Jouts,
lueskelin ketjua mielenkiinnolla, etenkin kun nykyään tulee tota Hokutoryuta katseltua Kaapelilla vähän pakostakin. Se, etteivät he korosta "Sukupuuta" ja oppilinjaa kertoo varmaan siitä, ettei asiaa koeta kovin tärkeäksi. Jos treenaajia riittää ja kovia kamppailijoita kasvatetaan vuosikymmenestä toiseen, niin hommahan on ihan purkissa. Mä olen itse aina ajatellut ju-jutsun olevan vähän vapaampi tästä tyylisuunta-sidonnaisuudesta kuin esim. karate. Tää on tosin ihan mutu-tuntuma. Mutta en usko kansainväliselle jutsu-leirille osallistuminen kannalta tyylisuunnan olevan niin oleellinen asia kuin vaikka karatessa.
Tää perinnelinjojen vaaliminen ja "vanhojen" tyylinen hengissä pitäminen on arvokasta puuhaa. Siihen ei vain musta kannata sisällyttää ajatusta, että ne olis parempia kuin uudet. Nyt kun mä olen monista syistä palannut "puhtaaseen" Kiukkariin, kaipailen usein Shiai Kyokushin aikoja, jolloin keskityttiin ehkä enemmän kamppailutaitojen hiomiseen. 35 katan ylläpitäminen edes säädyllisellä tasolla on kyllä jostain pois
En halua tässä kuitenkaan sotkea Kiukkaria sen kummemmin tähän ketjuun, mutta noin pointtina vaan, että perinteet velvoittaa. Se voi kamppailumaailmassa olla myös taakka. Kyllä minä IP-mielessä tietäisin tuhat asiaa opettavaksi, jos aikaa säästyisi vähäsen vaikka katojen hinkkaamiselta. Mä itse kyllä diggaan niiden treenaamisesta, mutta ei tommosta määrää katoja ole oppilaiden helppo omaksua, kun nykyään treenataan niin vähän.
Takaisin asiaan. Mä tykkään ajatella näistä tyylien puhtauksista sillä lailla, että maailmassa ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan yhtään puhdasta kamppailutyyliä. Kaikki ovat saaneet oppia jostain. Eikö Okinawalaiset saaneet oppia Kiinasta? Eikös ne sitten ole matkijoita ja kamppailutaitojen virittelijöitä siinä kuin muutkin. Enemmän kyse on kai jostain vanhoista lukituista oppikokonaisuuksista. Tämä setti on tyyli X. Tämä meidän saaren setti on tyyli Y. Sitten näiden oppilaat ovat luoneet omat tyylinsä, jotka on taas nimetty joksikin. Jos tästä tyylin perustamisesta on riittävän kauan, vaikka 80 vuotta, pidetään sitä puhtaana tyylinä. Se on musta vähän outoa. Nehän on syntyneet ihan samoin kuin Kyokushin tai Hokutoryu ju-jutsu -yhdistelemällä asioita kamppailusta.
Nyt maailmalla treenataan innolla brassi-jutsu. Puvuissa on mainoksia ja homma on silti toimivaa. Ehkä 30 vuoden päästä täällä puhutaan siitä, onko saksalainen brassi-jutsu tai suomalainen brassi-jutsu aitoa brassi-jutsua. Sukupuun pohja nousee ajan kanssa ylemmäs eikä ketään ehkä kiinnosta, mistä hitosta koko brassi-jutsu alun perin lähti. Nuo brassi-treenaajat saattavat olla tollaisia yli 100 kiloisia liharekkoja, jotka penkkaa 150. Kiinnostaako niitä esim. kuka 45 kiloinen kalastajan poika japanista pisti 1800 -luvulla jutsun jonkin tyylisuunnan alulle. Tuskin. Silti lajissa käytetään ju-jutsu nimeä. Se on musta ihan bueno. Maailma muuttuu.
Kamppailua treenaataan monista eri syistä. Kunnon kohotus, vöiden kerääminen, IP-osaaminen, kiinnostus ko. kulttuuriin, kilpaileminen, ... Tästä johtuen tarjonta tulee varmasti loputtomasti kasvamaan. Markkinat vastaa kysyntään. Jostain saa helpolla vöitä, toisaalla ei ja jossain ei vöitä ole ollenkaan. Kukaan ei tätä kulkua voi pysäyttää. Ainut mitä voi tehdä on kulkea omaa polkuansa ja nauttia treenaamisesta. Jos on löytänyt lajin tai tyylin, jota jaksaa treenata vuosia on se hyvä tyyli. Joku on onnistuneesti lukinnut joukon kamppailutekniikoita ja opetusmetodeita yms. oli se tehty Okivawalla tai Kaapelilla.
tommossii lähti ison kahvikupin jälkeen
- Hokkinen -
