Vertikaalisella tarkoittanet olettaisin selän aaltomaista liikerataa lantiokippauksen ja jalkojen jouston yhteydessä, kuten ruosta tai käärmeen isku?

Juu kyllä suunnilleen noin. Tietenkin jos me aletaan oikein fysioloogisesti tutkimaan näitä kahta, vertikaalista ja horisontaalista, niin eihän mikään ole puhtaasti kumpaakaan. Mutta nyt pysyn ihan käytännön tasolla ja yksinkertaistan asian tuollai. Sillai sen itse tunnen kehossa ja niin se yleensä jaetaan.

Eräissä lajeissa ja oppityyleissä tämä loppuun saatto tehdään ns. loppujännityksellä.

Meilläpäin tärinä tekniikan loppuun on virhe, mutta ei me käytetä loppujännitystäkään . Tarkoitus on keskittää voima yhteen liikesuuntaan ja kun liike on tehty niin mitään ylimäärästä liikettä ei saa olla havaittavissa. Sen takia nämä ravistelut kiinnostavat koska ovat niin eri tapa tehdä asiaa, miten ravistuksen tekee hyvin että voima ei karkaa sinne tänne.

Sanchinin mystisyys näkyy t-paidan kuivumisissa, tarpeessa linkittää sitä nykyiseen Kiinaan sun muissa tarinoissa. Karate on karatea, kungfu on kungfua.

Lajeihin rajoittuneisuus on niin 80-lukua . Aina kannattaa hakea oppia lajinsa rajojen ulkopuolelta. Oma laji oli täydellinen sen kehittäjälle koska se oli hänen omaan henkilökohtaiseen näkemykseen ja kokemukseen perustuvaa. Kaikki sukupolvet kehittäjän jälkeen joutuvat kehittämään asian itselleen, ei ainoastaan kehittämään itseä sopivaksi lajille, kuin yrittäisi sovittaa nelinkulmaista palikkaa pyöreään reikään.

Tuo Japani lipsahti vahingossa, eli Okinawasta on koko ajan ollut kyse.

Tuosta ravistuksesta niin teettekö sen ainoastaan lantion ravistuksena vai myös toisinpäin eli selästä olkapäiden kautta käsiin? Tarkoitan sitä että lantiolla tehtynä se on tavallaan horisontaalinen voimantuotto toinen tapa on sitten vertikaalinen. Yritin tässä löytää hyvää esimerkkiä tuosta vertikaalisesta ravistuksesta tubessa, hemmetin vaikeaa. Nämä ovat ehkä lähimpänä: " onclick="window.open(this.href);return false; ja " onclick="window.open(this.href);return false; , tuossa tokassa on taito kehittynyt sen verran että se selästä tuleminen ei näy kovin hyvin. Tuo vertikaalinen voima on nimittäin aika yleistä eteläisissä tyyleissä.

Tuo "Tanren-Kata" jäi tuossa huomaamatta. Eli tämä tarkoittaa katoja joilla vahvistetaan kehoa? Ns. jumppa Katoja? Mielenkiintoista koska tuollaiseen jaotteluun olen törmännyt ainoastaan kerran ja se on Ngo Cho Kun, five ancestor fist tyylissä. Sattumoisin tätä tyyliä ehdotetaan usein Okinawa tavaran juureksi. Kiinalaisissa lajeissa tälläistä selvää jaottelua ei yleensä tehdä ja rajat erilaisten Katojen tarkoituksissa ovat häilyviä, onko se kehon kehitystä vai tekniikoiden takia.

Kiinalaista Sanchinia harjoitellaan monissa tyyleissä, hieman eri tavoilla tietenkin. Mutta yleisimmät periaatteet jotka sieltä näkyy on tämä etelätyylien kuuluisa Sink, Float, Swallow ja Spit periaate kokoelma. Muita asioita on esim. ravistelu voima ja toki ihan "putkistojen avaamista" eli kehon yhdistämistä kokonaisuudeksi. Jos tehdään liikesarjaa joka on suunniteltu näiden asioiden ilmentämiseen niin eihän sitä voi ihan mihin suuntaan tahansa kääntää ja kehittää. Luin että kiina mestareille oltiin näytetty Patrik McCarthyn tyylinäyte johon kuului ravistelua ym. ja se oli aiheuttanut suura hilpeyttä ja ihmetystä miksi hän on niin arvostettu maailmalla. Onko hän oikeesti hyvä tasoinen Karateka? En oikeen Youtubesta löydä mitään hänen tekemistä.

Oliskohan tekemisen laatu sitten heikentynyt seuraavien sukupolvien myötä joillakin harjoittelijoilla Japanissa? Koska nämähän ovat asioita joita jotkut ei koskaan "tajua". Täytyy joka sukupolvesta löytyä hyviä lahjakkaita harjoittelijoita että asian sisältö välittyy eteenpäin, eikä vain liikkeet ja sovellukset.

Lasse Candé kirjoitti:

KungFuMiäs kirjoitti: Totta helkkarissa voi saada ulkopuolisilta uutta omaan tekemiseen. Lajeilla kun näyttää olevan taipumus kerätä tärkeiden asioiden päälle kerrostumia erinäisiä asioita jotka jonkun mestarin mielestä ovat hyviä osata. Se homman ydin on sielä, mutta oppilas ei välttämättä osaa keskittyä siihen tarvittavalla tavalla. Siitäkin syystä että monet opettajat keskittyvät enemmän opettamaan "ehjiä lajipaketteja" kuin painottamalla ydinasioita, tämähän ei toki ole mikään huono juttu välttämättä, mutta tekemisen elävyys kärsii. Kun näkee/kuulee/lukee muiden tekevän suunnilleen samoja asioita eri tavoilla niin ne ydin asiat aukeavat. Yhdestä näkökulmasta katsottuna asia helposti hukkuu kaiken muun sekaan. Kun näkökulmia saa lisää niin asiasta tulee tavallaan kolmiulotteista ja se aukeaa ihan uudella tavalla.
Aina voi oppia uutta.

Jätkä meni törkeästi kirjoittamaan mun filosofian tähän ketjuun.
Eli siis helvatan hyvin sanottu!

Se on hienoa jos tätä saa sovellettua myös muuhun kuin kamppailun harjoittelemiseen.

Niin noh, pahat kielet myös puhuvat, ettei ne tiedot Intiasta ole aikoinaan kulkeutuneet täysin Kiinaan

Niin koska Boddhidarma, intialainen taistelumunkki, ei halunnut näyttää kaikkea kiinalaisille taistelumunkeille.

No mutta tässähän on kyse vähä lähemmästä historiasta ja lähes identtisistä liikesarjoista. Tuli vaan mieleen kun tässä olen viime aikoina lukenut noita Steve Morriksen textejä joissa hän kertoo kuinka kiinalaiset mestarit oli nauranut japanilaisten taitajien formeille jotka tulivat kiinalaisista tyyleistä. Ja olen kuullut samankaltaista monelta muulta jotka ovat tutkineet näitä asioita. Itse en tiedä tästä koska en tunne karatea, mutta asia kiinnostaa.

Ulkopuolisilta kun ei niihin mitään uutta saa ja sisällä oleville asiat ovat sangen selviä.

Totta helkkarissa voi saada ulkopuolisilta uutta omaan tekemiseen. Lajeilla kun näyttää olevan taipumus kerätä tärkeiden asioiden päälle kerrostumia erinäisiä asioita jotka jonkun mestarin mielestä ovat hyviä osata. Se homman ydin on sielä, mutta oppilas ei välttämättä osaa keskittyä siihen tarvittavalla tavalla. Siitäkin syystä että monet opettajat keskittyvät enemmän opettamaan "ehjiä lajipaketteja" kuin painottamalla ydinasioita, tämähän ei toki ole mikään huono juttu välttämättä, mutta tekemisen elävyys kärsii. Kun näkee/kuulee/lukee muiden tekevän suunnilleen samoja asioita eri tavoilla niin ne ydin asiat aukeavat. Yhdestä näkökulmasta katsottuna asia helposti hukkuu kaiken muun sekaan. Kun näkökulmia saa lisää niin asiasta tulee tavallaan kolmiulotteista ja se aukeaa ihan uudella tavalla.
Aina voi oppia uutta.

Tämä ei silti tee foorumeita turhiksi ja esim. Sanchinin osalta historiassa ja osassa "Naha-te" -tyyleissä (etenkin niiden ytimenä) piisaa kyllä ihan hyvin juteltavaa.

Minua kiinnostaa tämä historia. Onko Sanchin oikeasti näiden lajien ydin? Miksi? Mitä se antaa karatekalle? Pahat kielet kun puhuvat että Sanchinin sisältö ei koskaan kulkeutunut Japaniin täysin.