen perusteella silkkaa shittiä. En ole uskaltanut siihen itse koskea, joten en voi tietää varmaksi. Kolmosen olemassaolosta en ollut edes tietoinen. :D