Alku on täyttä roskaa ja vähän sen jälkeen tulee ponnahdusikkuna jossa saisi koko kesän hintaan 0 euroa tai voi mennä sivuston etusivulle.
Tuossa siis ainakin alussa puhutaan samuraiden ja karatekoiden välisestä kamppailusta. Kasarilta terve!
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Haku löysi 11 tulosta
Palaa sivulle Karaten historiaa ja sukupuita
- heinä 20, 2021, 14.05
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
- marras 13, 2020, 12.00
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Patrick McCarthy sanoi leirillään Suomessa joku about kymmenen vuotta sitten, että hän toi karateskeneen "tegumit" (hubad-tyyppiset drillit). Taisi sanoa, että muut eivät tunnusta tätä tosiasiaksi.
Muistaakseni melko samassa yhteydessä hän tosin sanoi karatessa olevan nuo asiat jo alunperin, demoten shutouken tyyppistä, josta sitten seuraa jatko, josta päädytään drilliin.
Pidän todennäköisenä, että McCarthy on tehnyt upeaa kehitystyötä kyseisen harjoitusmenetelmän käyttämiseksi karaten piirissä. Pidän myös mahdollisena että vaikutuksensa voi ulottua perinteiseen karateen asti, joidenkin tai useiden koulujen (tai niissä olevien karatekoiden) osalta.
Mutta on lähestulkoon selvää, että hän ei ole tuonut ns ikiliikkujia karateen. Olen ollut näkevinäni sellaisia mustavalkoisissa videoissa karatekoiden tekeminä ja jo lapsena kehitimme niitä vahingossa treeneissä kun emme ymmärtäneet ohjeita siitä että vain toisen pitää torjua. Jokainen karaten peruskursseja vetänyt on nähnyt lukuisat valkovöiset kautta aikain kehittämässä vahingossa näitä ikiliikkujia. Idea on niin yksinkertainen ja näkyy myös kiinalaisissa lajeissa, kuten Tang langissa. Vunakin yhdellä videolla hän demoaa tällaisia eri lajeista, kattaen myös Wingin drillin, tuon hubaddin lisäksi. Taisi olla vielä jokin kolmaskin laji. Video taisi olla jokin jeet kune do energy drills tms, jonka latasin joskus vuonna 2004 DC++:sta.
Myös ainakin taichissa on yksinkertainen harjoitus jossa parin kanssa kädet pyörii kuin hämmentäisi jotain soppaa suuressa padassa siinä välissä kahdestaan. Työntö siis ohjataan ulkopuolelle sivulle ja työnnetään takaisin, jolloin roolit vaihtuvat.
Pointti silti, että idea ikiliikkujista on niin yksinkertainen että se keksitään itsestään ihan kaikkialla. Joissain mestoissa siitä ehkäpä vaan luovutaan tietoisesti, koska menetelmää ei varmaankaan koeta kovin hyödylliseksi tavoitteisiin nähden. Kiistämättähän siinä totutaan tulemaan torjutuksi ja oikean intention ylläpitämisessä voi olla haasteita.
Pitäisin silti mahdollisena että filippiinityyppinen on ihan erityisasemassa tässä menetelmän käytössä. Ja pidän todennäköisenä että tässä on myös lajit vaikuttaneet toisiinsa. Tuollainen menetelmätyyppi on yhtä nopeasti pöllittävissä kuin kehitettävissä.
Muistaakseni melko samassa yhteydessä hän tosin sanoi karatessa olevan nuo asiat jo alunperin, demoten shutouken tyyppistä, josta sitten seuraa jatko, josta päädytään drilliin.
Pidän todennäköisenä, että McCarthy on tehnyt upeaa kehitystyötä kyseisen harjoitusmenetelmän käyttämiseksi karaten piirissä. Pidän myös mahdollisena että vaikutuksensa voi ulottua perinteiseen karateen asti, joidenkin tai useiden koulujen (tai niissä olevien karatekoiden) osalta.
Mutta on lähestulkoon selvää, että hän ei ole tuonut ns ikiliikkujia karateen. Olen ollut näkevinäni sellaisia mustavalkoisissa videoissa karatekoiden tekeminä ja jo lapsena kehitimme niitä vahingossa treeneissä kun emme ymmärtäneet ohjeita siitä että vain toisen pitää torjua. Jokainen karaten peruskursseja vetänyt on nähnyt lukuisat valkovöiset kautta aikain kehittämässä vahingossa näitä ikiliikkujia. Idea on niin yksinkertainen ja näkyy myös kiinalaisissa lajeissa, kuten Tang langissa. Vunakin yhdellä videolla hän demoaa tällaisia eri lajeista, kattaen myös Wingin drillin, tuon hubaddin lisäksi. Taisi olla vielä jokin kolmaskin laji. Video taisi olla jokin jeet kune do energy drills tms, jonka latasin joskus vuonna 2004 DC++:sta.
Myös ainakin taichissa on yksinkertainen harjoitus jossa parin kanssa kädet pyörii kuin hämmentäisi jotain soppaa suuressa padassa siinä välissä kahdestaan. Työntö siis ohjataan ulkopuolelle sivulle ja työnnetään takaisin, jolloin roolit vaihtuvat.
Pointti silti, että idea ikiliikkujista on niin yksinkertainen että se keksitään itsestään ihan kaikkialla. Joissain mestoissa siitä ehkäpä vaan luovutaan tietoisesti, koska menetelmää ei varmaankaan koeta kovin hyödylliseksi tavoitteisiin nähden. Kiistämättähän siinä totutaan tulemaan torjutuksi ja oikean intention ylläpitämisessä voi olla haasteita.
Pitäisin silti mahdollisena että filippiinityyppinen on ihan erityisasemassa tässä menetelmän käytössä. Ja pidän todennäköisenä että tässä on myös lajit vaikuttaneet toisiinsa. Tuollainen menetelmätyyppi on yhtä nopeasti pöllittävissä kuin kehitettävissä.
- marras 12, 2020, 23.04
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Jesse Enkamp, Karate Nerds ja KARATE by Jesse
15 min 3 s.
Voisiko joku tiivistää?
Saatesanat kun äkkiseltään näyttävät meinaavan ettei edes kannata katsoa...
Mitkä ovat videon pääpointt?
Voisiko joku tiivistää?
Saatesanat kun äkkiseltään näyttävät meinaavan ettei edes kannata katsoa...
Mitkä ovat videon pääpointt?
- maalis 5, 2020, 18.08
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Minä en yhtään tiedä ja google-jutsuni on sillä tasolla, että huomaan että saadakseen muutakin kuin nyrkkeilyä, nyrkkeilyhanskoja Bruce Leetä ja arvottomia artikkeleita tarvitsee aikaa tai tuuria.
Mutta oli tämä miten autenttista tai relevanttia settiä tahansa, tässä on joitain elementtejä jotka heti tunnistan Wadon Bassaista. Päällimmäisenä kinuskitervehdys käsin ja kahden käden symmetriset kaarevat lyönnit ylös ja alas.
Tuo vetelee ylöspäin ulkokautta. Olen itsekin tulkinnut, olikohan Mabunin vai kenen bunkain sellaisella tavalla, että lyödään molemmin käsin mieluummin ulkopuolelta vastustajan kädet kiertäen, kuin sisäpuolelta, vastustajan kädet nostaen. Onko tähän mielipiteitä jotain bassaita tai sellaista tuntevilta?
Tässä toinen video, jonka katsomista suosittelen ehkä vielä vahvemmin. Taaskaan en tiedä mikä viritelmä tämä on, mutta olen äkkiseltään tunnistavinani tästä myös muiden katojen asioita aika paljon. Edellä mainitsemani taas eivät näy yhtä vahvasti.
En ota ollenkaan kantaa siihen, miten vanhoja muotoja nämä ovat. Mutta jos ovat riittävän, on näiden relevanssi karatelle vähintäänkin mielenkiintoinen kysymys.
Mutta oli tämä miten autenttista tai relevanttia settiä tahansa, tässä on joitain elementtejä jotka heti tunnistan Wadon Bassaista. Päällimmäisenä kinuskitervehdys käsin ja kahden käden symmetriset kaarevat lyönnit ylös ja alas.
Tuo vetelee ylöspäin ulkokautta. Olen itsekin tulkinnut, olikohan Mabunin vai kenen bunkain sellaisella tavalla, että lyödään molemmin käsin mieluummin ulkopuolelta vastustajan kädet kiertäen, kuin sisäpuolelta, vastustajan kädet nostaen. Onko tähän mielipiteitä jotain bassaita tai sellaista tuntevilta?
Tässä toinen video, jonka katsomista suosittelen ehkä vielä vahvemmin. Taaskaan en tiedä mikä viritelmä tämä on, mutta olen äkkiseltään tunnistavinani tästä myös muiden katojen asioita aika paljon. Edellä mainitsemani taas eivät näy yhtä vahvasti.
En ota ollenkaan kantaa siihen, miten vanhoja muotoja nämä ovat. Mutta jos ovat riittävän, on näiden relevanssi karatelle vähintäänkin mielenkiintoinen kysymys.
- maalis 4, 2020, 16.37
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Minun mielestäni jos ehdottaa kahdeksan tällaista yhteyttä (joista tämä on ensimmäinen ja muut tulevat heti perään)...
The second movement (figure a2, b2) is the “yama (mountain) shape” movement. This movement applies to the technique of “lion opens its mouth wide” (i.e. the salute at the beginning) of “lion boxing.” At the time of the lion dance, the posture before the person in charge holds the lion head, is reminiscent of this behavior.
...ehdottaa myös ja ehkä erityisesti yhteyttä nimenomaan leijonanyrkkeilyn ja katan välille. Ennen tuota on yksi jossa kirjoittaja ei löydä yhteyttä -nyrkkeilyyn mutta löytää tanssiin ja kahdeksan -nyrkkeily-kata -yhteyden jälkeen tulee vielä ainakin yksi yhteys ekplisiittisesti pelkkään tanssiin. (Kaariaskel.)
Koska samalla tulee löydettyä myös yhteyksiä tanssiin, ei ole oikeastaan kovinkaan villiä spekulaatiota, että tanssi on vaikuttanut leijonanyrkkeilyyn tai ehkä varsinkin toisinpäin ja että nimenomaan kamppailumuoto (leijonanyrkkeily) on vaikuttanut, ellei jopa periytynyt okinawalaiseen Passaihin. Minä en silti tätä ehdota, mutta sanon tämän siksi että ei tuo nyt niin omaperäinen teoria siinä tapauksessa olisi.
Ennen kaikkea silti korostan että teksti nimenomaan tekee yhteyden leijonanyrkkeilyn ja katan välille.
The second movement (figure a2, b2) is the “yama (mountain) shape” movement. This movement applies to the technique of “lion opens its mouth wide” (i.e. the salute at the beginning) of “lion boxing.” At the time of the lion dance, the posture before the person in charge holds the lion head, is reminiscent of this behavior.
...ehdottaa myös ja ehkä erityisesti yhteyttä nimenomaan leijonanyrkkeilyn ja katan välille. Ennen tuota on yksi jossa kirjoittaja ei löydä yhteyttä -nyrkkeilyyn mutta löytää tanssiin ja kahdeksan -nyrkkeily-kata -yhteyden jälkeen tulee vielä ainakin yksi yhteys ekplisiittisesti pelkkään tanssiin. (Kaariaskel.)
Koska samalla tulee löydettyä myös yhteyksiä tanssiin, ei ole oikeastaan kovinkaan villiä spekulaatiota, että tanssi on vaikuttanut leijonanyrkkeilyyn tai ehkä varsinkin toisinpäin ja että nimenomaan kamppailumuoto (leijonanyrkkeily) on vaikuttanut, ellei jopa periytynyt okinawalaiseen Passaihin. Minä en silti tätä ehdota, mutta sanon tämän siksi että ei tuo nyt niin omaperäinen teoria siinä tapauksessa olisi.
Ennen kaikkea silti korostan että teksti nimenomaan tekee yhteyden leijonanyrkkeilyn ja katan välille.
- helmi 26, 2020, 16.26
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Erityisen tärkeää tässä on katsoa, mitä johtopäätöksiä ja työtä Quast tarkalleen tekee. Tämä ei oikeastaan anna Passaihin ihan mahdottoman paljoa mitään uutta, vaan kyseessä on ennen kaikkea Kinjon työn kriittinen tarkastelu.
Karaten historian tutkiminen on luonteeltaan juuri noita epävarmuuksia sisältävää, mihin Timon ulosannissa lähes poikkeuksetta törmää. Kun minun opettajalleni (joka on tutkinut karaten historiaa) esitti kysymyksiä, sai tyypillisesti vastaukseksi mitä teorioita on ja ettei kukaan tiedä. Parhaimmassa tapauksessa myös mistä tietämisen vaikeus johtuu.
Tässä Quast tanssii aivan vastaavasti lähinnä setin ympärillä ja johtopäätökset eivät ole kovin mullistavia. Eikä ihmekään, juuri koska karaten historiasta ei kukaan asiansa osaava vedä mullistavia johtopäätöksiä.
(Mullistavin juttu vähään aikaan taitaa olla Itosun kuvan löytäminen ja julkistaminen, mistä ei taida olla vuottakaan aikaa. Reilun vuosikymmenen pelattiin väärän henkilön kuvalla.)
Mutta on todella tärkeää että tutkijat tarkastavat toistensa teoriat, kuten Quast tässä tekee Kinjon teorioiden suhteen. Juuri tämä tekee tästä edes vähän uskottavaa. En oikein ymmärrä mistä syystä tällaista kriittistä katsausta on mielekästä katsoa penseästi, nostaen kädet ilmaan ettei mitään kuitenkaan tiedetä varmuudella.
Karaten historian tutkiminen on luonteeltaan juuri noita epävarmuuksia sisältävää, mihin Timon ulosannissa lähes poikkeuksetta törmää. Kun minun opettajalleni (joka on tutkinut karaten historiaa) esitti kysymyksiä, sai tyypillisesti vastaukseksi mitä teorioita on ja ettei kukaan tiedä. Parhaimmassa tapauksessa myös mistä tietämisen vaikeus johtuu.
Tässä Quast tanssii aivan vastaavasti lähinnä setin ympärillä ja johtopäätökset eivät ole kovin mullistavia. Eikä ihmekään, juuri koska karaten historiasta ei kukaan asiansa osaava vedä mullistavia johtopäätöksiä.
(Mullistavin juttu vähään aikaan taitaa olla Itosun kuvan löytäminen ja julkistaminen, mistä ei taida olla vuottakaan aikaa. Reilun vuosikymmenen pelattiin väärän henkilön kuvalla.)
Mutta on todella tärkeää että tutkijat tarkastavat toistensa teoriat, kuten Quast tässä tekee Kinjon teorioiden suhteen. Juuri tämä tekee tästä edes vähän uskottavaa. En oikein ymmärrä mistä syystä tällaista kriittistä katsausta on mielekästä katsoa penseästi, nostaen kädet ilmaan ettei mitään kuitenkaan tiedetä varmuudella.
- helmi 25, 2020, 21.16
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Toivottavasti kenellekään ei tule tätä kaikkea lukiessa:
"PASAIT HOUSUUN"!!!!!!1
"PASAIT HOUSUUN"!!!!!!1
- helmi 24, 2020, 13.08
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Tuossa tehtiin muutakin kuin tutkittiin sanoja. Itse liikkeitä analysoitiin myös. Siis sehän tuossa juuri oli metodina leopardi-hypoteesin heivaamiselle! Mahdoitko huomata, että teksti ei yrittänyt osoittaa yhteyttä karaten ja leopardi-tyylin välillä vaan enemmänkin ettei sellaisesta yhteydestä ole mitään järkevää havaintoa?
Toisekseen sävy on melko terveen agnostinen, mikä kuuluukin asiaan juuri koska kata on niin vanha, että tarvittavat kirjalliset lähteet puuttuvat. Niinpä se ei tietenkään ole aukotonta ja erityisesti ei esitäkään sitä, vaan erottelee hyvän tavan mukaisesti faktat pohdinnoista.
Toisekseen sävy on melko terveen agnostinen, mikä kuuluukin asiaan juuri koska kata on niin vanha, että tarvittavat kirjalliset lähteet puuttuvat. Niinpä se ei tietenkään ole aukotonta ja erityisesti ei esitäkään sitä, vaan erottelee hyvän tavan mukaisesti faktat pohdinnoista.
- helmi 23, 2020, 19.45
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Taas Quastilta todella päällikköä settiä!
Tällä kertaa Passaista, sen nimestä ja yhteydestä "leopard boxingiin" ja "lion boxingiin".
http://ryukyu-bugei.com/?p=8520
Tällä kertaa Passaista, sen nimestä ja yhteydestä "leopard boxingiin" ja "lion boxingiin".
http://ryukyu-bugei.com/?p=8520
- marras 22, 2019, 10.27
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Tämä Andreas Quast on mielenkiintoinen nimi Karaten sosiaalisessa mediassa. Hän tekee paljon tärkeitä käännöksiä ja laittaa niitä kontekstiin. Tässä hyvä teksti vuodelta 2016:
Quote Mabuni correctly
http://ryukyu-bugei.com/?p=5285
Laitan paljastukseen katoamisen varalta. Suosittelen linkkiä, sillä siellä on korostukset ja muotoilut.
Pääpointti on että kun Mabuni sanoi vuonna 1938...
“The karate that has been introduced to Tokyo is actually just a part of the whole. The fact that those who have learnt karate there feel it only consists of kicks & punches, and that throws & locks are only to be found in judo or jujutsu, can only be put down to a lack of understanding […] Those who are thinking of the future of karate should have an open mind and strive to study the complete art.”
...hän viittasi pelkästään Shotokaniin ja ennen kaikkea korosti Gojuryun treenaamisen tärkeyttä. Jos oikein ymmärrän, ensimmäinen pointti liittyy Tokion karaten tilaan vuonna 1938 (oli Shotokania?) ja toinen taas ihan siihen että tekstissä aivan selvästi ajetaan takaa tuollaista ideaa, otsikko mukaanlukien. ("About Gyaku and Nage (locks & throws) – The Need to Study Gōjū-ryū")
Se, mikä tässä on oleellista, on tietenkin subjektiivista. Minun silmissäni tärkeä pointti on siinä, kun parikymmentä viimeistä vuotta karatessa on herännyt kikkailukerhoja, jotka keksivät linkittää katojen liikkeitä kaikenlaisiin painimisiin, tuota lainausta on käytetty sellaiseen agendaan, että karate on oikeasti lukottelua ja heittelyä. Minun mielestäni on mielenkiintoista että sekä Shorinryu- että Gojuryu-tyyppistä karatea erittäin hyvin tunteva Mabuni melkeinpä toteaa noiden kuuluvan kiinteämmin Gojuryu-tyyppiin. Omasta mielestäni tässä "modernissa" bunkaiskenessä välillä sumennetaan näiden kahden tyypin rajaa tarkoituksellakin. Siis silloin kun se itselle sopii.
Toisaalta, tuossa on mielenkiintoista se, että Mabuni itse näki (tai maalasi vähintään kuvaa) karatesta, joka on Shorinryu- ja Gojuryu-tyyppien muodostama kokonaisuus, "complete art". Hän siis esittää tuossa että jos ei jompaa kumpaa tyyppiä treenaa, ei treenaa karatea lajin kokonaisuudessa. (Ja hän siis erityisesti peräänkuuluttaa Goju-tyyppiä Shorinryu-tyypin treenaajille.)
Siinä taas mennään tietenkin tulkinnan puolelle, että onko näin. Esim Funakoshi tunsi jonkin verran myös Goju-tyyppiä, mutta Mabuni on varmaan ollut niitä ensimmäisiä, joilla on ollut erittäin kattava kokonaisymmärrys molemmista karaten päähaaroista. Ei varmaan ole kovin kaukaa haettua, että tuo on ollut markkinointia ja toisaalta myös tervettä intoa siihen liittyen, miten on itse kasannut kokonaisuutta. Siis enemmän kuin hoplologisesti kestävä kannanotto siihen, minkälainen karatekokonaisuus on perinteinen ja "oikea".
Sillä tavalla toimintansa tuotti tulosta, että Shitoryu on yksi karaten suurimmista tyyleistä. Kahden päähaaran yhdistäminen ei siis ollut mikään pöllömpi idea menestyksen kannalta.
Quote Mabuni correctly
http://ryukyu-bugei.com/?p=5285
Laitan paljastukseen katoamisen varalta. Suosittelen linkkiä, sillä siellä on korostukset ja muotoilut.
paljastus:
Pääpointti on että kun Mabuni sanoi vuonna 1938...
“The karate that has been introduced to Tokyo is actually just a part of the whole. The fact that those who have learnt karate there feel it only consists of kicks & punches, and that throws & locks are only to be found in judo or jujutsu, can only be put down to a lack of understanding […] Those who are thinking of the future of karate should have an open mind and strive to study the complete art.”
...hän viittasi pelkästään Shotokaniin ja ennen kaikkea korosti Gojuryun treenaamisen tärkeyttä. Jos oikein ymmärrän, ensimmäinen pointti liittyy Tokion karaten tilaan vuonna 1938 (oli Shotokania?) ja toinen taas ihan siihen että tekstissä aivan selvästi ajetaan takaa tuollaista ideaa, otsikko mukaanlukien. ("About Gyaku and Nage (locks & throws) – The Need to Study Gōjū-ryū")
Se, mikä tässä on oleellista, on tietenkin subjektiivista. Minun silmissäni tärkeä pointti on siinä, kun parikymmentä viimeistä vuotta karatessa on herännyt kikkailukerhoja, jotka keksivät linkittää katojen liikkeitä kaikenlaisiin painimisiin, tuota lainausta on käytetty sellaiseen agendaan, että karate on oikeasti lukottelua ja heittelyä. Minun mielestäni on mielenkiintoista että sekä Shorinryu- että Gojuryu-tyyppistä karatea erittäin hyvin tunteva Mabuni melkeinpä toteaa noiden kuuluvan kiinteämmin Gojuryu-tyyppiin. Omasta mielestäni tässä "modernissa" bunkaiskenessä välillä sumennetaan näiden kahden tyypin rajaa tarkoituksellakin. Siis silloin kun se itselle sopii.
Toisaalta, tuossa on mielenkiintoista se, että Mabuni itse näki (tai maalasi vähintään kuvaa) karatesta, joka on Shorinryu- ja Gojuryu-tyyppien muodostama kokonaisuus, "complete art". Hän siis esittää tuossa että jos ei jompaa kumpaa tyyppiä treenaa, ei treenaa karatea lajin kokonaisuudessa. (Ja hän siis erityisesti peräänkuuluttaa Goju-tyyppiä Shorinryu-tyypin treenaajille.)
Siinä taas mennään tietenkin tulkinnan puolelle, että onko näin. Esim Funakoshi tunsi jonkin verran myös Goju-tyyppiä, mutta Mabuni on varmaan ollut niitä ensimmäisiä, joilla on ollut erittäin kattava kokonaisymmärrys molemmista karaten päähaaroista. Ei varmaan ole kovin kaukaa haettua, että tuo on ollut markkinointia ja toisaalta myös tervettä intoa siihen liittyen, miten on itse kasannut kokonaisuutta. Siis enemmän kuin hoplologisesti kestävä kannanotto siihen, minkälainen karatekokonaisuus on perinteinen ja "oikea".
Sillä tavalla toimintansa tuotti tulosta, että Shitoryu on yksi karaten suurimmista tyyleistä. Kahden päähaaran yhdistäminen ei siis ollut mikään pöllömpi idea menestyksen kannalta.
- marras 22, 2019, 09.52
- Keskustelualue: Dojo
- Aihe: Karaten historiaa ja sukupuita
- Vastaukset: 54
- Luettu: 17655
Karaten historiaa ja sukupuita
Tässä loistava kymmenen minuutin video, jossa Zenpo Shimabukuro, Shorinryu Seibukanista.
Aluksi näkyy opetusta dojolla, sitten kata Wansu kokonaan Shimabukuron esittämänä.
Sitten Shimabukuro kertoo karaten historiasta ja nimistä, samaistaen Shuriten Shorinryuhun ja Nahaten Gojuryuhun ja jatkaen, että myöhemmin tuli Uechiryu, joka on kolmas. (Tämä kolmijako päätyyleihin on okinawalaisessa kontekstissa yleinen. Itse olen luopunut Shurite- ja Nahate-termeistä lähes kokonaan, koska en ole varma onko niillä mitään muuta pohjaa kuin nimet ensimmäisessä julkisessa dokumentoidussa karatenäytöksessä... varsinkaan tyylien tai lajien niminä.)
Sitten Shimabukuro kertoo hieman myös japsityyleistä, kuten Shitoryusta ja ehkä Wadosta (yhdistelmänä Shorinryuta ja Gojuryuta) ja erottelee Shorinryun sen päähaaroihin, kertoen hieman esim Matsubayashin nimestä. Hän avaa myös kuinka Shotokan ja Seibukan tulee tulkita historiallisesti -kan-päätteen osalta. (Alunperin koulu/dojo, vaikka myöhemmin nimi saanut laajemman yhteisötason-merkityksen.)
Puolet videosta menee taas siihen, kuinka Shimabukuro hehkuttaa dokaamista. Välillä tehdään taas vähän Seisania ja sitten taas jatketaan dokaamisesta.
Kompakti paketti, jota suosittelen kaikille. Tuossa on okinawalaisen karaten käsittelyyn tärkein runko hyvin tiivistettynä.
Aluksi näkyy opetusta dojolla, sitten kata Wansu kokonaan Shimabukuron esittämänä.
Sitten Shimabukuro kertoo karaten historiasta ja nimistä, samaistaen Shuriten Shorinryuhun ja Nahaten Gojuryuhun ja jatkaen, että myöhemmin tuli Uechiryu, joka on kolmas. (Tämä kolmijako päätyyleihin on okinawalaisessa kontekstissa yleinen. Itse olen luopunut Shurite- ja Nahate-termeistä lähes kokonaan, koska en ole varma onko niillä mitään muuta pohjaa kuin nimet ensimmäisessä julkisessa dokumentoidussa karatenäytöksessä... varsinkaan tyylien tai lajien niminä.)
Sitten Shimabukuro kertoo hieman myös japsityyleistä, kuten Shitoryusta ja ehkä Wadosta (yhdistelmänä Shorinryuta ja Gojuryuta) ja erottelee Shorinryun sen päähaaroihin, kertoen hieman esim Matsubayashin nimestä. Hän avaa myös kuinka Shotokan ja Seibukan tulee tulkita historiallisesti -kan-päätteen osalta. (Alunperin koulu/dojo, vaikka myöhemmin nimi saanut laajemman yhteisötason-merkityksen.)
Puolet videosta menee taas siihen, kuinka Shimabukuro hehkuttaa dokaamista. Välillä tehdään taas vähän Seisania ja sitten taas jatketaan dokaamisesta.
Kompakti paketti, jota suosittelen kaikille. Tuossa on okinawalaisen karaten käsittelyyn tärkein runko hyvin tiivistettynä.