Supersex tältä vuodelta Netflixiltä katsottu loppuun.

Seitsemänjaksoinen italialainen minisarja Rocco Siffredista.

Ihan hemmetin kovaa settiä. Tarina perustuu löyhästi elämäänsä, mutta joitain sellaisia taiteellisia vapauksia on otettu, joista en tarkalleen tiedä että mitä.

Melkoinen syväsukellus kovan luokan settiin. Seksiäkin on ja se on nyt tietenkin nostettu mediassa framille, mutta sitä on vain sen verran mitä tarvitsee kun kertoo tämän tarinan. Omasta mielestäni tuossa on jopa lähdetty varoivaiselle ja hyvän maun linjalle, joskin herkempi voi järkyttyä. Varmaan järkyttyy enemmän väkivallasta ja tarinassa olevasta rumuudesta, mikä on ikäänkuin jatkuvasti kolikon toinen puoli.

Näyttelytyö on erinomaista. Parin ensimmäisen jakson jälkeen alkaa näkyä Alessandro Borghin erinomainen suoritus Roccona. Suorastaan häiritsevän hyvä veto. Ja muut vetävät myös hyvin.

En suosittele kaikille, mutta jos ei hyvä kunnon rosoisuus ja diippien asioiden tonkiminen sarjan aihepiirin yhteydessä haittaa, niin tämä on mestariteos. Ja hyvälle taiteelle ominaiseen tapaan, ei ole edes mitään järkeä lähteä avaamaan, miksi.

Viisi tähteä.

Erityismaininta siitä, että ovat sujauttaneet hienosti Roccon itsensä cameon yhteen nopeasti ohi menevään kohtaukseen.

Shogun pitäisi katsoa kyllä ja onkin listalla.

Tosidekkari katseltiin täälläkin loppuun. Kesti kasassa loppuun asti, oli sitten mitä mieltä tahansa kokonaisuuden hyvyydestä. Oli se mielestäni ainakin kolmoskautta parempi. Ehkä myös ykköstä.

True Detectivesta on uusin jakso katsomatta, mutta olen itsekin pitänyt tunnelmasta. Ja damn, Jodie Foster tykittää vahvasti. Aiemmat kaudet ovat heikenneet loppua kohti, joten pitää toivoa, ettei tässä käy samoin. Toisin kuin melkein kaikki muut, minä olen pitänyt sarjan kakkoskautta parhaana.

Mutta katsokaa nyt hemmetissä tuo paria viestiä ylempänä mainitsemani Obliterated.

Obliterated (2023, Netflix) katseltu kokonaan.

8 about 50 min jaksoa.

Nyt on kovaa settiä. Sarja on jotakuinkin sekoitus Robert Rodriguezin meininkiä, Tappavaa asetta ja Hangoveria. On saanut osakseen huonoja arvosteluja. Episodi teki tästä jutun ja mainitsi myös huumeet, seksin ja väkivallan, niin olihan se pakko katsoa.

Taustalla on Cobra Kain tekijät ja kaikesta päätellen hemmetisti rahaa.

Sarjan huumori on kyllä mitä parhainta. Nauranut niin paljon ja meni kahdelta istumalta koko homma. Todella hyvän hahmokokoonpanon myös saaneet aikaiseksi ja erinomaisesti castattu.

Sarja on kuin hemmetin pitkä leffa. Tämä ja sarjan tiukka tahti on ollut joillekuille arvostelijoille liikaa, mutta arvostelijat eivät nykyään tiedä enää mistään mitään. Kun on paljon eeppisyyttä mukana, niin ei hektinen meininki haittaa.

Pienoinen tason pudotus loppua kohti (poislukien viimeinen jakso, joka taas on hyvä) ottaa pois viimeisen tähden tai ainakin riittävän ison palan siitä.

Sarja on siispä vahva neljä tähteä, mutta pitää tykätä oikeantyyppisestä huumorista.

Nyt on The Pacific (2010) vihdoin katsottu.

Oli se kyllä hyvä. Jää jälkeen Taistelutovereista. Mutta tonkii toisaalta huomattavan paljon syvempiä ja vaikeampia asioita.

Äkkiseltään näyttää siltä, että liian pitkälle menevä dehumanisointi (hyvin rumine fyysisine tekoineenkin) kostautuu, kun omien joukkojen taistelukunto kärsii tästä. Uskon, että se miten sarja näyttää tämän, voisi olla oikeasti totta.

Onko sitten koulutus kehittynyt tämän suhteen? Voisin kuvitella, että on.

Tämä on joka tapauksessa yksi sarjan selkeimmistä kantavista teemoista. Ja se on aika kovaa settiä, koska henkilöt olivat todellisia. Kumpaakaan päälähdettä (kirjoja) en ole lukenut.



Kahdeksannen jakson kohdalla tämä oli jäämässä neljään tähteen viidestä, mutta kyllä se nousi viiteen tähteen. Vaikka sarja onkin melko samankaltainen alusta loppuun, vain pienellä Australian poikkeuksella ja lopun kotiutumisjaksolla.

Ei yllä Taistelutoverien tasoon tosiaankaan, mutta onkin toisaalta täysin eri asia.

Minulla on tuosta Watchmenista jo niin pitkä aika, etten ihan täysin muista. Taisin katsoa melko heti kun se tuli. Jokin siinä vähän tökki muistaakseni, mutta oli ihan riittävän antoisa.



Otimme yhdessä Criminal Mindsin täällä kotona katseluun. Disneylta. Ensimmäinen kausi lähestyy loppuaan. Olen muistaakseni joskus nähnyt kolme ensimmäistä. Tämä ensimmäinen kausi alkoi hyvin, mutta sitten vähän lössähti ja jaksoista tuli liian samantyyppisiä. Saas nähdä mitä tästä tulee.



Otin omaksi joululomaprojektiksi vihdoin katsoa sotaminisarjan The Pacific (2010). Kaksi jaksoa jäljellä. Tulee varmaan katsottua tänään. Hyvällä säkällä ehdin myös palata aiheeseen jo tänään. Olisi jo nyt kirjoitettavaa, mutta paras katsoa loppuun ensin.

The Crown katseltu loppuun. Viimeiset jaksot ihan hyvää lämminhenkistä paketointia, mutta ei huippu-tv:tä. Tässä ei silleen erityisemmin vikaa, koska tuollaista se nyt on.

Sarja sai uutta potkua siinä kohtaa, kun Dianaa käsiteltiin lähemmin. Muuten sarja oli aivan erinomainen alussa ja sen jälkeen ollut jatkuvassa laskusuhdanteessa. Mikä on ihan ymmärrettävää kun kuningatar on vanhentunut.

Oli kyllä hyvä reissu.

Jakso oikein bongattu. Ziisus, miten kovaa mättöä.

Ei hemmetti, huomasin, että loput kannattaa laittaa paljastukseen, vaikka ei ole mitään vakavaa spoileria. Edittiä siis näiltä osin.

Saa katsoa kun kakkoskausi on katsottu loppuun. Tai vaikka ennen. Ei ole tosiaankaan pahaa.

Amerikan Mikkeli.

Kiitokset uuden Justifiedin arviosta. Yritän myydä naiselleni idean siitä, että katsoisimme alkuperäisen Justifiedin. Hänelle on yleensä vaikea myydä ideoita sarjoista, jotka olen nähnyt.

Samaa mieltä alkuperäisen Justifiedin hyvyydestä. Se on vähän niinkuin oma juttunsa. Maalaistomantiikkaa täysin eri tatsilla kuin vaikkapa Twin Peaksissa. Maalaisromantiikka ei siispä ole se juttu sinänsä, vaan sen toteutus on.




The Bearista nyt katsottu molemmat kaudet. Hyvää taidetta on nasta katsoa. Korostan tässä vielä kerran edellisen viestini sisältöä: Tokalla kaudella tulee yksi sarjahistorian kovimmista jaksoista. Alkaa niin kovalla tykityksellä, että siihen meinaa kyllästyä, mutta sitten kehittyy… ja tykittää vielä kovemmin. Kunnianhimoista taidetta, missä oletetaan sivistynyt katsoja. Hyvällä tavalla.

Naiseni kritisoinut muutamia pienempiä asioita. Oltiin tyttärensä kanssa samoilla linjoilla, että hän on väärässä.

Tuo The Bear on nyt meillä katselussa. On kyllä hyvä ja meininki tosiaankin rauhoittuu, kuten Jussi sanoikin. Mutta se hektinen vire laitetaan alun ratkaisuilla ja menemällä siitä eteenpäin hienosti taustalle, jotta kaikki muu tekee kontrastia siihen.

Toisen kauden puolivälissä on jakso, mikä on telkkarihistorian parhaimmistoa ja siinä voisi sanoa tämän teeman olevan vahvasti läsnä. Ei haittaa yhtään, että jakso loppuu Weezerin biisiin myöskään.

En ole ihan varma, että tuliko tuossa nyt Potkun vuosituhannen spoileri. En ole nähnyt sarjaa, mutta tuo näytti siltä.

Kun katson viestiä uudestaan, niin sanot että spoiler, mutta tulkitsin ilmeisesti alunperin että tarkoitit vitsikkäästi sen viittaavan vain siihen ettet pidä päätösjaksosta. Jatkoin siis lukemista.

Jos spoiler silti olikin siinä mitä sitten luin, niin kaikkia potentiaalisia katsojia silmällä pitäen, olisi suotavaa käyttää piilottavia tägejä. En varmaan ole ainoa, joka mokaa tuon lukemisen tällä tavalla.

Henkilökohtaisesti tosin ei mitään pelissä, kun en varmaan koskaan ehdi tirkistellä tuota.

Kiitokset suosituksesta. Ehkäpä sitten Mad Menin jälkeen tästä proggista.

@Jussi Häkkinen kovasti suositteli Mad Menia ja nyt kun on 12 jaksoa katsottuna (yhtä vaille hehkuttamansa ykköskauden finaali), niin ääni tälle kyllä!

Rauhallista poljentaa ja riittävissä määrin annetaan katsojan päättää mitä esitetyistä asioista ajattelee, vaikkakin selvästi ajetaan takaa tiettyjä fiiliksiä. Eli juuri kuten sen pitää ollakin. Minulle se edustaa Sopranosin ehkäpä aloittamaa taiteellista perinnettä juuri tässä suhteessa.

Mad Men löytyy ainakin Amazonilta, mistä katselen sitä itse.

Kannattaa tuolla linjalla ollessa vielä katsoa se The Last Kingdom. Juttujensa osalta parempi kuin nuo Vikingsit. Vikingseissa oli taas melko vahvaa estetiikkaa sen parhaina hetkinä ja Ragnarin aika oli hyvää sarjantekoa. Loput sitte taas…

Tarinoi mieluummin Babylon Berlinistä.

Hehkutin reilu viikko sitten Babylon Berliniä. Missä kanssahehkutukset viipyy?

Ollaan päästy sarjassa pidemmälle ja mimmi sanoi aika hyvin, että tietävät koko ajan mitä tekevät. Paljon on kieli poskessa -meininkiä, mutta se on enimmäkseen osa sarjan visuaalista tai muuta ilmettä. Samalla kun sarja tonkii melko syvissä vesissä, kuitenkin toimien myös ”kaupallisen pinnallisella” tasolla.

Tämä on tosiaankin harvinaisen kova. Ja löytyy siis Areenasta ihan ilmaiseksi, siis maksettua veroa vastaan, tietenkin.