Tuollainen tilannekohtaisuudesta kumpuava opetus on sanasta sanaan täyttä totta, mutta saattaa pahimmillaan olla merkitykseltään vähän turhan avoin. Se siis saatetaan tulkita miten tahansa ja varmasti liimataan vain suoraan entisten käsitysten päälle.

Kaikki riippuu siitä, mitä kaikkea kyseisessä opetustilanteessa sanottiin ja näytettiin.

Karatessa ei aina ole samalla tapaa otteluasentoa kuin jossain kilpalajeissa. Siinä on heti ensimmäinen lähtökohta, mikä on muistaakseni välillä täälläkin osoittautunut vaikeaksi aiheeksi kamppailua paljon harrastaneiden kanssa: kaikkein perustavanlaatuisimmat kysymykset asennoista eivät välttämättä ole lajeille yhteisiä ja on helppo päätyä täten puhumaan kahdesta eri asiasta. (Tämä näkynee esim selaamalla joitain viestejä taaksepäin.)

Itse olen tykännyt Miyamoto Musashin kirjoituksista, joissa pointtina on että arkisesta asennosta tehdään kamppailuasento ja kamppailuasennosta arkinen. Jos tällaista ajattelua toteuttaa lukuisten asentojen kanssa pohtien miten valmiutta parannetaan pienillä säädöillä, avautuu tuo karateopettajan neuvo eri tavalla kuin jos sen ajattelee tarkoittavan että saa valita minkä tahansa otteluasennon mistä tahansa lajista.

Sparri- tai ottelusanojen määrittely ei ole oikein asentoaiheen ytimessä mitenkään. Jos niillä on tarkoitus kommunikoida asioista mitä niillä tarkoitetaan, voi käsitteet määritellä tarkoitukseen.

Olen kuullut sanottavan "voitaisiin otella vähän", merkityksessä että treeneissä sparrataan vaikkapa rennosti läppää heittäen. En ole kuullut kuin korkeintaan läpällä kilpailussa tapahtuvaa ottelua kutsuttavan sparriksi. Mutta esim Kari on tuonut täällä sellaista ajatusta esiin että näitä kilpailuja käytetään harjoituksena muuhun tarkoitukseen, jolloin voisi leikkiä ajatuksella että kyseessä on eräänlainen sparri. Taivun määritelmällisesti enemmän Andyn kannalle, mutta käytännössä ymmärrän varsinkin ottelusanalle myös löyhemmän käyttötavan, koska tarkoitus ilmenee aina asiayhteydestä. Jos joku taas sanoo sparri, hän nimenomaan haluaa sanoa että kyseessä on treeni. Näin minä näen, mutta sitten kun asialla on keskustelulle jotakin väliä, voidaan sopia myös toisin.

Millään tästä ei kuitenkaan ole mitään väliä oikein millekään. Ihmiset yleensä ymmärtävät mitä ovat tekemässä missäkin tilanteessa. Peruskurssilla joutuu korkeintaan selittämään sparrin idean noin ylipäätään, ettei jengi luule että siinä taistellaan elämästä ja kuolemasta.



Kuitenkin tästä kaikesta voisi päästä aiheeseen sitä kautta, jos vaikkapa Karille tulee ajatuksia noista katujätkille hyvistä kovaintensiteettisparreista. Näissa kuitenkin nimenomaan asentoajattelu on erilainen kuin siellä kadulla, toki sekin riippuen siitä mitä siellä kadulla tekee. Siinäkin oma kysymyksensä, että onko se että sen sparrin tavoite on ollut katutyypille eri kuin kisaajalle, heijastunut jollakin tapaa otteluasentoihin.

AM on ihan oikeassa tuosta suojaavuudesta. Viistoon rintamasuuntaan on ainakin sellaiset syyt että ensinnäkin kääntyy vartalo juurikin pienemmäksi maaliksi kuten AM sanoo, mutta myös että lähes koko vartalo päätyy suojaan suorilta hyökkäyksiltä. Aukko pitää tehdä, ellei sitten maali ole se pieni avoin kohta kyljessä. Muuhun ei suoralla hyökkäyksellä osu 90 asteen kulmassa ja ihminen välttää iskemistä iskusuuntaan nähden viistoihin maaleihin, ihan järkevästikin.

(Tuota automaattista taipumusta viiston maalin välttämisestä kannattaa pohtia. Harvoin kuulee siihen viitattavan, meinaan ja se on kuitenkin yksi perustavanlaatuisimmista realiteeteista mihin nimenomaan asennot kytkeytyvät ja mikä toisaalta saa ihmiset automaattisesti suosimaan kaarihyökkäyksiä, jotka osuvat oleellisesti aina suorassa kulmassa.)

Toisekseen ei-suora rintamasuunta sopii paremmin yhteen sellaisten jalka-asentojen kanssa, mistä pystyy etenemään ja perääntymään, elikkäs että jalat ovat tällaisessa linjassa. Täysin sivuttaisia taas ei juuri käytetä jos takakäsi ja -jalka halutaan käyttöön. About pelkästään joissain jabitteluissa, sivupotkun jakeluissa ja miekkailuissa.



Mutta AM:n pointista ja tässä edellä sanotuista ei kannata toisaalta liikaakaan yleistää. Jos tarkoitus on voida edetä molemmin käsin tai valmistua kiertäviin hyökkäyksiin, voi sellaisessa asennossa missä rintamasuunta on eteen ("symmetrisissä") olla järkeä. On vain tärkeä huomata että se on huono perääntymiseen, joten kilpalajien ulkopuolella silloin on järkevämpää ajatella asioita eteenpäin. Varmaan myös kilpalajeissa. Ja kilpalajeissa taas esim thainyrkkeilyssä näkee melko symmetrisiä asentoja. Arvaan sen johtuvan kiertopotkuista, joihin nimenomaisesti tällainen asento antaa paremman suojan. Lyhyesti: kaipa sivu tai sivut käännetään uhkaa kohti ja taas hyökkäyksissä haluttaisiin usein periaatteessa mielellään rintamasuunta kohdetta kohti.



Vapaaottelusta en tiedä, mutta mitä olen viimeksi nähnyt, niin vaikuttaisi että asennot ovat kehittyneet painin ja thaikun sekoituksesta enemmän karaten ja nyrkkeilyn sekoitukseen. Olikohan joitain sääntömuutoksia alasvienneistä tms ja olisikohan lajin parissa nähtävä hit and run -taktiikka kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana sellaisella tavalla että tällainen otteluasentokehitys olisi suotava? Lajia tuntevat tarkentakoon, mutta se fiilis minulla on vahvasti että otteluasennot ovat muuttuneet vähemmän symmetrisiksi, vähemmän thaikkua muistuttaviksi.

Eikä sekään ole sanottu että vastustaja on keskilinjan edessä eikä esim vasemman olkapään. Eiväthän esim ottelut ihan staattisia "kaksi patsasta rintamasuunnat vastakkain" -tilanteita ole.

Mikä olisi se laji jossa tämä paljasnyrkkeilyottely käydään?

Voi olla että aloittelevalle on hieman vaikea ymmärtää kuinka itsepuolustus eroaa vaikkapa nyrkkeilystä tai vapaaottelusta. Se ei ole ihmekään, sillä myös pidemmän linjan kamppailijoille tämä ero ei ole päivänselvä. Olen aivan liian monta kertaa todistanut ihmisten maalaavan sellaista kuvaa itsepuolustuksesta, jossa asetelma olisi jotenkin ottelullinen, kuten vapaaottelussa, paitsi että säännöt eivät ole selkeästi kirjoitettuja ja yhteisesti ymmärrettyjä.

Jos ottelulliset asennot siis kiinnostavat, sinun täytyy selvittää asia siinä lajissa missä on tarkoitus otella. Ja jos taas itsepuolustus kiinnostaa, kannattaa huomata että siinä ei mielellään oteta asentoa vaan toimitaan. Jos taas valmistaudutaan, viittaan omiin aiempiin viesteihini. Jos silti tekee mieli yrittää nähdä itsepuolustus toimivan otteluasennon kautta, mieti itse tilannetta jossa olet mahdollisesti päätymässä hyökkäyksen uhriksi. Sitten mietit otteluasentoa paljain nyrkein. Ja sitten sitä, mitä viestit kun olet jostain syystä nostanut nyrkkisi valmiusasentoon.



Ylipäätään näissä unohdetaan aivan liian usein se, että perusasennot tai miksi niitä ikinä haluaa kutsua, ovat laadittuja siten että ovat neutraalilla tavalla toimintaympäristön keskiössä. Niillä on tärkeä harjoitusmerkitys järkevänä alkuasentona perustekniikkaan, jotta sitä tekniikkaa voi sitten käyttää monipuolisesti. Kilpalajeissa sitten lisäksi nämä asennot ovat taktiikan keskiössä.



Mitään yhtä oikeaa asentoa ei silti ole. Jos kiinnostaa enemmän ottelulliset kannattaa katsoa vapaaottelun asentojen kirjoa sekä paljasnyrkkivalmentajien jauhantaa. Jos taas itsepuolustusasiat kiinnostavat, kannattaa katsella noita fencejä jne, jotka tosin imho lähtevät liikaa liikkeelle voimankäyttöammattilaisista ja riidanhaastotilanteista. Sitä voi miettiä, miksi siviili ylipäätään voimankäyttäisi tai veisi itsensä riidanhaastotilanteeseen.

pali kirjoitti: ↑syys 6, 2019, 00.17 Eli vasta alkajana kyselen.
Mikä on oikeaoppinen "taisteluasento". Eli asento joka otetaan taistellessa.
Onko vahvempi käsi edessä vai takana jne.
Kiitokset sille joka jaksaa neuvoa!

Luettu. Moneen kertaan.

And?

Jos nyt kuitenkin katsoo miten ihan sisällöllinen puoli tässä ketjussa on edennyt, niin ihan hienosti ollaan päästy pohtimaan paini- ja muita asentoja ja pohdinta on laajaa. Tässä on myös hyviä puheenvuoroja koko asentoajattelun merkityksestä.

Sen sijaan minulle on täysi mysteeri mitä sinä Oar tässä edes ajat takaa, muuta kuin toistat itsestäänselvyyksiä.

Minulle oli ainakin mielenkiintoinen tuo painipointti ja sopivissa määrin myös asepointit. Jos nyt karsitaan pois tietokoneen ääressä istumiset ja vaikkapa pitkän matkan ammunnat maaten.

Mitä ihmettä sinä esimerkiksi haluaisit sitten jutella siitä otteluasennosta ja kenen kanssa tarkalleen? Eihän tässä tunnu ketään kiinnostavan sinun rajauksesi, eikä kyllä ihmekään. Ethän edes tuo siihen valitsemaasi aiheeseesi mitään uutta tai oikeastaan muutakaan vaan kerrot vain että muut puhuvat väärästä asiasta.

Ei siitä tarvitse vääntää mikä on otteluasento, mutta jos ajaa sellaista pointtia ettei taisteluasennossa voi olla sen puolen käsi edessä jossa on jalka takana, olisi tietenkin ihan hyvä kertoa mistä edes puhuu.

Näyttää nimittäin siltä että sinulla Oar on jokin tietty kuva otteluasennosta ja jotenkin ajattelet että puhuttaessa taisteluasennosta laajemmin, myös muut rajaisivat aiheen sinun visiosi mukaisesti.

Tietenkään näin ei kuitenkaan ole.

Kun sanot "takajalan puoleisen käden käyttö ei ole sama kuin otteluasento", mikä sitten mielestäsi on otteluasento ja miten paljon muiden tässä ketjussa (jonka otsikko on "Taisteluasento") tulee rajoittua tähän sinun määritelmääsi otteluasennosta?

Kysyn tätä, koska on aivan ilmeistä että rajoitut johonkin lähtökohtaan, mitä et taas toisaalta ole vielä muille tässä ketjussa kirjoittanut. Tuo tekstin purkaminen tauluihin ja kysymysten pommittaminen on tällaisessa tilanteessa jossa et ole avannut omaa lähtökohtaasi vähän epärakentavaa. Varsinkin kun et osoita mitenkään ottaneesi koppia niistä asioista joita jätit taulujesi ulkopuolelle.

Kova hinku olla näkemättä mahdollisuutta muuhun kuin mihin muottiin aivot on valmiiksi laitettu. Andy siis kirjoitti...

"Mielestäni Kalevi Hätösen vanhassa Puolusta Itseäsi -kirjassa opetettiin perusasento siten, että takimmaisen jalan puoleinen käsi on edessä."

...ja ainakin itselleni tuli tästä vibeseja että olisin tosiaankin nähnyt takajalan puoleista kättä paineissa käytetyn otteenhakuun ja härnäämiseen, muistuttaen käytännössä läpsimistä. Tämä, jotta voi sitten mennä toinen kylki edellä sisään kun on saanut otteen. Tämä on myös yhteensopivaa sen kanssa mitä aiemmin ehdotin, että kun halutaan viedä alas, halutaan usein mennä sisään vahva puoli edellä. Nyt vain sitten niin, että juuri sen toisen puolen käsi hakee otetta ja on siis tästä syystä edessä. Ja toisaalta myös se puoli johon vastustaja pyrkii tarttumaan pidetään vastaavalla järkeilyllä taaempana.

Kuva on selkeästi vain nopean kuvahaun osumaselauksen tulos ja jos sitä pointtia yrittää lukea, riittävä ärsyke hokaamaan mitä ajetaan takaa.

En ymmärrä miksi minun tulisi arvottaa jotakin tiettyä painiasentoa painin ulkopuolella. Pidän sen peräänkuuluttamista melko absurdina. Ymmärtäisin paremmin, jos kysyisit lisää esimerkkejä siihen että mistä syystä tahansa etukäden puoli on sama kuin takajalan. Siis jos ei tämä ja Andyn laittamat muut kuvat riitä. Tällöinkään en tosin näkisi että minun tarvitsisi juurikaan vastailla.

Sen sijaan ajan itse takaa muutenkin dynaamisempaa tilannekohtaisempaa taisteluasentoajattelua, mikä näkyy aiemmista viesteistäni. Jos joku mistä syystä tahansa haluaa jo ennen kosketusta olla takajalan puoleinen käsi edessä (tai joutuu olemaan näin tai on näin), se on minulle jo riittävä syy nähdä tällainenkin asento mahdollisena taisteluasentona.

Se että on kamppailuasentoja joissa näin toimitaan. Tätä ennen ketjussa mm sinä tyrmäsit idean täysin ja jopa heittelit trolliepäilyjä.

Itse pohdin tuossa vaiheessa lukemistani että voisiko mitään olla ja olin jo päätynyt samaan kuin Ile, eli etukädettömyyteen.

Ketjulle oli ihan piristävä lisä ettei kaikkea tehdä kaikkialla kaikissa yhteyksissä samalla tavalla kuin vaikkapa mainitsemissasi leffoissa ja ylväissä mainosjulisteissa.

Andylta hyvä pointti tuohon "eri puolen käsi edessä jalkaan nähden". Siitä saa aika hyvin muutenkin laajennettua aihetta. Vaikkapa vapaaottelussa voi ainakin välillä nähdä asentoja jotka pitävät sisällään elementtejä noista painiasennoista ja elementtejä jostakin lyönti-potku-pystyottelulajin asennosta. Vähemmän yllättäen näin.

Tuosta "kumpi puoli edessä", riippuu siitä mitä aikoo tehdä. Jos aikoo lyödä takakäden lyönnin vahvemmalla kädellä, niin sitten heikompi puoli edessä ja jos aikoo viedä maihin kaadolla jolle on otollista mennä vahvempi puoli edellä, niin sitten vahvempi puoli edellä. On myös muita perusteluja vahvemmalle puolelle edessä, mutta sen pitämiselle takana taitaa tärkein perustelu olla takakäden lyönnin mahdollisuuden säästämisessä. Lisäisin vielä, että en usko syyn olevan suuremmassa voimassa vaan tarkkuudessa. Takakäden lyönti ei ole tarkkuuden kannalta helppo. Tämän uskon olevan syy siihen miksi ylipäätään vahvempaa puolta laitetaan taakse. Eli että oikeammin laitetaan tarkempi puoli taakse.

Ilmoitin avausviestin ja ehdotin yhdistämistä tuohon "Asennoista"-ketjuun. Vastaa asettelun laajuudelta tätä ketjua parhaiten.

Vähän höhliä nuo läpändeerokset, kun on uusi kirjoittaja. Kysymys on erittäinkin oikeutettu eikä enää Erkkikään pysy kartalla mitä täällä on ehditty puolentoista vuosikymmenen aikana jauhamaan kenenkin toimesta. Asentokysymykset ovat kuitenkin ikuisuuskysymyksiä.

Toisekseen Andyn vitsin ydin on "taistelu"-sanassa, josta taas tuttuun tapaan vedellään yhtäsuuruusmerkkiä sotimiseen. Ja tietenkin täysin typerästi, sanan sisältäessä myös liudan muita merkityksiä.

Itse aiheesta, on tärkeä miettiä mikä asennon tarkoitus on. Kilpailajeissa henkilöille rakennetaan joskus jokin perusasento, joka yhdistää suojaavuuden ja hyökkäämismahdollisuuden. Laajemmassa perspektiivissä ihminen voi valmistautua myös näistä kumpaan tahansa ja se voi vaikuttaa siinä vaiheessa siihen kuinka kehoaan kantaa. Suojautuessaan tai hyökätessä sitten taas on jo tilanne päällä.

Ajatus "otteluasennosta" on aika kilpalähtöinen ja tällöin kannattaa katsoa miten paljon siinä edes ollaan ja milloin sekä miettiä, miten paljon vaikkapa itsepuolustus perustuu vastaavaan molemminpuoliseen paikkojen hakemiseen.