PetriP kirjoitti:

ka1 kirjoitti:Lisäksi pidän moniin seikkoihin nojaten selvänä, että harjoittelua tapahtui laajemminkin häjyjen keskuudessa, mutta taitojen mainittavasta systematisoinnista ja opettamisesta sukupolvelta toiselle ei ole todisteita.
.

Häjyt oli varsin lyhyt ilmiö joten yli-sukupolvista taitojen siirto ei varmasti ollut. Ja se harhoittelukin enempi sellaista humalaista keskinäistä toilailua.

Koska tämä ei liity enää Kas-piniin, vastasin toisaalle: https://potku.net/forum/viewtopic.php?f ... 84#p905984

Mika kirjoitti:Johan on virkkeellä pituutta.

Mutta noin vakavammin, yksi kysymys heräsi.

---jollain tapaa systematisoituihin, sukujen sisällä periytyneisiin eläviin perinteisiin ja niiden säilymiseen---

Onko Suomessa tavattu tuollaisia kamppailulajien osalta?

Niin noh.

Tuossa nyt en siis viitannut kamppailutaitoihin, vaan muihin, mahdollisesti perinteiden säilymisen mekanismeja valottaviin tunnettuihin esimerkkeihin, kuten vaikkapa runonlaulantaan. (Ja mitä näitä katsomalla voidaan havaita on se, että aika niukasti mitään välittömästi elannon ansaitsemiseen liittymättömiä laajoja aineettoman perinnön kokonaisuuksia on 1900-luvun alkua pidemmälle elävänä perinteenä suvuissa säilynyt - korjatkaa ihmeessä jos olen tässä väärässä!)

Ylisukupolvinen, systematisoitu kamppailuun liittyvä tietotaito on vähän niinkuin se ultimaattinen graalin malja, jota olen vanhojen suomalaisten tappelujuttujen seasta tähyillyt jo vuosikausia. Tähyilyni ei tosin ole ollut kovin ahkeraa, ja se on käsittänyt etupäässä kirjallisia lähteitä.

Lyhyt vastaus olisi kai että ei, sellaista ei ole löytynyt.

Mutta tässä nyt tullaan taas kerran siihen, minkälaista lähdeaineistoa aiheesta on saatavilla, minkälaisia jälkiä tuollaisesta olisi ylipäätään jäänyt, ja minkä verran täytyy käyttää epäsuoraa päättelyä. On mainintoja siitä, että isät ovat opettaneet poikiaan, ja on tapauksia, joissa jopa pitkälle systematisoidun tietotaidon olemassaolo vaikuttaa mahdolliselta. Esimerkkinä nostaisin jälleen esiin Kauhajoen Keski-Pukkilan tunnetun häjysuvun, jonka eräs edustaja Pukkilan Jaska harjoitteli kamppailua melko kehittynein metodein puu-ukkoon (hauskaa kyllä, tästä tiedosta on oikeastaan kiittäminen Kallea & paanareita). Lisäksi pidän moniin seikkoihin nojaten selvänä, että harjoittelua tapahtui laajemminkin häjyjen keskuudessa, mutta taitojen mainittavasta systematisoinnista ja opettamisesta sukupolvelta toiselle ei ole todisteita.

Sitten tietysti mustalaisten kohdalla kamppailuun liittyvää kulttuuria on säilynyt elävänä perinteenä tähänkin päivään saakka. Heidänkin keskuudessaan säilyneiden tai ylipäätään historiassa olemassa olleiden kamppailuoppien laajuus ja systematisoinnin aste ovat silti kysymysmerkkejä. Siellä nyt lienee jotain kuitenkin ollut, ja tässä kesälomalla ajattelin muutamasta paikasta asiaa tarkastaa.

Kansanomaista painia on tietty harrastettu myös ahkerasti, ja jotain oppeja siinäkin lienee siirtynyt, mutta ei kaiketi mistään sukutyyleistä voi puhua.

tabitha kirjoitti: Malli A on hankalasti kumottavissa, ainakin jos pitäisi lapioida vuosikaudet sontaa voidakseen sanoa sen paikkansapitävyydestä mitään. Kuten olet käsittääkseni viitannut, perimätiedosta ei välttämättä jää jälkiä ja historialliset todisteet tuhoutuu herkästi, joten on vaikea löytää mitään kouriintuntuvaa perustelua sille miksi Kas-Pinilla ei voisi olla väitettyä historiaa, vaikka sillä ei olisi.

Aivan tonttuna metsässä ei siltikään tarvinne haparoida, vaan asiasta voinee lausua jonkinlaisia valistuneita arvioita harjoittamalla lähdekritiikkiä sekä tutustumalla laajemmin vanhaan suomalaiseen tappelu- ja taisteluperinteeseen sekä ehkäpä vielä kulttuuripiirimme muihinkin asian kannalta relevantteihin piirteisiin ja ilmiöihin, esimerkiksi vaikkapa jollain tapaa systematisoituihin, sukujen sisällä periytyneisiin eläviin perinteisiin ja niiden säilymiseen tai säilymättömyyteen.