En itsekään tykännyt ennen juoda leirien yhteydessä, ainakaan paljoa. Ja varsinkaan jos leiri on ollut hyvin rankka urheilullisesti ja pitäisi vielä seuraavana päivänä jatkaa treeniä.

Sellaiseen tyypilliseen karatetyylileiriin taas pieni kaljoittelu sopii oikein hyvin, kun ei ne nyt liian rankkoja ole. Ja samaa mieltä Mikan kanssa sosiaalisuudesta. Riippuu tietenkin vähän siitä mitä harrastus on. Vaikkapa fudiksessa en kokenut sen suurempaa lisäarvoa ihmisiin tutustumisella, verrattuna normaaliin sosiaalisuuteen. Perinnelajeissa taas jengin tunteminen on ihan erilaisessa roolissa ja sitä haluaa kuulla muiden näkemyksiä ja kokemuksia sekä solmia ihmissuhteita. Tämä sitten taas on sellaista touhua mikä sujuu treeniä täydentävästi parhaiten tuopposen ääressä. Olen itse oppinut tuopin äärellä hyvin paljon ja myös solminut suhteita, joista on sitten hyötynyt tatamilla opin ja/tai ajatuksenvaihdon muodossa.

Kyllä kalja kuuluu perinnelajeihin!

Yhden ja kahden päivän leirien vertaaminen on hieman kärjistetysti sama kuin vertaisi normitreenejä yhden päivän leiriin. Kaikella on roolinsa ja riippuu asioista mikä kannattaa missäkin yhteydessä mitäkin varten järjestää. Jos vaikka viikon leirille saa jengiä, se voi olla todella paljon yhteisöä hyödyttävä juttu varsinkin perinnelajeissa. Eihän kaikkien tarvitse osallistuakaan, mutta esim opettajat hyötyvät moisista suuresti. Lämmöllä muistelen käymiäni viikon mittaisia leirejä ja se mitä niiltä opin oli suuria harppauksia aikaansaavaa ja saipa vielä melkoisia motivaatioloikkiakin.

Holy shit! Noin suurella leirillä en ole edes koskaan ollut. Noin pahasti en kuitenkaan arvioi kuvaa pieleen, joten selittyykö tämä ero esim yksittäisten päivien vierailijoilla vai sillä että tuo kuva on otettu jostain "pienryhmä"-treenistä?

Vähän joo mietinkin että varmaan on ollut vielä isompaa.

Miten tuo selittyy?
Mieleeni tulee:
- Joskus Andyn mainitsema "leireilykulttuuri", jota tuetaan esim sillä että eteneminen lajissa edellyttää (?) leireilyä
- Lopulta suuri perinteinen laji, kun laji nähdään mahdollisimman kapeasti, eli laji = laji(+"tyylisuunta")+opettajalinja+yhteisö
(tyypillisestihän perinteisissä on linjoissa tai yhteisöissä porukkaa erottelevia tekijöitä)
- Leirit ovat hyviä
- Leirit ovat hyvin markkinoituja

Osuvatko nuo kohdilleen ja onko kenties jotain muuta? Koska mulla ei ole mitään käryä miten Hokutoryuta pyöritetään, voisiko joku kertoa miten nuo tai muut asiat hoidetaan siellä oikein? Koska selvästihän siellä hoidetaan asioita oikein!

Äkkiseltään näyttää olevan 13 vierekkäin ja olin laskevinani ainakin 13 riviä. Tällöin puhutaan jostain 170-200:sta harrastajasta. (13*13=169)

Saatoin laskea väärinkin.

Aikamoista... Parilla tuonkokoisella ollut itsekin, mutta niissä on ollut huomattavasti kansainvälisyyttä ja jopa ollut kahden lajin yhdistelmää, mikä on toiminut määrää kasvattavasti. Toisekseen nämä vieläkin elossa olevat leiriperinteet tuskin koskaan palaavat näihin kulta-aikoihin ja määrät ovatkin puolittuneet.

Elääkö Hokutoryu tuossa mielessä omia kulta-aikojaan vai onko tuo joskus ollut jotain vielä älyttömämpää?

Kaipa otsikon alle sopii kysymys, että minkälaisia ongelmia noissa hyvin kaupaksi menevissä leireissä on?

Kuvan kannalta on muuten hyvä taktiikka järjestää porukka heti alussa "perustekniikkamuotoon" tiiviin muodon sijaan. Mutta onhan tuolla silti jengiä!

Ilmeisesti Defendo-opettajat ovat melko päteviä ihan siellä seuroissakin. Uskoisin että noin kattavalla leirillä saa esiteltyä melkein koko lajin sisällön, ellei ihan jopa saakin. Tällöin kun ottaa kynää ja paperia messiin ja myöhemmin kirjoittaa tietokoneelle, onkin saanut about koko paketin pääopettajalta neuvoineen. Sinne väliin on myös hyvä täydentää jos jotakin jäi uupumaan. Jos muistiinpanot ovat hyvät ja himmailee asioita ymmärtää systeemin ihan eri tavalla. Varsinkin opettajille tuo on varmasti melko kova paketti ja seurojen kannattaakin maksaa se opettajille kokonaisuudessaan, jos vain talous antaa periksi.

Defendokat korjailkoon jos puhun ihan mitä sattuu.

No ei tuo 250 e kyllä mikään paha hinta tuosta määrästä treenejä ole, vaikka olenkin itse päässyt välillä paljon halvemmalla kansainvälisillä huippuvetäjillä ja toisaalta jokseenkin vastaavaan hintaluokkaan jokseenkin samalla treenimäärällä + yöpymiset ja safkat.

Toisekseen vertaukset enemmän treenileirityyppiseen eivät ehkäpä ole kohdallaan. Mielestäni treenileirillä (jolla on opinjakamisfunktio yhteisö(i)lle vahvana elementtinä mukana) pitää olla kovempi tuntitaksa. Palikat pitää suunnitella paremmin kohdalleen kuin useamman tunnin sessioissa.

EDIT: Muutenkin treenileirityyppinen vs seminaarityyppi on valintana sellainen että jos treenileiriin päädytään halutaan antaa lepoaikaa ja takomisaikaa. Tällaisella leirillä kävijäkin maksanee enemmän ihan mielellään per vedetty tunti.

Mitä väliä sillä on mistä se vetäjä tulee?

Meillä tuo sama kaavamaisuuspointti ja vielä vahvemmin täällä Ruotsissa. Pelittää hyvin kyllä. Sanoisin että mitä enemmän kaavasta luistaa sitä enemmän syö omasta kuormasta niinsanotusti. Kaavaa kannattaa noudattaa jopa sisältöasioissa jollain tasolla.

Mutta en olisi lakaisemassa Andyn pointtia leirimerkinnöistä maton alle ihan äkkiä myöskään, vaikka en systeemiä tai Hokuton käytäntöä tunnekaan. Juurikaan noista Toten mainitsemista välillisistä syistä ja siitä että se on yksi tapa tehdä sitä leirilläkäymisen kulttuuria. Muutenkin se on paljon jos sen jonkun tyypin saa kerran vuodessa leirille, koska sellaisia tyyppejä lienee iso osa leirikävijöistä. Tällöin leireillä on jengiä ja sinne pitää päästä missä "kaikki" on. Eli mikä tahansa mikä tuo jengiä tuo siksi lisää jengiä että jengi tuo jengiä.

Meillä on ainakin eroa leirillä ja seminaarilla. Tässä yhteydessä sanat ovat "training camp" ja "seminar". Tottakai on niin ettei voida sanoa olevan mitään yhtenäistä standardia nimityksille. "Training camp":ssa pyritään ainakin oman opettajani meiningeissä kangeiko/shochugeiko-henkeen vähäisissä määrin. Kokonaisvaltaisuuteen. Tosin nyt kun on enää viikonloppuleirejä eikä viikon mittaista erot tavalliseen leiriin alkaa olla pienemmät. Kokonaisvaltainen leiri kuitenkin tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että syödään ja nukutaan yhdessä, siivotaan dojo, pidetään kaikesta huoli itse jne jne. Harjoitteluun tulee osallistua ja etikettiä tulee seurata... Varmasti kuulostaa melko samanlaiselta kuin moni muukin treeni, mutta ehkä siivoamisissa ja muissa kokonaisvaltaisuuteen tähtäävissä asioissa tulee tiettyä eroa esiin.

Yksi toinen opettajani taas järjestää nimenomaisesti seminaareja joissa pureudutaan tarkemmin yksityiskohtiin eikä juurikaan tule hiki. Näistä haetaan tietoa omaan treenaamiseen ja sitä yritetään tarjota mahdollisimman paljon, kun taas training camp on nimensä mukaisesti treenileiri. Seminaarissa nousee sessioiden yhteenlaskettu kesto suuremmaksi. Pidän molemmista lähestymisistä ja uskon että omassa lajissani paras oppiminen tapahtuu kun käy molemmissa.



Olen samaa mieltä sekä vetäjän tärkeydestä että hinnasta. Nämä ovat osittain tosin selviöitä ja itselleni ei hinnalla ole juurikaan merkitystä jos todella tahdon leirille. Mutta tuo on erittäin hyvä pointti tuo ihme "yhdet kolmen tunnin treenit lauantaina"-meininki. Todella harvoin uhraan kokonaista viikonloppua millekään noin vähäiselle. Käytännössä kuitenkin tällaiseen reissuun menee about se viikonloppu, ellei se nyt ole naapurikunnassa/kaupungissa. Ainakin se helposti eliminoi jotain muuta ja juuri tämä on ainakin minun tapauksessani se keissi, kun juoksentelen jonnekin joka viikonloppu. Tahdon vaivalleni vastineeksi aikaa ja syventymistä. Tällöin leiri menee kalenterissa helposti edelle. Yhdet pitkät treenit eivät. Älkää hemmetissä järjestäkö noita tai jos järjestätte, tietäkää mitä olette tekemässä älkääkä ihmetelkö jos ei ollutkaan suosittu.