Piti minunkin palata tähän vanhaan tekstiin, josta olen missannut varmaankin puolet, koska muistaisin tämän helmen muuten. Hyvä viesti Pointilta kaiken kaikkiaan.Point kirjoitti: ↑loka 18, 2013, 12.27 Eräs kaunis muisto on käynti maalla enoni maatilalla. Löysin serkkupoikien lehtikätkön pellolla makaavasta auton raadosta. Menin sitten niitä lueskelemaan sen varjolla, että olen ampumassa pellolla räkättejä. Enoni mielestä oli nimittäin ihan ok, että 14-v kaupunkilaispoika ammuskelee pienoiskivärillä yksikseen. Haulikon kanssa piti olla vanhempi mukana. Siellä sitten kökötin auton rämässä lehtien selaillen. Väillä ammuin ilmaan, etteivät serkut ihmettele mihin olen kadonnut.
Mutta siis ei mennä tässä kovin vanhoihin aikoihin, mutta sellainen ikäänkuin aikaikkuna kaukaiseen menneisyyteen löytyi joskus about 2005, kun jeesasin kaveriani muuttamaan Lappeen rantaan. Sen jotain mummoja tai pappoja tms asui Miehikkälässä tai Ylämaalla (samaa pelto-metsää, meille urbaaneille Virolahden poijjiille) ja sieltä piti jostain puisesta hökkelistä, joka oli siellä pellon ja orastavan metsän rajalla kaukana talostaan, hakea jotain tavaroita.
Oltiin liikkeellä jollakin surkealla pakulla ja oli sitä syksyn aikaa, että alkaa hämärtymään silleen hitaan nopeasti. Niin pakussa valot päällä, jotta nähdään etsiä tavaroita ja sitten löytyy yhtäkkiä jotain Alan Lehtiä 70- tai 80-luvulta. Ihan hirveää settiä. En edes muista puolia, mutta muistan nimen "Spermula", joka oli joku super-panijanainen. En muista oliko sama sukupuolensa edustaja, mutta lehdessä esitettiin joko tässä tai toisessa yhteydessä jostakin vastaavasta tekijästä että "ja vain 13-vuotias!!" tai jokin muu järkyttävän alhainen ikä. Hämmästeltiin, että miten helvetissä jengi on tuolloin kelannut asioita ja miten tuollaista on voinut olla jossakin ihan sen alan valtavirtalehdessä. Ysäriltä muistan että toki genret menivät sekaisin ja todellisuuden ja fiktion raja oli vähän niin ja näin, mutta tuo oletetusti täysin sepitteellinen ja ehkä peräti laiton setti oli kyllä jotakin melko järkyttävää.
Alkoi jo olla vähän hämärää kun oltiin tongittu tarpeeksi. Pakusta sitten tietenkin loppui akku. Ja ei muuta kuin hälytettiin sukua paikalle piuhoineen, jotta saadaan paku käyntiin. Kun sitten muuttoduunit jatkuivat jo aika pimeässä ja oltiin jo pakun kyydissä matkalla Lappen rantaan, debriefattiin urakkaa siihen mennessä. Pari esinettä siirretty, ajettu puolta sataa kilsaa, mutta pitkän selvitystyön päätteeksi ollaan tutustuttu keissiin Spermula. Siinä läppä pakussa lensi, kuten vähän reilu parikymppisillä on tapana, mutta silleen vähän haikeissa ja järkyttyneissä merkeissä ja kun alkoi olemaan jo pimeä ja nälkäkin.
Oli kyllä kerrassaan legendaarinen reissu ja on tullut naurettua monet kerrat, kun järkytys stooreista vaimeni.
