L.K. kirjoitti:
Juu, varmasti totta joka sana. Sinällään jännä on ollut kuitekin nähdä miten kovakuntoisia juoksijoita on kyykännyt lajitreeneissä tosi nopeasti, sparrissa hyvin usein (enkä puhu mistään 110 lasissa mättämisestä). Muistan myös kuinka männä kesänä pidin polttaritreeniä eräälle suunnistajalle, jolla tuo aerobinen kunto oli varmasti todella kovaa luokkaa, mutta joka kuulatreenin alkulämmittelyjen ja ekojen harjoitteiden jälkeen oli jo varsin tårta på tårta. Itse en oikein muuta syytä keksinyt kuin sen että kaverin lihaskunto oli suhteessa todella surkea ja perus lihaskuntotreeni mitä tehtiin, oli hänelle niin rankkaa että se kovakaan yleiskunto ei vaan auttanut pätkääkään (samassa tilanteesa moni vakitreenarimme olisi alkanut vasta lämmetä...ja nyt puhutaan taas tyypeistä jotka varmasti jossain juoksuradalla jäisivät todella rajusti tälle kaverille).
Minusta ei ole kovin yllättävää ettei jaksa jos ekaa kertaa koskee kuulaan. Kropankäytön taloudellisuus ei nyt vaan voi olla häävillä tasolla. Eli jos vaikka liian painava kuula ja huono tekniikka? Noin juoksemisen kannaltahan on optimaalista että lihakset ja massa ovat suhteellisen vähäiset, jottei mene happea hukkaan juostessa.
Tokikaan kaikki juoksijat eivät ole kynäniskoja.
L.K. kirjoitti:
Eli kamppailulajeissa kyllä se lajikunnon merkitys on aika kova? Eihän tollaisesta kovakuntoisesta kaverista tietty mehuja saa lopulilsesti kovinkaan helposti pois kun sitä virtaa on ja palautuminen on sitten kuitekin nopsaa.
Mutta tähän liittyen kuinka moni vaparimatsi esim kestää 90minuuttia? Kuinka moni matsi (eritoten vapari tms. jossa on kaikki osa-alueet mukana) yleensä on sellaista ns. tasavauhtista puurtamista?
Eikö monen lajin lajitreenit itsessään ole hyviä (ja lajikunnon kannalta optimaalisia) peruskunnon/hapenottokyvyn kehittäjiä ja sitten taas sitä anaerobista kynnystä mihin viittaat, kehitetä juuri sillä oheistreenillä. EDIT: Siis tietty voihan ne lajitreenitkin olla anaerobisen kynnyksen kehittäjiä, mutta järkevämpää lienee hakea pääsääntöisetsi sitä teknikkaa yms. sieltä ja fysiikkatreeni erikseen pl. lajivoima joka toki tulee esim painiessa parhaiten painimalla ja sitten fysiikkatreenistä saa sitä "bonusta" siihen.
Itselläni on mielikuva että monia Jenkkilän menestyneitä vaparikaverita esim eivät juurikaan lenkkeile vaan lajitreeniä tehdään paljon ja sitten oheistreenit koostuu erilaista kuntopiireistä/vast.
Jaa-a, tästä nyt vaan on aika paljon erilaisia mielipiteitä ja jenkkilän vaparikaverit eivät sinänsä voi olla muuta kuin todiste siitä että sillä systeemillä päästään hyvälle tasolle, mutta ei se kerro sitä että onko se paras menetelmä.
L.K. kirjoitti:
Okei, toki ammattilainen on aina eri asia kun harrastaja, mutta toisaalta taas tarviiko perusharrastajan muutenkaan stressata loppupeleissä niin hitosti näist jutuista? Veikkaisin että kaikista tärkeimpiä näiden optimointi on kamppailu-urheilussa sekä eritoten siinä kisaavilla.
Juuei, ei tarvi. Perusharrastajan kannattaa valita oheistreeninsä hyvin paljolti mielekkyyden ja treenimahdollisuuksien mukaan. Toki aika moni harrastaja etsii sellasta hopealuotia, parasta tapaa kehittyä mahdollisimman hyvin. Sinänsähän tietysti suurin osa perusharrastajista kehittyisi paremmin jos ryyppäisi vähemmän ja vähentäisi muitakin paheitaan ja treenaisi enemmän. Itsehän en varsinaisesti oheistreenaa, vaan treenaan eri lajeja. Niistä on jotain hyötyä toisilleen, koska monipuolisesta liikunnasta yleensä on.
L.K. kirjoitti:
Myös muisteln että jotkut "gurut" ovat sanoneet että vaikkapa sisäsoutu olisi parempi perus hapenottokyvyn kehittäjä koska--> teknisesti helppoa ja kokonaisvaltaisesti ehkä tehokkaampikin.
Juoksussahan tekniikka, jalkineet, alusta jne. ovat kuitekin jonkinlaisessa roolissa, joskus varmaan aika suuressakin (riippunee taas matkoista ja juoksukerroista per vko..?). Lisäksi vähänkin ylipainoisemman alkaessa kehittää peruskuntoaan, voisi esim tuo sisäsoutu olla varmasti turvallisempi kuin se hölköttely?
Mjoo, no sisäsoutu. Hyi saatana.
On olemassa syitä minkä takia ei joko ole olemassa tai harvempi on kuullut esim. ultrasoutukilpailuista. Mielekkyyden merkitystä ei kannata aliarvioida. Toki se on makuasia. Ja kyllä juoksu aika kokonasvaltaista on, onhan se ns. luonnollista liikettä eli kroppa on kehittynyt siihen, veikkaan että soudussa tekee pienempi osa lihaksista töitä ja tietyillä avainlihaksilla on suhteessa isompi rooli. Sisäsoudusta on vähän vaikea sanoa mitään, jos se on rasittavampaa kuin juoksu, eli jos syke nousee helpommin, niin sitten pitää soutaa tositosi kevyesti että pysyy oikealla sykealueella, juostessahan ainakin aluksi tuo riittävän keveyden löytäminen on varsin hankalaa, ois tosi helppoa mennä lujempaa.. Jos taasen se ei ole yhtä rasittavaa kuin juoksu, niin sitten sitä joutuu treenaan kovemmalla intensiteetillä että saavuttaa oikean sykealueen ja se voi sitten haitata muuta treeniä. Toki vastuksen voi varmaan säätää oikeaksi. Esim. pyöräilyhän ei kuormita juuri muuta kuin jalkoja. Jotta sillä voisi treenata aerobisesti, pitää pyörittää pienellä vaihteella tosi nopsaan ja kuitenkin joutuu treenaan kaksinkertaisen aikamäärän että saavuttaa saman hyödyn kuin juosten. Jos käyttää isompaa vaihdetta niin saa ajaa aika täysiä ja kovalla lihasrasituksella että syke pysyy oikealla tasolla ja tiedä sitten saavutetaanko tällä sitä mitä haetaan. Eli sisäsoudun hyödyistä aerobisena kehittäjänä en osaa sanoa, koska en tiedä miten se vaikuttaa sykkeeseen, mutta ton "hyi saatana" -lausahduksen voin toki vielä toistaa.
