Toi on vaikea juttu. Olen opettanut omaa siskoania joulukuusta lähtien ja vaikka me kuinka paljon tehdään toistoja on hänellä "minun" sweepit tosi luonnottomia sparrissa (vaikka teknisesti osaakin tehdä ne hyvin). Alussa jotenkin kuvittelin että on tosi helppoa vaan opettaa kolmen melkein samanlaisen tekniikan kombo, niillä sitten sweepataan kaikki kunhan tulee tarpeeksi toistoja. Mutta onhan tuo paljon vaikeempaa, kun pitäisi eka muotoilla se oma peli pään sisällä omanlaiseksi ja sitten liimata päälle vähän tekniikoita. Saas nähdä mikä hänen go-to tekuksi tulee

Toki nyt jos 25v kaveri on treenannu 15v eikä pärjää valkovöille sparrissa lainkaan, niin ei ole ehkä aiheellista myöntää mustaa vyötä. Kyllähän se tosin on hyvin usein niin, että mustavöinen henkilö pärjää oikeen hyvin sparritilanteissa.

En nyt muista mistä kuulin, mutta joku heitti sellasen jutun ilmoille joskus että 35v ikävuoden jälkeen mustavöisen sparrin taso tippuu vyöarvolla per 10v. Ton logiikan mukaan mustavöinen 55-60v olisi sparreissa purppuravöisen tasoa jne. En nyt ota kantaa kuinka tarkka arvio tuo on

Szanne kirjoitti:

JanneM kirjoitti:

Szanne kirjoitti: Mietin, minkä vyöarvon tavallisen muutaman kerran viikossa harrastelijan on mahdollisuus saavuttaa?

Kun harrastaa tarpeeksi pitkään, niin voi saavuttaa vaikka sen mustan vyön.... Homman jujunahan on se, että ei koskoaan lopeta.

Tässähän vain mietin, että kai jossain välissä alkaa tulla seinä vastaan, ainakin iän suhteen, jolloin rajoitetulla harjoittelulla ei voi aivan "kaikkea" saavuttaa.

Riippuu nyt tietysti mitä rajotteita tulee eteen? Koska eihän nyt kaikki blackbeltit ole samalla tasolla esim. sparratessa. Mutta onneksi se sparrissa pärjääminen ei ole vaatimus mustalle vyölle Kyllähän kaikki pitää suhteuttaa ikään ja fyysisiin ominaisuuksiin + tietysti se tekninen osaaminen.

Jarppa kirjoitti:

Lybeck kirjoitti: Kyssäri Rickson Gracien hienosäädöistä, joita ainakin this week in bjj:ssä esitettiin. Rickson näytti siltauksen, jossa liikerata on yhtenäinen ja kaareva, jolloin mountissa könöttävä rojahtaa helpommin pois päältä. Haastattelija kysyi, että onko vastaavia juttuja muihinkin positioihin. Rickson vastasi, että on. Kysymys: tietääkö ja osaako täällä joku nämä Ricksonin jutut?

Heh, kuulostaa siltä kuin kyse olisi jostain suurista salaisuuksista.

Yleisesti monissa tekniikoissa on pieniä yksityiskohtia joilla voi olla selkeää merkitystä tekniikan toimivuuteen. Ei ne ole mitään salaisuuksia, vaan käytännössä juttuja jotka oppii vain painimalla paljon. Epäilemättä Rickson osaa näyttää mihin tahansa tekniikkaan yksityiskohtia joihin kokemattomammat eivät osaa kiinnittää huomiota.

Joo, just näin. Gabriel Wilcox kävi tossa vetämässä leiriä Vantaalla joku 1,5kk sit ja puhu tuosta Ricksonin pitämästä blackbelttien omasta seminaarista muutama vuosi sitten. Näytti mm. tuon mount jutun ja kehu että Ricksonilla oli tosi hyviä yksityiskohtia perustekniikoihin.

Aika uskomatonta jos joku vetäis herneen nenään tosta. Aikuisia ihmisiähän kaikki on. Ite olen ainakin aina kannustanut omia oppilaita treenaamaan muilla saleilla, niin saa paljon laajemman sparrikaveriringin. Toki on ihan kohteliasta ja fiksua ilmottaa asiasta oman salin porukalle myös ettei tule mitään semmosta fiilistä että tekee sitä salaa tjms.

Jos oma seura ei pysty tarjoamaan harrastajalle tämän tarpeisiin treenejä (määrä, laatu tai molemmat) on täysin luonnollista etsiä omia tarpeita vastaava paikka täydennykseksi tai vaihtaa kokonaan.

Ei ainakaan olla järjestetty noilla säännöillä aktiivisesti mitään kisoja tietääkseni.

Ja Tommyn kysymykseen vielä, niin ADCC säännöissähän sitten vuorostaan tunnistetaan tuo kyseinen tilanne toisin päin. Eli siellä kun käännöstä annetaan pisteet, niin esim mountista kun hakee oma-alotteisesti jujia tai oma-alotteisesti hakee jalkalukkoa päältä guardista, ei vastustaja saa siitä pisteitä. Tuossa tietysti aina avainsanana oma-alotteisesti.

Eli jiu-jitsussa kannattais pyrkiä takas jaloille kun huomaa ettei lukko tule...

Kyllä, saa pisteet.

Ei, kunhan et hae jalkalukkoa.

TommyV kirjoitti: Itse olen kyllä pyrkinyt giljotinin kohdistamaan kurkun päähän painamalla rintalihaksella takaraivosta ja tuomalla yhden käden suoraan leuan alle ja toisella kädellä vaan työnnän tätä kuristavaa kättä kohti kurkkua ja ihan hyvin on toiminut ainakin oma tasoisia kavereita vastaan. Kyllä kai siitäkin voi saada valot sammumaan?

Älä valehtele! Rintalihaksella tarkotit varmaan rintakehällä... No ei, ihan tosi. Giljotiini onkin hieman poikkeava kuristus. Tosin riippuen hieman mistä tilanteesta sen saa kiinni, koska ihmisellä on aika spontaaneja reaktioita kun pää taipuu linkkuun. Eli jos mulla on lantio/alakroppa kontrollissa niin voin ihan hyvin tempasta vähä vauhdilla kiinni gillen (ja kohdistaa sen kurkkuun). Mutta jos en ole vielä saanut kontrollia, niin kiristelen verisuonin kohdilta enemmin, koska muuten kaveri lähtee aika nopeasti heittämään kuperkeikkaa ja karkaa.

porky kirjoitti:

enska_a kirjoitti: Tuosta kuristamiseta tuli mieleen, että onkohan minulla jotenkin erityisen herkkä kurkunpää, koska tuntuu, että suurin osa kuristuksista tuntuu lähinnä kurkunpäässä tai ainakin taputan lähinnä sen takia, että kuristaminen aiheuttaa yleensä kovan yskänrefleksin. Toki vasta peruskurssilla olen eli tekniikkaongelmista voi olla kyse suurimmaksi osaksi. Tottuuko kurkunpää jotenkin kuristamiseen?

Useimmiten kuristukseen joutuessaan on mahdollista ihan vapaaehtoisesti kääntää päätään niin, että se kuristus tulee sen kurkkutorven sijasta sinne verisuonille. Se on jopa ihan suositeltavaa, sillä se pilli ei oikein kestä runnomista. Huonolla tuurilla ja kovilla voimilla voi saada aikaan ikäviä vammoja.

Vai että antais ilmasen kuristuksen TREENEISSÄ? Eiei, hamaan loppuun asti

Kuten pressu jo tossa sanokin. Hommahan ei välttämättä toimi jos sä vedät kaveria täysiä leukaan jos vastassa on pirun sinnikäs heppu joka ei piittaa kivusta ja retuuttaa vaan vastaan. Tällöin verisuoniin osuva kuristus vetää älyn ämpäriin. Taikkapa sitten siellä vaarallisella teh str33tillä, pirinisti riehuu ja meet selkään. Ei varmaan ainakaan rauhotu lisää kun väännät leuasta, vaan tajun poistaminen kuristamalla on mielestäni paras vaihtoehto.

Ei sillä ole käytännössä mitään väliä jos kuristus tulee henkitorveen tai kaulalle, niin kauan kun se tulee myös kaulaan. Suoraan henkitorveen tarttuminen (sormilla) on kiellettyä. Naamalukko nenän päältä varmaan johtaa diskaukseen tai varoitukseen jos tuomari näkee sen, mutta aika huoletta tuolla saa runnoa.

Se riippuu myös siitä että kuinka tosissaan painitaan. Jos joku rupee painelee mun reisiä kyynerpäällä niin mä kyllä avaan ihan suosiolla ja jakelen tuota steelduckin mainitsemaa oikeuden olkapäätä. Eli avaan ihan sen takia ettei tarvii turhaa kipua kärsiä, matsissa en tosin avais. Joten hölmöä tuudittauta sen varaan tosiaan.

Toi 10h/vko on aika reipas määrä jo, ei riitä 1,5h 6 päivää viikossa! Mutta mä sanoisin että suhde ei ole kauhean hyvä, ellet ole sitten ihan alottelija. Toki tämä on nyt mun näkemys asioista, ja itehän en edes haluais treenata tekniikkaa vaan pelkkää sparria Mutta mä kyllä lisäisin ainakin sparrin määrää. Tai ainakin pistäisin slowrollia alkuun reippaasti.

Eli alkulämpöihin vaikkapa sitä slow rollia 3x5min. Tekniikkaa 3-40min, mielellään vois ottaa positiosparrierän jokasen tekniikan välissä? Ja sit loppuun kovemmat sparrit 4x5min tjms. Sillon tulis oikeeta sparria 20min +10-15min ja rullailua se 15min. Slow rolli on mun mielestä semmonen sopiva välimuoto tekniikkan ja sparrin välillä. Enkä ikinä treenais yli 1,5h. Harva pystyy oikeesti sisäistämään asioita enää sen jälkeen.

Sillon suhde olis 35min sparria, 35min tekniikkaa ja 15min rullailua. Musta toi on aika sopiva.

Jalkapöydillä istuessa on matalampi keskipiste, joten postuura ja tasapaino paranevat. Tämä nyt minun nöyrä mielipide, makuja on varmasti monia ja guardin avaamistekniikka vaikuttaa varmasti myös.