Oli se nuntsan tarkoitus tai ei, olen itse oppinut ymmärtämään ettei aseita voi pakottaa liikkumaan samalla tapaa kuin kehoaan sen avulla.

Ja sitten se on opettanut täsmälleen samoja asioita myös kehosta. Että sitä kannattaa liikuttaa usein muilla tavoin kuin väkisin runnomalla.

Ajoituksen ja liikesuuntien tanssia.

Tämä, melko vähäisellä itseoppineisuudella videolta eikä millään asekokemuksella muihin liittyen ylipäätään. Mutta kehoa sen sijaan olen liikutellut ja sitä kautta voin suositella tällaista sopivan wittumaista kapulan ja köyden pätkän sekoitusta.

Facebookit tulee ja menee, joten olkaa hyvät:

Eizei,

Video on aina valttia, eli anna palaa! Ja mitä lyhyempi, sen parempi.
(Tässä Mjölnir teki joskus esimerkillisesti kun laittoi kahden lajin etupotkut ja siinä se. Vaihtoi vielä välissä vaatteetkin (tai ainakin t-paidan) ja suoritti sitten etupotkuja.)

Nuorena kun treenailin alkeita, löin liikuntasalin kiipeilyvaijereita, jotka koin todella hyväksi maaliksi Alen pointin harjoitteluun. Varsinkin kun olivat semisti alhaalta narulla kiinnitettyinä, eli antoivat hieman periksi, mutta palasivat heti paikoilleen.

Kaiken tämän olin oppinut videolta, jossa lyödään pystyssä olevaa bota melko vastaavalla tavalla. Videolla opetetaan aikaansaamaan Alen mainitsema kääntämällä nyrkki osuman yhteydessä toisinpäin, eli jos lyö sivusuunnassa pingistermein "kämmenpuolelta", niin osuman aikana kääntää nyrkin niin päin että näkisi katsoa kelloa ja jos lyö toiseen suuntaan "rystypuolelta" niin osuman aikana kääntää toiseen suuntaan. Tällä rannekierrolla siis saa tehon aikaiseksi ja minun vähäisellä kokemuksellani se toimii kyllä.

Karkeasti niin että kun osumahetki lähestyy, nyrkki toimii ikäänkuin löisi vasaralyönnin ja osuman aikana nyrkki käännetään toisin päin. Oli lyönnin suunta mikä tahansa. Ja ei tarkalleen.

Selkeä esitys ja selkeät demot siitä että nunchakusta pidetään kiinni päästä eikä narun vierestä, että myös raaja ojennetaan kokonaisuudessaan ja että nunchakua ei oteta kiinni mistä sattuu vaan kyljeltä. Tämän tekniikan näkee videon loppupuolella moneen kertaan.

Demoaa myös hieman bolla.

Eizei kirjoitti: ↑tammi 1, 2019, 12.05 Tuo torjunta-asento oli vähän huono termi. Ajattelin enemmänkin juuri valmius/suoja-asentoa, jolla on myös puolustava näkökulmansa. Tuossa asennossa ihmistä vasten on lähinnä naru, kämmenet on kapuloiden päissä, yläkapula suojaa kaulaa ja päätä, alakapula kylkeä ja ovat irti vartalosta.

Ajatukseni oli, että jos sillä jonkun odottamattoman randomikolhun saisi estettyä. Ei niinkään aktiivisena torjuntatekniikkana, vaan suoja-asentona. Kummoista kilpeä nyt kapulasta tietenkään saa, mutta jos ajattelee että jonkinlaista, niin...

OK, nyt tiedän mitä tarkoitat. Sillä videolla tehdään ikäänkuin etupuolelle samalla kun asento on pakittava.

Ihan nuntsan suhteutumisessa raajoihin (ottamatta kantaa etupuolella pitämiseen ja liikkeeseen) kyseessä on vastaavasti perusasento, joka pakosti löytyy nopeasti jos tuollaisen virityksen kanssa alkaa touhuamaan. Ja kuten edelläkin sanottu, tuosta saa lyötyä eri tavoin. Tällä kertaa saa luontevasti vielä yhden tai kaksi lyöntiä lisää, koska jos jättää otteen ylempään kapulaan, saa lyötyä pienellä hienosäädöllä ainakin sisään-, ulos- ja alaspäin. Sitten riippuu vain kuinka paljon näitä haluaa pitää eri lyönteinä. Ja voi lyödä myös jättäen otteen alempaan kapulaan.

Arvaisin ihan maallikkopohjalta, että torjumisia luontevampaa pohdiskelua on etäisyyspelin yhdistäminen lyöntiasentoihin. Kyllä tuosta suojaakin saa, mutta lähinnä paljaita käsiä vastaan ja silloin tilanne on sellainen, ettei ole enää selvää kenellä se nuntsa on ja etäisyys melko huono lyömisiin.

Toisaalta, kun kyseessä on juurikin niin perustavanlaatuinen asento kapulaparille, voisin kuvitella että sille on erilaisia merkityksiä.

Andy kyselee mielestäni melko oleellisia. Okinawan kobudo on ylipäätään omasta mitään lukemattomasta näkökulmastani sellainen viritys, että "mikä viritys tämä on?"

Ja siis ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta kun samaan aikaan ihmetellään aseiden alkuperää ja käyttötarkoitusta sekä kun se historia on oleellisesti menetetty ja sitten esim Taira kiersi ja kokosi issekseen, onko syytä olettaa, että taidoissa on mitään muuta kuin sattumanvaraisten pampuloitten heiluttelua äkkiseltään keksittyihin tilanteisiin?

Siitä piittaamatta, että tuo näyttää kovin kyseenalaistavalta, se on oikeasti erittäin kysyvä. Kun esim karaten ja kobudon historiasta sanotaan että ovat sama ja samaan aikaan taas nimet opetuslinjoissa täysin erit, niin en ole koskaan tajunnut. Karatesta, joka on historiallisesti suuri kysymysmerkki, tiedetään sen laajenemisen takia jotain. Ja paljon tästä syystä meni metsään. Mitä taas kobudosta voi sanoa edes vähäisellä varmuudella? Mitä historiallisia lähteitä koko touhulle on?

Siis on varmasti tehty, eikä siinä mitään. Mutta mitä on tehty ja miksi sekä kuinka hajautetusti ja keiden toimesta?

Jos on kyse siitä, että ottaa nunchakun toisen kapulan esim oikeaan kainaloon, kun huitelukäsi myös on oikea, arvaisin itse että kyse on yksinkertaisesti siitä, että liike on aseella erittäin helppo ja kyseisestä asennosta saa luontevasti lyötyä ainakin kahdella perustavanlaatuisella tavalla.

Koska on helppoa ja perustavanlaatuisesti hyvä, voi sitten miettiä vaikka mitä sovelluksia kamaelle.

Pamputtajien näkee tekevän melko vastaavaa, jossa pamppu on lähellä pitelevän käden olkapäätä valmiudessa. Toinen käsi on vapaana ja jää tilaa tällin jakamiselle.

Nunchakusta en tiedä mitään, näin disclaimerina. Korkeintaan opettanut vammaisuutensa takia muutamia asioita hyvästä liikkeen ajoittamisen ja nivelten linjausten kokonaisuudesta, juuri koska sillä ei voi huidella miten tahansa. Ja muutenkin hyvä lelu voimantuoton ja kevytvastuksiseen toiminnallisen voiman harjoitteluun.

Itse tulkitsin perusveivauksen siksi, että tehdään perustavanlaatuisia liikkeitä kaikelle tekemiselle, eikä niinkään skenaariolähtöisesti.

Itsekin katselin vähän kohdistusta, mutta käsi kädessä sen kanssa nimenomaisesti pidin liikkeiden selkeydestä, mikä tukisi tätä "perusveivaus"-ajatusta. Itse tosin näen parhaat hyödyt suuresta tekemisestä tulevan silloin kun kohdistaa myös tarkasti. Tämä saa koko kehon selkeän tehtävän taakse. Tämä siis yleisellä tasolla, eikä niinkään tuota suorittajaa kommentoiden.

En nuntsasta mitään tiedä, mutta Timon pointti hifistelyn puutteesta on sikäli tärkeä, että ase vaikuttaa siltä, että tärkeintä on huitaisuissa selkeän lyönnin lisäksi varmistua siitä, että dominoi itse asetta ja tilannetta lyönnin jälkeen. Tällöin lyönnit pitää miettiä sekä sen kannalta että ne osuvat että sen kannalta että ne eivät osu ja siitä voi tuollaisella ketjuhärdellillä seurata että on järkevää kompromissata kohteista. Että laitetaan suorittajanäkökulma vastaanottajanäkökulman edelle. Onko tällaisessa järkeä ja tässä tapauksessa, voisiko videon tekeminen silti olla jollakin yksinkertaisella korjauksella parempaa?