Ihmisiä on myöskin erilaisia mitä tunnustuksiin tulee. Itselläni siis vyöarvodiplomit ovat piilossa, mutta kakkoskodissani on seinällä kolme viiriä viikon mittaisista kesäleireistä joilla treenaamisesta olen erittäin ylpeä. Nämähän ovat käytännössä sama asia kuin diplomit. Fyysinen muoto on vain viirin. Sitä kannattaa pitää näkyvillä mitä arvostaa ja varsinkin sitä mitä haluaa arvostaa.

Harmi että perinne katkesi ennen kuin ehdin saada pokaalin viidennestä ja edelleen kymmenennestä osanottokerrasta. Jos jokin yhteisö järjestää sellaisen leirin säännöllisesti esim juuri kerran vuodessa mikä tarkoittaa melko kovaa duunia ja uhrausta muusta vapaa-ajasta, on mielestäni moiset lelut hyviä juttuja osoituksena. Pidän myös mahdollisena että niillä on roolinsa yhteisön kasassapitämisessä ja leiriväen värväämisessä.

Hyöty on se että jos järjestö on niin iso ettei voi tietää kuka on kuka, niin diplomeilla se todistetaan nätisti. Tällaista tapahtuu joskus esim vyökokeissa joissa jengiä tulee eri suunnilta. Samaten jos keskustoimisto palaa poroiksi ja tiedoista ei ole varmuuskopiota niin tieto on sitten edes itse jäsenillä.

Haitta on taas se että niitä ei viitsi taittaa tai rypistää, joten niiden piilottaminen hyvään paikkaan on hemmetin vaikeaa. Olisi tietenkin pötkylät joihin ne voi rullata.

Olisi hyvä jos ne eivät olisi niin saamarin isoja.


Turhat diplomit taas ovat turhaa roskaa. Paitsi kivoja lapsille. Sitä efektiä ei pidä aliarvioida vaan kannattaa miettiä josko lapset ja vanhempansa tykkäisivät jos diplomeita olisi useammanlaisia kuin mitä niitä on seuratoiminnassa tällä hetkellä.