Tuo on thainyrkkeilyssä aivan yleisesti käytetty tekniikka. Vaparissa toki riskialttiimpi kuin pystylajeissa selkään menon takia, mutta sinällään aivan toimiva temppu.

Olen edelleen sitä mieltä, että karatesta puhuttaessa sellaiset termit kuin "vanha", "perinteinen" tai "traditionaalinen" ovat huonoja, koska niillä eri ihmiset ymmärtävät eri asioita. Siksi kannattaisi mieluummin puhua vaikka "1900-luvun alun okinawalaisesta karatesta" tai "1970-luvun pistekarateottelusta".

Jenkeissä tosiaan karateksi voidaan kutsua jokseenkin kaikkia lyöntipotkulajeja, joissa on treeniasuna gi tai ainakin pitkät housut.

Tässä taitaa mennä nyt asennon leveys ja pituus sekaisin. Leveä asento on sellainen, missä jalat ovat sivusuunnassa kaukana toisistaan. Pitkä asento taas sellainen, missä jalat ovat etu-taka-suunnassa kaukana toisistaan.

Conorin asento on pitkä ja kapea, ei missään nimessä leveä. Jos on vasuri, niin tällainen pitkä ja kapea asento ei ole niin altis alapotkuille, ellei vastustajakin satu olemaan vasuri niin kuin Poirier.

Selvennykseksi, että puhun siis nimenomaan WKF-kilpaottelusta. Jenkeissähän karateksi saatetaan sanoa melkein mitä vain lajia ja Suomessakin on paljon itsepuolustukseen, kataan yms. painottavaa karatea, jonka soveltuvuus vapaaotteluun on heikko. Karatessa myös saa lyödä päähän, mutta kontakti on rajoitettu. Esimerkiksi WT-taekwondossa ei saa ja se olisikin (kamppailulajeista) aivan surkea pohja vapaaotteluun.

Karate on hyvä pohja vapaaotteluun nimenomaan otteluetäisyyden takia. Etäisyydestä taas seuraa se, että hyökkäykset otetaan pois ensisijassa väistöillä ja liikkeellä ja näissä kilpakaratekat ovat valmiiksi erittäin hyviä. Tiedän että Antti edustaa nyrkkeilyssäkin sitä koulukuntaa, jossa luotetaan väistöihin ja liikkeeseen, mutta se ei ole nyrkkeilyn koko kuva, eikä edes enemmistö.

Alapa tehdä jostain Sven Ottken tai Mike Tysonin tyyliä muistuttavasta nyrkkeilijästä vapaaottelijaa, niin siinä on savottaa kerrakseen, kun pystyottelukin pitää opetella uusiksi. Samoin pakettityylinen koukkulyöjä Gökhan Saki oli paljon menestyneempi ja parempi potkunyrkkeilijä kuin Israel Adesanya, mutta menestys vapaaottelussa oli surkeaa. Kauko-ottelija Adesanya taas on yksi nykyajan parhaista vapaaottelijoista.

Mielestäni karatesta puuttuvan voimantuoton opettaminen lyönteihin ja jopa potkuihin on paljon helpompaa, kuin opettaa liikkuminen ja väistely sellaiselle, joka ei niitä osaa. Toki on yksittäisiä henkilöitä, joilla on synnynnäinen lahjakkuus liikkeeseen ja väistöihin, mutta aivan samoin on luonnostaan kovaa lyöviä henkilöitä.

Karatessa ja muissakin pisteottelulajeissa - samoin kuin BJJ:ssa - on tietysti se ongelma, että niissä voi pärjätä ilman ns. taistelijan luonnetta. Toki huippu-urheilu vaatii aina tiettyjä henkisiä ominaisuuksia, vaikka kyseessä olisi pituushyppy. Täyskontaktilajit ovat kuitenkin sikäli eri eläin, että niissä on mahdollista ns. lyödä luonto pois vastustajalta.

Karatessa tämä ei toimi, joten ilman tiettyä kovuutta voi pärjätä hyvin pitkälle. Siksi osa kilpakaratekoista ei ole psyykkisesti kelvollista ainesta vapaaottelijoiksi. Sama koskee BJJ:tä. Mutta tämä ei koske suinkaan kaikkia ja osa pistekaratekoista on luonteeltaan sellaisia, että heistä voi tulla hyviä täyskontaktiottelijoita. Esimerkkinä juurikin Lyoto Machida.

Kilpakaratesta ei tule nykyään vapaaotteluun porukkaa sen takia, että siellä ei ylipäätään ole porukkaa, joka voisi vapaaotteluun siirtyä. Vuoden 2021 karaten SM-kisoissa oli 11 miesottelijaa kaikki sarjat yhteenlaskettuina. Eihän tällainen joukko vaikuttaisi Suomen vapariskeneen juuri mitään vaikka he kaikki lähtisivät tänään vapaaottelun peruskurssille.

Olen 1990-luvun alkupuolella osallistunut karatekisoihin Kemissä ja Piteåssa (Pohjois-Ruotsissa, 20 000 asukasta) joiden paikallisissa karatekisoissa oli paljon enemmän miesottelijoita. Silloin karate oli suosittua ja treenaamassa paljon jengiä, jolla olisi ollut edellytyksiä hyviksi vapaaottelijoiksi.

Vapaaottelun kannalta on kyllä harmi sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti, että kilpakarate on menettänyt suosiotaan niin paljon. Ja oli menettänyt sitä jo vapaaottelun alkaessa nousta suosioon. Pistekarate olisi vapaaotteluun huomattavasti parempi pohja kuin kehälajit.

Gloryn ja Bellatorin mestari Gabriel Varga analysoi Wonderboy Thompsonin ottelutyyliä vähän syvemmältä.

Lyoto Machidan haastattelu karatesta vapaaottelusta.

Karate-Jesse kommentoi ensimmäistä vapaaottelumatsiaan. Ollut Ruotsissa nimellä shootfighting ja säännöt aika lähellä suomalaisia C-sääntöjä eli ei lyöntejä matossa.



Tasoltaan aika tyypillinen ensimmäistä otteluaan ottavien matsi. Toki nuo yllättävät potkut yms. paljastavat että taustoja on.

Sensei Seth kertoo videoilla ajatuksiaan siitä, miten karatekan tulisi sparrata potkunyrkkeilijän tai vapaaottelijan kanssa. Ja miten ei tulisi.

10 tyypillistä virhettä


10 toimivaa taktiikkaa


Käytännössä noita virheitä näkee aika paljon enemmän kuin toimivien taktiikoiden käyttöä...

Seth on tuon ketjussa vastikään käsitellyn Stephen "Wonderboy" Thompsonin sparrikaveri. Miehen urheilullinen suorituskyky on varsin vakuuttava etenkin tuommoiseksi kolossiksi. Ja hänellä paljon fiksuja ja syvällisiäkin ajatuksia kamppailemisesta. Kokemusta on selvästi paljon, etenkin nuoreen ikään suhteutettuna.

Stephen Thompsonin isä Ray Thompson näköjään pitää edelleen salia nimeltä Upstate Karate Simpsonvillessä Etelä-Carolinassa. Sali sopisi muuten hyvin ketjuun "Hienoimmat salit". Ulkoasu ei ole mikään pramea, mutta käytön kannalta vaikuttaa loistavalta: https://www.upstatekarate.com/our-facility

Isä-Thompson esittelee itseään näin:

https://www.upstatekarate.com/ray-thompson


Noista tuo Tetsu shin ryu kempo on se missä poika-Thompsonilla oli 6. dan. Mahtaako olla Rayn oma systeemi? Salilla opetettava laji on nimetty yksinkertaisesti Kempo Karateksi, jota kuvaillaan näin:

KEMPO KARATE

Kempo Karate is our combined fist art. Kempo Karate is composed of hard fist Karate-Do, soft fist Ju-Jitsu, and Kobudo. Kempo Karate is the first art a student begins to study.

Kempo Karate teaches sparring and sparring drills to help the student learn basic movement and application of punching and kicking combinations. This part of our curriculum would be classified as Karate-Do (Hard Fist).

Kempo Karate teaches Kempo Defenses which train the student to apply the Jiu-Jitsu (Soft Fist) techniques combined with the hard fist techniques in practical self-defense situations Some examples of this are defenses against grabs, pushes, punches, holds, kicks, and weapons defenses. Control techniques and take-downs are also included. Proper rolling and falling techniques are also included in Kempo Karate training.

Kempo Karate teaches the use of weapons or Kobudo. Both the defense against weapons and the use of weapons round out the student’s training to Shodan (1st Degree Black Belt).

Kempo Karaten lisäksi valikoimaan kuuluvat Sport Kickboxing, Weapons, Little Dragons, RCJ Machado BJJ ja Pitch Black MMA.

Amerikassa on monenlaista karatea.

Monet länsieurooppalaiset fulariottelijat (Ranska, Italia, Espanja, Englanti...) käyttävät tuota Thompsoninkin suosimaa tyyliä. Käsittääkseni tässä on taustalla se, että he ottelevat junnuina tatamiotteluita light contactissa ja/tai pointfightigissa ja sitten menevät sillä tyylillä päätyyn asti. Se on tehokasta, mutta huippumenestys vaatii tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja hoikahkon ruumiinrakenteen.

Tuohan näyttää hyvin erilaiselta kuin takavuosina jonkun Jere Reinikaisen tai Markus Hakulisen tekeminen - tai Akseli Sauraman nykyään. Suomesta teknisesti lähimpänä olisi ITF Taekwon-do, joka jenkeissä tietysti olisi "korean karatea".

Jollain vuosikymmeniä sitten tehdyillä valmennusratkaisuilla ei varmaan ole nykyään kovin paljon merkitystä tai kiinnostavuutta muuten kuin historiallisesti. Eihän silloisista toimijoistakaan suurin osa ole enää millään tavoin lajissa mukana.

Thompson on minusta nimenomaan hyvä esimerkki siitä, että jos vastaavilla taustoilla oleva suomalainen ottelisi vapaaottelussa, häntä ei suomessa nähtäisi karatetaustaisena vaan potkunyrkkeily- ja/tai kempotaustaisena.

Tarkoitan tässä nyt sitä, että jos jonkun amerikkalaisen sanotaan olevan "karatetaustainen" se voi olla ja hyvin usein onkin jotain ihan muuta, kuin mitä Suomessa ymmärretään karatetaustalla.

Jenkeissä karateksi voidaan kutsua ihan mitä vaan lajia, missä on jonkinlainen gi tai edes gin housut päällä ja jossa lyödään ja potkitaan. Siis ihan mitä vaan ja monilla näistä ei ole käytännössä minkäänlaista yhteyttä WKF-otteluun, pseudoperinteisiin japsityyleihin (esim. shotokan), kyokushinkaihin variantteineen eikä varsinkaan mihinkään okinawalaiseen itsepuolustukseen.

Jos joku jenkki on "karatetaustainen" niin se ei vielä kerro yhtään mitään ja kahdella "karatetaustaisella" voi olla todellisuudessa täysin erilainen treenitausta ja kamppailutyyli.

https://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_T ... _(fighter)

Tuolta selviää, että Thompson on otellut erittäin paljon Full contact eli yläpotkusäännöillä potkunyrkkeilyssä.

1999 I.S.K.A Georgia State Middleweight Amateur Champion
2000 I.S.K.A Southeast Middleweight Amateur Champion
2000 I.K.F South East Light Middleweight Amateur Champion
2000 I.K.F National Amateur Tournament Middleweight Champion
2000 P.K.C National Light Middleweight Amateur Champion
2000 U.S.A.K.B.F North American Middleweight Amateur Champion
2001 I.K.F National Amateur Tournament Light Heavyweight Champion
2002 I.K.F National Light Heavyweight Amateur Champion
2002 I.K.F North American Amateur Tournament Light Cruiserweight Champion
2001 P.K.C National Light Heavyweight Amateur Champion
2001 U.S.A.K.B.F Light Heavyweight Amateur World Champion
2001 W.P.K.A Light Heavyweight Amateur World Champion
2003 I.K.F Light Cruiserweight Amateur World Champion
2003 I.A.K.S.A Cruiserweight World Champion
2005 W.A.K.O Cruiserweight World Champion

Tässä finaalimatsi tuosta viimeisestä tittelistä. Jere Reinikainen muuten voitti samoissa kisoissa 67-kiloisten maailmanmestaruuden. Laineen Teppo on muistaakseni joskus otellut Thompsonin vastustajan kanssa.



Vöitä Thompsonilla kerrotaan olevan seuraavasti:

6th degree black belt in Tetsushin-ryū Kempo[3]
1st degree black belt in Jujutsu[3]
Black belt in American Kickboxing[4]
Brown belt in Brazilian Jiu-Jitsu under Carlos Machado[5]

Tuosta Tetsushin-ryū Kemposta en pikaisella googletuksella onnistunut löytämään mitään järkeviä tietoja, mutta lienee jonkinlainen Ed Parkerin kempon spin-off, joita jenkeissä on varmaan tuhansia erilaisia. WKF-tyylisen karaten otteluista en löytänyt mitään tietoja.