Keiju kirjoitti: Hmmm, olettaisin, että sinullakin on joistain asioista vääristyneitä mielikuvia. Vai oletko ottanut selvää esim. transseksuaaleista, manneista, lestadiolaisista jne.

Ero on kin siinä, että kaikki eivät ryhdy julkaisemaan parjauskirjoituksia asioista, joista eivät ole selvillä.

Keiju kirjoitti: Andy:
"On myös olemassa väkivaltaisia jääkiekkoilijoita, jalkapalloilijoita, mäkihyppääjiä ja postimerkkeilijöitä."

Miksihän skinit eivät harrasta noita lajeja vaan ovat mieltyneet näihin, joista olemme keskustelleet?

No epäilemättä joidenkin skinien mielestä on mukavaa treenata kamppailulajeja, niin kuin monista muistakin ihmisistä. Mutta onko kamppailulajiharrastajissa enemmän skinejä kuin väestössä keskimäärin?

Syyksi sille, että pääkaupungin vapaaottelupiireissä on useita skinejä mukana epäilisin, että joku skinipiireissä arvostettu henkilö on ensin treenannut vapaaottelua ja siitä on siksi tullut muotia hänen lähipiirissään. Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi jossain tietyssä ryhmässä kuunnellaan juuri tietynlaista musiikkia tai ajetaan tietyntyyppisillä autoilla.

Keiju kirjoitti: Äläkä Andy ota itseesi näitä juttuja. Eihän sinulla ole mitään puolusteltavaa kunniallisena ja esimerkillisenä potkunyrkkeilijänä!

Valitettavasti on, kun "joku" levittää kamppailulajien mainetta mustaavia täsmentämättömiä juoruja ja vihjailuja suostumatta silti esittämään mitään konkreettisia toimia asiaintilan parantamiseksi ja vaivautumatta ensin ottamaan edes asioista selvää.

Keiju kirjoitti: Silti kysyn, että mikä sai sinut valitsemaan kyseisen lajin?

Seuran ja valmentajan meriitit ja lajin painottuminen niihin asioihin, joita haluan treenata. Lisäksi harjoittelutapa miellytti minua. Alun perin aloin harjoitella kamppailulajeja (karate) siksi, että kaveri pyysi mukaan ja treeneissä oli minusta hauskaa.

Potkunyrkkeily on kyllä kamppailulaji ja sattumoisin harjoittelen sitä itse.

On olemassa väkivaltaisia kamppailulajiharjoittelijoita. On myös olemassa väkivaltaisia jääkiekkoilijoita, jalkapalloilijoita, mäkihyppääjiä ja postimerkkeilijöitä. Ero on lähinnä siinä, että kamppailulajien piirissä yleisesti suhtaudutaan varsin negatiivisesti väkivaltaa salin ulkopuolella käyttäviin ihmisiin.

Eli mitä tälle asialle pitäisi tehdä? Neuvostoliitossahan mm. karate oli kielletty, muttei se silti mikään väkivallaton yhteiskunta ollut.

Mitä jengeihin tulee, niin jos et osaa nimetä yhtään jengiä, jonka harjoitusohjelmaan kuuluisi kamppailulajiharjoittelu, niin mistä tiedät sellaisia olevan olemassa? Elokuvien käyttäminen perusteina ei ole kovin vakuuttavaa. Ennen kuin alkaa ratkoa mitään ongelmia, kannattaa varmistua, että ongelma ylipäänsä on olemassa. Onko esimerkiksi jotain näyttöä siitä, että kamppailulajien harrastajat syyllistyisivät keskimääräistä huomattavasti useammin väkivaltarikoksiin? Jos tunnetkin jonkun tällaisen henkilön, niin mitä sitten? Minä tunnen monta väkivaltarikollista, jotka eivät ole harjoitelleet kamppailulajeja.

Tiedoksi: elokuvat ovat satua. Ulkomaisissa elokuvissa esiintyy myös enemmän mm. vampyyreja ja ihmissusia kuin kotimaisissa, muttei tästä voi päätellä, että vampyyrit ja ihmissudet olisivat ulkomailla yleisempiä kuin Suomessa. Lähinnä se kertoo siitä, että ulkomaisella elokuvateollisuudella on enemmän rahaa erikoistehosteisiin ja mahdollisuus palkata näyttelijöitä, jotka harjoittelevat kamppailulajeja.

Eihän tuossa jutussa taistelulajijengeistä ole päätä eikä häntää. Milläs minä osoitan, että tällaisia jengejä ei ole? Yhtä hyvin minä voin väittää, että ulkomailla on sukankutojajengejä, jotka pistelevät ihmisiä sukkapuikoilla. Sukkapuikoilla tappaminenkin on ulkomaisissa elokuvissa tavallisempaa kuin kotimaisissa. Nimeäpä nyt muutamia tällaisia taistelulajijengejä ja kerro, mistä olet niistä kuullut? Toivottavasti et Alibista tai Iltalehdestä.

Tietääkseni vapaaotteluiden katsominen ja harrastaminenkin on saanut suosiota joissain pääkaupunkiseudun skinipiireissä, mutta eivät nekään nyt kaikki sitä treenaa. Esim. amerikkalaisille tämä tuntui kuitenkin olevan aivan tuntematon ilmiö. (Viittaan nyt Gilbert Yvelin tapaukseen ja Sherdogiin.)

Halmeen menestys niin tappeluissa kuin nyrkkeilyssä perustuvat vain ja ainoastaan hänen kokoonsa, voimiinsa ja aggressiivisuuteensa. Nyrkkeilytaidoiltaan Halme on täysi nolla ja mistä tahansa harrasteklubilta löytyy teknisempiä taitureita. Tappelussa Halme olisi silti erittäin paha vastus oikeastaan kelle vain.

Kamppailulajien piirisstä löytyy kyllä ikäviäkin ihmisiä, eikä niiden harjoitteleminen mitenkään välttämättä jalosta luonnetta. Taparikollisia seuroihin ei käytännössä kuulu siksi, että kyseiseen elämäntyyliin eivät kuulu mitkään sitoutumista ja säännöllisyyttä vaativat harrasteet. On kuitenkin olemassa kamppailulajeja harjoitelleita ihmisiä, jotka ovat tehneet väkivaltarikoksia. Esimerkkinä vaikkapa Mike Tyson. On myös ihmisiä, jotka treenaavat pärjätäkseen tappeluissa, mutta kokonaisuutena näitä on erittäin vähän. Tiedän tällaisia pari, vaikka olen nähnyt vuosien aikana satoja ja taas satoja alan harrastajia.

Muitakin motiiveja kuin itsepuolustus on kamppailulajien harjoittelulle. väittäisin jopa, että ehdoton enemmistö harjoittelee jostain muusta syystä. Tyypillisimpiä syitä ovat kuntoilu, kilpaurheilu, sosiaalinen harrastus ja itsensä kehittäminen.

Jutut taistelulajijengeistä pistäisin täysin urbaanilegendojen piiriin. On varmasti jengejä joissa joskus joku on treenannut jotain, mutta että kokonainen jengi treenaisi tappelukykynsä lisäämiseksi on kyllä melko utopiaa. Kaikki näkemäni katukähinät ovat olleet niin amatöörimäistä kohellusta, ettei siinä ole paljon tekniikkaa tunnistanut.

Tuo selittääkin jo paljon, ettet treenaa mitään kamppailulajia. Ensinnäkin et ilmeisesti tiedosta, miten paljon eri lajit eroavat toisistaan ja pyrit käsittelemään niitä yhtenä kokonaisuutena. Toisekseen kuvittelet nähtävästi kamppailulajien antaman edun paljon suuremmaksi, kuin se todellisuudessa on. Aseeton taistelu on lopunperin melkoisen tehotonta ja sitä saa treenata aivan sairaan paljon, että voi tasoittaa huomattavia eroja koossa, aggressiivisuudessa tai lukumäärässä. Kamppailulajien harrastajista huomattavan pieni osuus on sillä tasolla, että tällainen onnistuu. Ei ole myöskään olemassa tekniikoita, joita vastaan ei voisi puolustautua.

Elämäntaparikolliset nyt harvemmin varsinaisesti harrastavat mitään, ellei ryyppäämistä ja autoilua lasketa harrastuksiksi.

Mutta kyllä elämäntaparikollinen voi tulla harrastamaan kamppailulajeja ja mitä sitten? Suomi on vapaa maa ja jos henkilö käyttäytyy salilla asiallisesti, niin miksi hän ei saisi harrastaa kamppailulajeja siinä kuin vaikka jalkapalloa? Onko asiaintilassa havaittavissa muka jotain ongelmia?