Mun makuun tuo hikiten korkeuden viilaaminen menee hieman hifistelyn puolelle, mutta nähdäkseni Lasse kyllä perusteli hikiten korkeuden merkitystä tuossa jo aiemmin (linkatun videon lisäksi mm. jotta: "Kyseinen vaihto nosti tekniikan tasoa reippaasti ja on nopeuttanut Wadoani."). Vaikka Lasse ei olisikaan kadulla vetänyt levyksi ketään tehokkaammin muutettuaan hikitensä korkeutta, niin voi se silti olla ihan hyvä tapa, vaikka sen testaaminen käytännössä olisikin haasteellista. Kehälajien puolella taitaa esim. päärynäpallo ja siihen liittyvät jipot olla vähän sellasia että niitä ei ihan sellaisenaan välttämättä pääse matsatessa kokeilemaan.

Mites tää body expansion...?


..ja tossa soke in action.

flammee kirjoitti: Ihan jees settiä, wadomaista tekemistä ilman sitä jäykkää kaavamaista, pääsee hakeen virtaavuutta.

Tähän voisin tietty tarkentaa ettei se jäykkä kaavamainen (tekeminen) oikeastaan ollutkaan wadon muodollista paritekniikkaa, vaan TKD:n sellaista. Ny kun kävi "oikeissakin" treeneissä kokeilemassa niin hokas.

nassesetä kirjoitti: Niin ja se potkumunille-tekniikka . Se pitäis aivan oikeasti kieltää. En usko, että tuollainen voisi mitenkään toimia kellään muulla kuin MM-tason taidokalla, joiden kilpailutekniikoihin tollaset kuuluu (eikös niin flammee?).

Onkos se joku manjigerimuunnos vai? Jos puukkoa vastaan ajattelee niin onhan se siinä mielessä turvallista että manjigerissa viedään kroppa sivulle ja alas, eli varsin selkeästi sen puukon tieltä pois. Eli potkun aikana ollaan periaatteessa ihan turvassa.. Voidaan olettaa että se puukon isku suuntautuu yläkroppaan, joten siinä mielessä ollaan varmasti pois tieltä. Taidossahan siis kun on tekemässä manjigeria niin eräs tyypillinen tapa käyttää sitä on se että potkastaan kaverin potkun alta. Puukkotilanteessa tarvii sitten kyllä kengätä lujasti ja osata nousta äkkiä ylös. Tosson alla manjigeri kiertävänä, meillon se perustekniikkassa pistävänä päkiällä. Voimaahan siihen toki saa, eli vaikkei ny munille osuskaan, niin jos osuu kohdalle niin helposti saa sen verran tilaa että kerkiää sieltä ylös, eihän toltakaan jampalta, joka oli alempi värivyö, siihen ylösnousuun aikaa tuhrautunut, eikä mitenkään kiirettä pitänyt. Toki puukkoa vastaan on vähän jännää mennä maahan ja silleen, mutta niin se taitaa olla jännää millä tahansa tekniikalla. Ei ne minimaaliset väistöt sivullekaan kauheasti virhemarginaalia suvaitse. Tai veitsen torjuminen. Mutten itsepuolustuksellisesti toki tota treenaakkaan, joten tää on tällasta teoretisointia.

[youtube][/youtube]

nassesetä kirjoitti: Flammeen kans ollaankin muutaman kerran käyty wadoa husimas, pääpaino käsitekniikoissa ja puolivapaassa soveltamisessa, mutta kuitenkin ytimessä pysyen. Miltä se on vaikuttanut?

Ihan jees settiä, wadomaista tekemistä ilman sitä jäykkää kaavamaista, pääsee hakeen virtaavuutta.

Jyrki Innanen kirjoitti:

flammee kirjoitti: Eikös tekniikkapuolella se tehokkuus tule lähinnä osaamisesta..?

Valitettavasti ei. Ilmaan tehtävä perustekniikka vääristää tekniikkaa niin, että se jää voimantuotoltaan vajaaksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on thai-nyrkkeilyn kiertopotkun ja "karate-mawan" välinen ero. Ensinmainittu potkaistaan niin, että potkaiseva jalka ponnistaa lähdössä terävästä maasta, jonka jälkeen jalka on rentona lantion tehdessä voimakkaasti työtä. Perinteinen ilmaan tehtävä karaten mawashigeri puolestaan lähtee liikkeelle lonkan koukistajan vedolla, jonka jälkeen potku tehdään pääasiassa jalan lihaksilla työntämällä polvea ensin eteenpäin ja kiepsauttamalla sitten jalka kohteeseen.

Se että kuvailemasi kaltainen "karate-mawa" ei ole yhtä vomakas kuin "thai-mawa", ei tarkoita että se olisi täysin voimaton ja hyödytön tekniikka.

Jyrki Innanen kirjoitti: Vielä oma rikkani siihen soppaan, että mitä wadoryusta puuttuu:

* yhteys kataan ja bunkaihin
* lukot ja hallintaotteet
* kaatotekniikka
* välineharjoittelu
* tehokkaat lyönti- ja potkutekniikat (= tekniikat joilla olisi mahdollisuus pärjätä täyskontaktitilanteessa)
Aika synkältä vaikuttaa noin kamppailullisessa mielessä...

Noita lihavia vähän kummastelen. Miten tyylisuunta estää välineharjoittelun? Mun nähdäkseni tyylisuunnat eivät yleensä ottaen ota kantaa kaikkiin harjoitusmenetelmiin, vaan tyylisuunnan tekniseen ja taktiseen sisältöön. Kyllä mekin treenaamme Taidossa mitseillä vaikka vyökokeissa ei tarvikkaan näyttää että osaa potkaista mitsiin.

Eikös tekniikkapuolella se tehokkuus tule lähinnä osaamisesta..?

fatman kirjoitti: Wado-vähättelyni perustuu näkemääni. Näkemykseni on henkilökohtainen ja toivon, ettei siitä kukaan pahasti pahastu.
Näkemäni wado-harjoitukset ovat olleet todella löysiä ja itsepuolustuksen vinkkelistä katsottuna lähes hyödytöntä touhua. Toivon että Suomesta löytyy myös hyvää ja asiallista wadoilua.

Wadoa on monenlaista, Pohjoisessa wadoryuliiton alaisissa seuroissa meininki on käsittääkseni itsepuolustuspainotteisempaa. Vyökokeissakin on itsepuolustusta ja matsia heti ekasta vyökokeesta alkaen. En muista oliko ottelua joka treeneissä, mutta usein kuitenkin. Kontakti ei ollut erityisen kova meillä (oli siinä kyllä isoja kokoerojakin), mutta tiettävästi Simulan treeneissä treenattiin huomattavasti kovempaa. Simula kävi silloin kyllä yhtenä päivänä viikossa vetämässä treenejä, mutta mää harvoin niihin osallistuin. 18 vuotta juuri täytettyäni viikonloppuisin oli mulla se toinen juttu aika usein mielessä. Ja ehkäpä tykkäsin silloin "pehmeämmistä" treeneistä, se nyt oli kuitenkin eka kamppailulaji mulle ja sitä ennen liikunnallisuuteni oli intensiivistä tietokoneella pelaamista eli puuttui sekä fysiikka että asenne.. :p Ts. Simula oli ehkä hitusen pelottava.

Mutta joo, niissä wadotreeneissä missä olen käynyt, niissä oli jotain todella hienoa, vaikea sitä tunnetta on muille kertoa, sellanen perinteisyyden ja oikean treenaamisen maku.. Kävin katsastamassa tilanteen pari vuotta sitten uudestaan ja kyllä se ihan yhtä hyvältä vaikutti. Sisällöstä vaan puuttuu korkeat / takakiertoiset potkut ja silloin kokeillessa oli mielessä ristiintreenaus tkd:n kanssa, mutta soveltuu huonommin kun on erilaisia liikesarjoja / perustekniikkaa. Nyttemmin olen luopunut useamman lajin treenaamisista, kaikkea ei vaan saa, ja jos yrittää niin se on aina jostain pois. :p

Etelässä kuulemma kilpakarate on wadossa suuremmassa suosiossa.

fatman kirjoitti: Wado-vähättelyni perustuu näkemääni. Näkemykseni on henkilökohtainen ja toivon, ettei siitä kukaan pahasti pahastu.
Näkemäni wado-harjoitukset ovat olleet todella löysiä ja itsepuolustuksen vinkkelistä katsottuna lähes hyödytöntä touhua. Toivon että Suomesta löytyy myös hyvää ja asiallista wadoilua.

Wadoa on monenlaista, Pohjoisessa wadoryuliiton alaisissa seuroissa meininki on käsittääkseni itsepuolustuspainotteisempaa. Vyökokeissakin on itsepuolustusta ja matsia heti ekasta vyökokeesta alkaen. En muista oliko ottelua joka treeneissä, mutta usein kuitenkin. Kontakti ei ollut erityisen kova meillä (oli siinä kyllä isoja kokoerojakin), mutta tiettävästi Simulan treeneissä treenattiin huomattavasti kovempaa. Simula kävi silloin kyllä yhtenä päivänä viikossa vetämässä treenejä, mutta mää harvoin niihin osallistuin. 18 vuotta juuri täytettyäni viikonloppuisin oli mulla se toinen juttu aika usein mielessä. Ja ehkäpä tykkäsin silloin "pehmeämmistä" treeneistä, se nyt oli kuitenkin eka kamppailulaji mulle ja sitä ennen liikunnallisuuteni oli intensiivistä tietokoneella pelaamista eli puuttui sekä fysiikka että asenne.. :p Ts. Simula oli ehkä hitusen pelottava.

Mutta joo, niissä wadotreeneissä missä olen käynyt, niissä oli jotain todella hienoa, vaikea sitä tunnetta on muille kertoa, sellanen perinteisyyden ja oikean treenaamisen maku.. Kävin katsastamassa tilanteen pari vuotta sitten uudestaan ja kyllä se ihan yhtä hyvältä vaikutti. Sisällöstä vaan puuttuu korkeat / takakiertoiset potkut ja silloin kokeillessa oli mielessä ristiintreenaus tkd:n kanssa, mutta soveltuu huonommin kun on erilaisia liikesarjoja / perustekniikkaa. Nyttemmin olen luopunut useamman lajin treenaamisista, kaikkea ei vaan saa, ja jos yrittää niin se on aina jostain pois. :p

Etelässä kuulemma kilpakarate on wadossa suuremmassa suosiossa.

SPR kirjoitti: Onko Wadon perussparrissa alapotkut sallittuja tekniikoita?

Miten jujutsuvaikutteet tulevat käytännössä esille - Harjoitellaanko esim. maassa kamppailua ja saako treeneissä sparratessa viedä kaverin maahan?

Harjoitellaanko lukkoja, kuristuksia ja irtautumisia enemmän kuin peruskaratessa?

Onko wadossa paljon samankaltaisuuksia esim. kokondon kanssa, joka on myös jujutsu vivahteista karatea?

Kuinka suuri merkitys katojen harjoittelulla on wadossa verrattuna muihin karatetyyleihin - esim. kokondo, shiai kyokushin ja shotokan?

Seurakohtaistahan tämä on.. Silloin kun ite harjoittelin niin sparrissa harvempi juttu oli kiellettyä, eli alapotkut oli sallittu, tosin eipä siellä kovin kovaa kontaktia käytetty, päähän kohdistuvat lyönnit ja potkut pysäytettiin ennen osumaa, erikseen treenattiin hanskoilla päähän lyömistä osumilla sitten. Ei se ottelu kuitenkaan painiksi mennyt, vaikka kai sekin olisi ollut sallittua.

Lukkoja ja maahanvientejä treenattiin aika paljon, ehkä joka toinen kerta? Katojen harjoittelu kuuluu asiaan, mutta ei ne mitenkään erityisen tärkeässä roolissa ole.

Se mistä ite pidin kovasti wr-karatessa oli harjoituksen rakenne, tehtiin samoissa treeneissä perustekniikat, liikesarjat, matsaamiset, lukottelut yms. Eli ei ollut sellasia "tunti pelkkää soolokataa" -treenejä. Enpä kyllä tiedä onko tällaisia treenejä kauheasti muuallakaan, parissa lajissa kuitenkin tullut vastaan..

Mielenkiintoinen artikkeli wado ryun jujutsupuolesta. En ole aiemmin törmännyt kuin lyhykäisiin mainintoihin asiasta.

Komea Takamura ha shindo yoshin ryu jujutsun nettisivu. Wado ryun JJ tosin on Nakayama ha shindo yoshin ryu jujutsua, mutta lienee varsin lähellä kuitenkin..

Kopio hieman muutettuna Kamppailu.nettiin postaamastani jutusta..

Olen vuoden verran treenannut wadoliiton alaisessa seurassa. Ottelua tai liikesarjoja ei harjoiteltu kilpailumielessä, tai niiden säännöillä, kilpailemista ei siihen aikaan edes mainittu koskaan. Ottelua harjoiteltiin siis siten että kevyt kontakti vartaloon, päähän ei kontaktia, varusteena ainoastaan alasuojat eikä niin kauheasti muita rajoituksia (sallittua mm. kiinni tarttuminen, kaataminen, haaroihin potkiminen jne.). Kuulemma nykyään käyttävät joskus vapaaotteluhanskoja ja sitten ottelevat vähän vapaamminkin. Isoveljeni mukaan, joka siis on treenannut molempien liittojen alaisissa seuroissa, karateliiton puolella kilpailu on suuremmassa osassa. Tuosta kontaktista sen verran että ilmeisesti ylemmillä vöillä on kovempi kontakti, kuulemma ihan täyskontakti..

Suomi24:n puolella (ei kyllä välttämättä häävi lähde sekään) oli vähän aikaa sitten jotain juttua tuosta Klemolan seurasta ja kuulosti terveyspainotteisemmalta treeniltä, mutta enpä ota tuohon enempää kantaa.

Harjoiteltiin paljon maahanvientejä erilaisilla käsilukoilla, vapautumisia otteista, ottelua, kataa, perustekniikkaa ja askelottelua (tällä tarkoitan ippon ja kata kumitea). Kataa ja perustekniikkaa joka treeneissä, käsilukkoja, ottelua ja askelottelua lähes joka treeneissä. Kävin pari treeniä viime kesänä toisessa seurassa ja pistareitten mättämistä ja parin kanssa tehtiin erilaisia lyöntikombinaatiodrillejä, tjsp..

Katabunkaita ei aiemmalla treenijaksolla paljon näkynyt, mutta nyt myöhemmin esim. yksissä treeneissä otettiin katasta pätkä ja sen periaatteita sovellettiin useammalla tavalla.


Kummempaa analyysiä en osaa vääntää kun en karateasiantuntija ole. Ite tykkäsin lajista, TKD:n potkimiset vaan painoivat lopulta vaakakupissa enemmän ja kahden liikesarjasetin tekeminen tuntui aika hankalalta..