(Piti verrata leffaa sarjaan eikä kirjaan, kun sanoin että leffassa on samat asiat.)

Noni. Sarja tiirailtu!

Vähän vastaavat fiilikset kuin Taru Sormusten Herrasta -extendedin nähtyäni: kiva nähdä enemmän, mutta ei se niin paljoa fiiliksiä anna.

Jos ei ole lukenut kirjaa tai ei välitä leffaa/sarjaa katsoessaan siitä kuinka tekele suhteutuu kirjaan, niin sama tarina siinä leffassa on kuin kirjassakin ja samat tapahtumat. Sarjan tarjoamat lisät ovat lopulta aika epäoleellista settiä siinä kuinka nää tietyt tyypit sotivat pari vuotta ja tiiraillaan tätä kautta osaa toisesta maailmansodasta.

Olikohan siinä ekstrana vähän lisää pauketta, pikkusen tarkemmin kiljunjuontiprosessi, Lehdon asentoseisonnat, rintamaromanssia, kylächillailuja ja ehkä jotain muuta? No... Ei ne kyllä juuri mitään lisäarvoa tuoneet ja dynamiikka taas kärsi. Sehän leffassa oli hemmetin hyvä. Siksi leffa onkin maailman mittakaavassa viiden tähden tekele, ilman mitään tasoituksia. Tämä sarja ei ole.

Mutta kyllähän tuon tiiraili.

Katselin ensimmäisen jakson ja tosiaankin oli Lehdosta enemmän.

Vihdoinkin ymmärsin sen asennossa seisoskelun kun pommit räjähtelevät. Se taisi puuttua leffasta (?) mutta tässä extendedissä oli mukana. Olen aina pitänyt mustavalkoisen pätkän sitä kohtausta typeränä, kuten nyt koko roskaa muutenkin.

On kyllä siitä antiburanan kokemisesta aika pitkä aika, mutta fiilikseni pätkän kohtauksesta on aina ollut, että vedellään reipasta solttu_ukko huumoria vähän kevennyksenä. Tässä uudessa sarjassa tuli taas vahvasti (ainakin minulle) esiin että se vakavuus on se koko juttu ja demotaan että tällaista pilipalijohtamista ei muuten sitten tänne kaivata. Että katsokaa nyt mitä pelleilyä! Että kohtaus on ikäänkuin koko leffan pääsanoman ytimessä. Ja saattana, se kohtaus oli melko voimakas peräti.

Miten kohtaus toimii kirjassa, eli mitä siinä ajetaan takaa?
Voimistaako Louhiäijä Linnan teemoja, vääristeleekö vai osuuko kohdalleen? Mielipiteitä?


EDIT: Ja jumaleissön, Koskelan rooli tuossa kohtauksessa maalaa sitä pointtia. Kun antaa jätkien itse päättää tarkasta toteutuksesta ja taitavasti operoi ylemmän ja alemman välissä loppuun asti.

Hetkinen, oletko Kari nähnyt joko leffan tai sarjan? Itse näin leffan ja siis mielestäni siinä aika hyvin Rokka nimenomaan näyttäytyi tuollaisena jota sinä kuvaat Rokka-ideaalina. En tokikaan saanut niitä viboja että varsinaisesti nauttii sodasta, mutta todella vahvasti vibat että kun siellä ollaan, niin sitten sitä ollaan. Samaa meininkiä kuin Lt Speirsissa taistelutovereissa.

Tuosta poiminnasta sen verran, että en edes itse muista kohtausta tuollaisena leffassa. Se varmaan kuitenkin oli sellainen, mutta pointti siinä, että irrallisena tuo ei ole edustava, ainakaan kun hyppäsin suoraan viitattuun kohtaan.

Ajattelin vain sanoa, että ovathan kaikki tietoisia, että leffan extended versio -sarja näkyy Areenalla vielä kuukauden ja 17 päivää?

Se on lisäksi aika reippaasti extended.

https://yle.fi/uutiset/3-10583929

Louhimiehen Tuntematon sotilas -tv-sarja on ollut poikkeuksellisen mittava satsaus Ylen draamatuotannoissa. Sarjassa on puolitoista tuntia enemmän materiaalia kuin Tuntemattoman elokuvaversiossa. Sarjassa elokuvan päähenkilöt ehtivät kasvaa moniulotteisimmiksi ihmisiksi.

Linkistä löytyy linkki Areenaan. Viisi jaksoa, jotka ovat noin 55 min pitkiä.

Leffa oli tosiaankin viisi tähteä. Maailmanluokan elokuva. Täytyy jossain vaiheessa tiirailla, josko tämä olisi myös.

Tuo on tietenkin validi pointti, että pitää antaa anteeksi se että leffa tietenkin on passka aikansa takia ja että annin piti myös sopia aikaan. Samassa noudatan ainakin itse periaatetta että otetaan leffat leffoina ja se saa hyvällä säkällä vain yhden tähden tällä tavoin. Toki muut ajatuskulut laittavat laajempaan esim historialliseen perspektiiviin eikä siinäkään mitään. Tämä uusi leffa kuitenkin on maailmanluokan leffa ihan sellaisenaan ja ilmeisesti uskollisempi myös Linnan visiolle, mikäli tällä tahtoo nähdä arvoa.

Hyvä viesti!

Täytyi vielä jo aiemmin kirjoittaa siitä Ellun kanat -kohdasta, että hyvin onnistuttiin viemään tarina siihen pisteeseen saakka, että Koskela pystyi päästämään sen jätkän omille reissuille ja luottamaan että tulee ajoissa takaisin sotimaan. Se, että tämä luottamus oli olemassa toi omaan mieleeni Band of Brothersin, jossa tämä tahto olla auttamassa omaa porukka tulee vahvemmin eksplisiittisesti esiin. Tässä Tuntemattomassa sotilaassa se on siellä osana ja pidänkin siitä, ettei sitä ole kirjoitettu tai ohjattu näkyviin varmuudella myös kaikkein tyhmimmille, vaan katsoja pääsee sen sijaan tuntemaan asiaa elokuvan ääressä.

Voi ajatella sen tulevan esiin myös noissa Rokan kotikäynneissä, joihin Eppu viittaa. Leffa peräti jättää sitä tulkinnan mahdollisuutta, että koti on Rokalle tylsempi paikka kuin rintama, mikä sitten taas kurkottelisi uudempien tekeleiden suuntaan ja ehkä varsinkin Hurt Lockerin. Mutta tätä ei mitenkään rankasti vihjata, että tällainen tulkinta olisi kenties vahvasti jonkin verran yli-. Mutta Rokka jätetään tässä elokuvassa kyllä tarkoituksella vaikeaselkoiseksi hahmoksi, jolla haastetaan katsojaa tulkitsemaan ja kenties myös menemään jollekin omalle epämukavuusalueelleen.

Ellun kanat -kohtaa voi eräässä mielessä pitää myös elokuvan vähäeleisenä kulminaationa. Siinä kun aikaansaadaan piste jossa tunnollisuus on läsnä ja pelkuruus on voitettu, kunhan sotimisella on tarkoitus. Tämän jälkeen sitten on kaikille selvää, että lopun tottelemattomuudet eivät johdu siitä että pelättäisiin itsensä takia, vaan siitä, että tiedetään kaikkien kuolevan. Ehkä varsinkin kaikkien muiden kuin minähahmon. Kyseinen taistelullinen loppu on sitten jotakuinkin tiivistelmä kaikista teemoista joita elokuva on käsitellyt, esim eliitti vs rahvaanomaiset, mainitsemani tunnollisuus ja myös elämäntahto (Rokan "ei olla tultu kuolemaan vaan tappamaan" + hölmöyksissään kuoleva korkeampi skappari uusintana, Pirkka-Pekan jälkeen).

Haha! Wittu se vanha leffa on myös passka. Jos ei ole kirjaa lukenut, niin eihän siitä saa näitä teemoja mitenkään irti.
Tyttöystäväni sanoi leffan päätteeksi että NYT tunnisti Linnan, kun meidän oli vielä hieman vaikea saada mitään sanottua. Sanottakoon myös että tässä kirjoittamani on herännyt päiviä katsomisen jälkeen ja osittain tätä kirjoittaessani. Ainakin minä siis koen elokuvassa jotakin niin syvällistä, että sitä pitää sulatella.

Mekin käytiin tyttöystäväni kanssa juuri lauantaina katsomassa... Tiedä vaikka oltaisiin käyty samassa näytöksessä.

Viisi tähteä.
Samaa toimivuutta kuin taistelutovereissa. Tykkäsin siitä, kuinka tässä tekeleessä oli selvästi vahvin teema tuo herrat vs tavalliset tallaajat -vääntö. Ja tämä teema tuli jatkuvasti esiin monipuolisesti.

Ihan järkevä ratkaisu myös rajoittua pääasiassa Koskelaan ja varsinkin Rokkaan, josta tosiaankin tehtiin ikäänkuin leffan päähahmo. Ja käyttää muita hahmoja lähinnä tilnnekuvaan ja teemojen esiintuontiin. Molempien näiden näyttely oli myös loistavaa. Rokassa monipuolisuus ja homman kotiin hoitaminen kunnolla. Koskelassa taas se, ettei näyttelijä oikeastaan tehnyt mitään ja less is more.

Leffa toimi kokonaisuutena dynamiikaltaan. Oli siis oikeasti Hyvä Elokuva, mikä yllätti todella positiivisesti. Näyttely oli erinomaista ja huumori oli sopivan maltillista. Ei siis sitä tyypillistä suomipasskaa, missä alleviivataan jotta tyhmimmtkin tajuavat että nyt on sitten huumoria. Toki poikkeuksena sitten nämä huumorihahmot, joista se näkyvin on silti hyvä hahmo. Varsinkin landella on tosiaankin välillä sellaisia hymyirvistelijöitä, joista ei saa selvää ovatko jotenkin vähän vajaaälyisiä. Sitten välillä saa huomata että he vain näyttävät siltä. Ja sitten kun huumori-inputti oli hyvä, se sai ikäänkuin toimia omalla painollaan.

Tuotannossa ei myöskään mikään hypännyt silmille, paitsi ehkä vähän se tyypillinen Suomi-ratkaisu, että Helsinkiä sumennetaan siellä näyttelijöiden taustalla ettei kukaan näe että on kuvattu nykyaikana. Mutta tämä on pikkujuttu. Mistään tietämättömälle näytti autenttiselta ja varmalla otteella tehdyltä.

Musiikin suhteen tehtiin hyvää valintaa, kun ei käytetty mahtipontisuutta, vaan vaatimattomampia välineitä. Itselleni tämä toimi siten, ettei kurotella maagisen Suomi-ideaalin suuntaan, vaan sen sijaan korostetaan sitä tavallista ihmistä.



Selkeästi paras näkemäni suomalainen leffa ikinä ja aion katsoa tämän toistekin ja ehkä useamminkin. Tässä lähdettiin nyt tekemään tämä homma oikein ja oli hienoa että kerrankin suomalaiset elokuvataiteilijat saivat tehdä kunnon taidetta ja tekeleen joka tullee kestämään aikaa.

Maan petturi viher vasemmistolainen Hesari yrittää juhlavuotena väheksyä kansallis elokuvaa. Ullatuus! Pakko mennä jo pelkästään tuosta syystä katsomaan!

Tulet katar lauantaina ensiksi potkumiittiin ja sitten sieltä darrassa leffaan!

Itse jätän kyllä myöhemmälle ja pitäisi tietenkin myös Blade Runner katsoa. Mutta nyt menee jo Porvoon raiteilla...

Tämä inttikokemukseni hieman sivuraiteilee, mutta lähellä loppua yhdistyy asiaan ja voi toimia ihan hyvänä yhtenä kulmana itseensä Tuntemattomaan sotilaaseen...

Tästä on nyt 16 vuotta, enkä ole tainnut paukutteluakaan katsoa sen jälkeen enää. Toisekseen en muista niitä kulmakiviäkään enää, mutta sen pääajatuksen syväjohtamisesta uskon muistavani.

Asia on ehkä tiivistettävissä siihen, että kyseisellä viikolla AUK-koulutus hieman rauhottui, varmaankin jotta se opetus syväjohtamisesta menisi paremmin läpi. Tuollaista kouluttaessa nyt ei oikein voi olla miettimättä itseään johtajana.

Tämä sitten tietenkin nosti hieman pehmeämpää ajattelua esiin aliupseerioppilaissa ja minun nähdäkseni syväjohtaminen tulkittiin jossain määrin siksi olkinukeksi minkä pohjalta armeijan elämän koululaisempi osasto kutsui sitä "syvältä johtamiseksi".

Lehto toisaalta muistaakseni nimenomaan kohtasi alaisensa tälle sopivalla tavalla, huomioi persoonan ja oli sekä esimerkillinen että juuri se johtaja mitä tämä toinen tyyppi tarvitsi. Eikös se ollut just Lehto, jolla oli se vähän ns haasteellisempi pari mukanaan?

Mutta tämä ei näyttänyt aina hyvältä kilttiystyylipisteiden mielessä.

Eli sitten kun syväjohtamista ja Lehtoa sovitettiin yhteen, suosittu mielipide mahdollisesti perustui siihen, että syväjohtamisen hipimpi sinänsä virheellinen mielikuva ja Lehdon karkeampi ulkoisempi puoli eivät sopineet yhteen. Kun sitten taas minun ja tämän turkulaisen (aikidokaajan BTW) mielestä Lehto juuri toteutti niitä asioita joista oli kyse. Mahdollisesti siis katselimme syvällisemmin sekä Lehtoa että syväjohtamista, jotka taas faktuaalisesti sopivat yhteen? Luultavampaa on kuitenkin että oltiin vain väärässä ja ihan mulkkuja tyyppejä.

Mutta monen muun jutun ohella hieno inttimuisto tuokin.

Niin, siis Jorge puhui kirjan hahmoista tuossa.
Minä en osaa vastata, sillä en ole lukenut kirjaa ja wikipedia alkoi lätkimään kuka kuolee jne, enkä halua spoilata leffaa.

Siitä rillumareipätkästä muistan vain yhden kuoleman nimeä myöten.

OT:na, me muuten katsottiin intissä Tuntemattoman sotilaan mustavalkoinen versio syväjohtamisviikolla. Meillä oli muistaakseni kaikilla joku hahmo, jonka johtamista jouduttiin analysoimaan ja sitten asiasta keskusteltiin. Minulla oli Lehto ja eikös se ollut se aika ns kovaotteisesti johtava? Muut eivät saaneet syväjohtamisen kulmakiviä yhtä hyvin yhdistettyä häneen kuin minä. Paitsi yksi turkulainen, joka oli kanssani samaa mieltä. Vähän jeesusteluksi meni, kun jengi vissiin oletti että jeesusteluksi sen pitääkin mennä.

Tämä on ehkäpä hyvä merkki, tämä ettei pysty heti sanomaan mitä mieltä on...

Itse toivon pätkältä sitä, ettei se oleta katsojan tuntevan hahmoja tai paljoa muutakaan. Itsehän en ole lukenut kirjaa ja pidän mustavalkoista vain hetkittäin onnistuvana kokonaisuudessaan melko huonona leffana. Niin jos tästä uudesta nyt sitten vaikka oppisi sen tarinan...

Tässä teksti mm siitä kuinka autenttisuutta on lisätty rankoilla olosuhteilla näyttelijöille.

Aku Hirviniemi laittoi uusiksi Tuntemattoman käsikirjoitusta kesken kuvausten: "Ujutin sinne välillä, mitä Linna oli kirjoittanut"
https://yle.fi/uutiset/3-9888830

En oikein järkevästi saa tuolta lainauksia liitettyä muuhun keskusteluun, mutta ainakin tuota koomikkojuttua sivutaan tekstissä. Noin kokonaisuutena suosittelen lyhyehköä mutta tiivistä tekstiä, joka käsittelee aihetta monipuolisesti.



Minkä takia Tuntematonta sotilasta kutsutaan niin vakiintuneesti Tuntemattomaksi ihan jopa otsikoiden tasolla? Ei se nyt saatana ole niin vaikeaa sanoa sotilas!

En ole lukenut mitään, mutta tuon Sotaromaanin hankin tullessaan faijalleni lahjaksi.

Sen tylsän mustavalkoisen paukuttelun olen nähnyt reilu viisi kertaa.

Kirja on siinä määrin kehuttu, että toivoisin että tulisi leffa jota tehdessä hahmotettiin, ettei niinku ole hyvä jos näitä pusketaan aina vähän väliä, vaan jos yritettäisiin saada homma kuntoon. Toivon, että lyhyen tähtäimen kunnianhimomokat ja siis suomalaisen elokuvan perivirheet vältettäisiin.

Vähän katselen reaktioita ja jos oikeat ihmiset kehuvat ja ei tule liikaa haukkumisia, käyn ehkäpä katsomassa.



Ymmärrän YJT:n "Laine ja kulttuuriperintö" -pointin, mutta vastaavasti on meidän kulttuuriperintöä jaettu kokemus sen roskan edessä nukkumassa.
Eli jos kirja on tosiaankin hyvä eikä se välissä tullut leffa ollut mistään kotoisin, olisi hyvälle elokuvalle tilausta.