YJT kirjoitti: Jos joku tuo esim jonkin veitsi- tai keppilajin paikkakunnnalle, jossa ei ole ollut vastaavaa tarjolla, niin lajille on varmaan enemmän kysyntää kuin sellaisella paikkakunnalla, jolla on vastaavia lajeja pilvin pimein. Ja tähän ei vaikuta se, onko lajia entuudestaan tarjolla jossain päin maata vai ei.

Joo mutta jos valitsee sellaisen lajin jota on jo Suomessa niin sen toiminnan pyörittäminen on paljon helpompaa. Etenkin pienen porukan on taloudellisesti hankala järjestää ulkomaisten ohjaajien seminaareja. Samoin opintomatkat ulkomaille ovat paljon hankalampia kuin naapurikaupunkiin jossa voi luultavasti käydä autolla jopa päiväseltään kääntymässä.

Tuloksena tästä on se että seuran toimintaa voi kehittää paljon helpommin ja samalla panostuksella saavutetaan korkeampi taso.

Kempo Karate: http://www.kenpokarate.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

American Kempo Karate: http://americankempomartialarts.perfectmind.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Shaolin American Kempo Karate: http://www.shaolinamericankempo.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Itse näen tämän siis niin että lähtökohtaisesti tällaisessa pienessä ja epävakaassa seuratoiminnassa saa huonotasoisempaa opetusta kuin vakiintuneemmassa toiminnassa. Näin on ihan siksi että opettajaksi sopivia henkilöitä on tarjolla enemmän ja nämä myös kehittyvät opettajina paremmin, kun on enemmän kontakteja hyviin opettajiin. Ja toiminta on muutenkin mielekkäämpää kun on enemmän yhteistyömahdollisuuksia.

Kun se kokemus treenien mielekkyydestä yleensä rakentuu - kuten JanneM sanoi - ihan muista asioista kuin treenien teknisestä sisällöstä. Etenkin jos puhutaan suht samantyyppisistä lajeista eikä mistään BJJ vs. wushu -luokan eroista.

Kamppailulaji on useimmille mielekäs harrastus silloin kun opettajan persoona on sellainen että hänen alaisuudessaan on mukava tehdä juttuja ja treeniporukka on saman- ja hyvänhenkinen. Lajin osalta tärkeintä on se että se suunnilleen vastaa mieltymyksiä. Jos on innostunut vaikka vanhan samuraitradition jatkamisesta niin luultavasti esim. Daito-ryu sopii oikein hyvin vaikkei se edes ole koryu. Nyrkkeilyä tällainen henkilö ei tietenkään ole kiinnostunut harrastamaan.

Jos paikkakunnalla perinteisin itämainen laji on shotokan karate niin sitten voi olla paikallaan perustaa joku klassisen jujutsun seura (tai jaosto karateseuraan), mutta siinäkin kannattaisi mieluiten suosia Suomessa jo olevia tyylejä eikä lähteä tuomaan Suomeen taas uutta klassista jujutsua, jonka lähin opettaja asuu Japanissa.

Kovin on teillä ruusuinen kuva peruskurssilaisten tietotasosta. Onhan sitä tietoa saatavilla, mutta kun eivät ne sitä hae.

Homma menee yleensä niin että henkilöllä on jonkinlainen käsitys siitä millaista lajia on etsimässä ja sittten kun hän näkee mainoksen tai kuulee kaverilta jostain sen oloisesta hommasta, hän menee kokeilemaan olisiko tämä hyvä juttu. Näin siis toimii 90%. Te tekisitte tietysti ihan toisin jos etsisitte itsellenne lajia mutta ette kuulukaan kohderyhmään.

Veepee kirjoitti: Jos joku haluaa painia, hän ei mene kokeilemaan nyrkkeilyä. Ihmiset kokeilevat vain niitä lajeja, jotka ovat niistä kiinnostuneita. Ei se mene niin, että joku haluaa automaattisesti harrastaa vain "kamppailulajeja" ja menee sitten paikkakuntansa judotreeneihin, vaikka oikeasti haluaisi karatea. On aika mahdollista, että tämä tyyppi ei mene sinne judotreeneihin.

Tässä nyt mennään ihan eri tasolla kuin mitä minä olen puhunut. Maallikkokin tietää tai ainakin kuvittelee tietävänsä mitä eroa on painilla, nyrkkeilyllä, judolla, karatella, potkunyrkkeilyllä ja vapaaottelulla.

Sen sijaan maallikolla ei ole hajuakaan mitä eroja on wado-ryulla, shotokanilla ja goju-kailla. Tai mitä eroa on pekiti-tirsia kalilla, inosanto blend kalilla tai sayoc kalilla. Ne ovat kaikki vain karatea tai kalia/escrimaa, joista jälkimmäisestä maallikko tosin ei ole ihan varma että mitä se sitten on ja miten se poikkeaa taekwondosta.

Kyllähän se nyt pitää paikkansa, että useimpien lajien puuhamiehet yrittävät laajentaa toimintaansa. Sopii katsoa täältä lajiluetteloa niin kyllähän niistä suurimmasta osasta löytyy peruskursseja: http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 01#p817201" onclick="window.open(this.href);return false;

Poikkeuksena ovat lähinnä japanilaiset koryut ja koryun omaiset lajit.

Tuolta näkee muutenkin että 90-luvun puolimaista uusien lajien tulo Suomeen on ollut aivan päätöntä. Tyyliin 4-6 lajia vuodessa. 2006 tuli peräti 8 lajia. Eli uusi laji kuuden viikon välein! Haloo, eihän sellaisessa ole mitään tolkkua, enkä tosiaan suostu uskomaan, että niistä kaikilla tai edes suurimmalla osalla olisi jotain uutta annettavaa Suomen kamppailulajiharrastajille. Toki niistä huomattava osa onkin päässyt ansaitsemaansa haudan lepoon pääjehujen innostuksen loputtua.

Mika kirjoitti: Sitä ei tarvita. Kunhan tuntee riittävän hyvin lajitarjontaa sekä oman itsensä, ei ole mitään syytä kokeilla kaikkia maailman lajeja. Sehän on ajatuksenakin ihan absurdi.

Kaikkien maailman lajien kokeileminen nyt ei ole se mitä tarkoitin koko tarjonnalla. Vaan esim. oman kotikaupungin ja lähiseutujen saman tyyppiset lajit ja niiden eri tyylit.

Kun sillä tilanteella, miten sen "tilanteen" sitten vain määritteleekään, ei ole läheskään kaikille yhtään mitään merkitystä. Suoraan sanoen ajatuksesi kuulostaa jotenkin kommunistiselta; "ajattelepa nyt niitä muita äläkä itseäsi".

...

Eri laji on eri laji. Ei kenelläkään ole mitään kummallista velvollisuutta miettiä asiaa tuolta kannalta, jota olet tarjoillut.

Kysyn ihan suoraan nyt, kun en ole varma: trollailetko?

En trollaile. Mielestäni huonon tuotteen myyminen on arveluttavaa. Etenkin kun sitä yleensä kaupataan ihmisille, joilla ei ole arvostelukykyä erottaa hyvää huonosta. Mietipä nyt jos minä muutan Tampereelle ja tuon sinne maahan Viiden Tähden Tang Lang Kung-fun, jota sitten opetan heikoilla taidoilla ja hakien oppia jostain ulkomailta. Samaan aikaan kilpailen tietysti harrastajista Esko Ronimuksen opettaman Seitsemän Tähden Tang Langin kanssa, jossa olisi paljon parempaa opetusta tarjolla.

Tuloksena on että Tampereen Tang Lang men -seuralla menee aiempaa huonommin ja kaikkein eniten kärsivät ne ihmiset jotka erehtyvät tulemaan minun seurani peruskurssille, kun he saavat huonompaa kungfuopetusta kuin mitä Eskolla olisi tarjota. Eli kyllä, minusta opettajan on syytä ajatella niitä omia oppilaitaan.

Paljon järkevämpi toimintatapahan tässä olisi se että lähtisin mukaan jo olemassa olevaan Tang Lang -toimintaan ja pyrkisin kehittämään sitä parhaani mukaan.

Se lienee totta, mutta miten tämä liittyy mihinkään? Miksi jokin laji pitäisi saada ylipäätään kasvamaan? Jos kaksi ihmistä pitävät jostakin tietystä lajista, eikä heitä kiinnosta mikään muu laji niin paljon, on selvää että ihan optimitilanne on, kun he saavat harjoitella juuri sitä lajia.

No tämä on sitten vähän eri asia jos lajia treenailee omineen, mutta käytännössä nämä uusien lajien maahantuojat kyllä yleensä pyrkivät kasvattamaan toimintaansa mm. pitämällä peruskursseja.

Defendo?

Unohdat nyt taas sen tarjontapuolen. Matsuoin Suomeen tulon aikaan tarjonta oli ihan erilaista ja japanilainen 1.dan oli suvereeni mestari - melkeinpä ainutlaatuinen ilmiö Suomessa. Siksihän hänet Suomeen pyydettiin, joskaan ei kai saatu ihan sitä mitä odotettiin.

Seibukanille oli siinä mielessä rakoa, että okinawalaisia karatetyylejä ei Suomessa sitä ennen oikein ollut. Kyseessähän on melkeinpä eri laji kuin japanilainen karate. Lisäksi aika oli sikäli otollinen, että silloin monet karatekat alkoivat huomata japanilaisen karaten sanotaan nyt vaikka "epäselvän kurrikulumin" ja etsivät siihen loogisempaa ratkaisua. (Samaan ilmiöön liittyvät hermopistelajien ja koryu uchinadin maahantulo.) En kuitenkaan näe että okinawalaisia tyylejä tarvittaisiin Suomeen lisää. Tai ehkä yksi vielä menisi, mutta ei esim. viittä tai kymmentä.

Mielestäni homma ei siis mene niin että enemmän lajeja on parempi tai vähemmän on parempi vaan on tietty optimaalinen tasapainotila tarjonnan ja väestömäärän välillä. Suomessa yleisesti ja useimmissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa tilanne on se että tarjontaa on optimitilannetta enemmän.

TimoS: Aina voi olla sitä mieltä että kuu on juustoa ja kyseessä on vain valistunut arvaus että se ehkä ei olekaan. Edellä luettelin niitä asioita joita arvioimalla voi päätellä onko lajilla tai seuralla oikeasti jotain tarjottavaa ihmisille.

Andy kirjoitti: Onko hyvä opettaja tai mielellään useampi sellainen niin että löytyy varmasti sopiva opetustyylikin. Onko paljon erilaisia harjoitusaikoja hyvissä saliolosuhteissa? Onko paljon mielenkiintoisia leirimahdollisuuksia? Voiko harrastusta jatkaa kätevästi jos muuttaa toiseen kaupunkiin? Jos kyseessä on kilpalaji niin millaiset kilpailumahdollisuudet siinä on?

Tämä pitää tietysti suhteuttaa paikalliseen tarjontaan. Jokin aika sitten autoimme Nivalassa potkunyrkkeilytoimintaa alkuun ja sinne perustettiin N Fighters -niminen seura. Aluksi siellä oli vain yhdet treenit viikossa. Nykyään on sentään päästy kahteen viikkotreeniin, mutta seuran taso ei rehellisesti sanottuna ole kovinkaan korkea verrattuna kaupunkeihin joissa toimintaa on ollut pidempään. Nivalassa ei kuitenkaan ole ilmeisesti mahdollista harrastaa mitään muuta kamppailulajia (judosta en ole 100% varma), joten kyseessä on selvä parannus tilanteeseen. Vastaavan seuran perustaminen vaikkapa Vaasaan, Lappeenrantaan tai Järvenpäähän, joissa on jo kansainvälisesti menestyneet lajin seurat olisi puolestaan ihan älytöntä.

Sama koskee lajin tuomista maahan. Esimerkiksi erilaisia karatetyylejä on Suomessa jo ihan tuhoton määrä ja niistä varmasti löytyy sopiva vaihtoehto jokaiselle. Miten se tilanne paranee jos nykyisten lisäksi tuodaan Suomeen vaikka Goju-kai, jota ei kai vielä ole täällä?

Oikeastaan ainoa järkevä syy tuoda uusi karatetyyli Suomeen olisi minusta se että on ulkomailla opetellut jotain tyyliä pitkälle (siis vaikka tyyliin 4.dan) niin että pystyy toimimaan itsenäisenä opettajana ja haluaa jatkaa oman opettajansa alaisuudessa treenaamista. Tällöin hommasta voi tullakin jotakin, etenkin jos sattuu olemaan uuden kotikaupunkinsa pätevin karateopettaja.

Deus Vult: Ei kannata aliarvioida sitä miten suuri motivaatiotekijä muilta ihmisiltä saatu arvostus on monille (kaikille) ihmisille. Ei ole ideakaan tulla yleisesti arvostetuksi vaan arvostetuksi oman seuran ja oppilaiden piirissä. Tyypillisesti näissä muuten perustetaan uusi seura sille uudelle lajille. Selkeästi harvinaisempaa on että johonkin toimivaan seuraan tuotaisiin kokonaan uusi laji Suomen ulkopuolelta.

Ja edelleen se lajien tuomisen mielekkyys pitää suhteuttaa tarjontaan. 80-luvun vaihteessa Suomessa oli tarjolla vain paini, nyrkkeily, judo, karate, aikido ja marginaalilajina taido. Tähän rakoon Auvo Niiniketo toi (hokutoryu) jujutsun, joka oli aiempia lajeja selvästi enemmän itsepuolustuspainotteinen. Lajille oli tilausta, Ave oli valmis tekemään paljon työtä sen eteen ja se saavuttikin vankan aseman Suomessa. Nykyään vastaavia lajeja on kilpailemassa pilvin pimein. Hokutoryu on iso laji, on muut länsijujutsut, hapkidot ja sitten vielä krav magat ja defendot, jotka nekin syövät osittain samaa harrastajaresurssia. Siksi nykyään ei olisi mitään toivoa saada Hokutoryun kaltaista lajia kasvamaan Suomessa.

Mika kirjoitti: Ymmärrän toki tuon logiikan, mutta olen siitä eri mieltä. Jos kyseisen lajin harrastajia on vaikka vain kaksikin ja molemmat nimenomaan haluavat opetella juuri sitä lajia, silloin kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia.

Reaalimaailmassa nämä henkilöt tuskin ovat testanneet kaikkia saatavilla olevia vaihtoehtoja niin että oikeasti tietäisivät että haluavat treenata juuri sitä lajia.

Nyt puhutaankin lajin kokonaisharrastajamäärästä. Eli ennen kuin tuo lajin Suomeen (tai perustaa uuden seuran kaupunkiin), pitäisi minusta miettiä pystyykö oikeasti tarjoamaan sinne tuleville ihmisille jotain parempaa mitä he eivät muualta saa. Jos vastaus on ei ja silti tekee näin, niin silloinhan todellisuudessa tekee hallaa omille oppilailleen.

Herra isoherraksi haluamisen perustelen ihmistuntemuksellani tällaisia tapauksia seurattuani. Aiheesta ei tietenkään ole olemassa mitään tutkimustietoa.

Ei se ole ainakaan useimmille harrastajille mikään juttu että pääsee treenaamaan jotain juuri tiettyä lajia. Pääosalle ihmisistä on sama treenaako pekiti-tirsia-kalia, Sayoc-kalia vai Inosanto Blend kalia. Samoin on ihan sama treenaako shotokan karatea, wado-ryu karatea vai shukokai karatea. Tai treenaako potkunyrkkeilyä, thainyrkkeilyä vai savatea. Samat kiksit sieltä treeneistä saa.

Sen sijaan merkitystä on sillä minkä tasoista se toiminta on. Onko hyvä opettaja tai mielellään useampi sellainen niin että löytyy varmasti sopiva opetustyylikin. Onko paljon erilaisia harjoitusaikoja hyvissä saliolosuhteissa? Onko paljon mielenkiintoisia leirimahdollisuuksia? Voiko harrastusta jatkaa kätevästi jos muuttaa toiseen kaupunkiin? Jos kyseessä on kilpalaji niin millaiset kilpailumahdollisuudet siinä on?

Nämä ovat niitä asioita, jotka ratkaisevat kuinka mielekäs harrastus on kyseessä. Ja ne toteutuvat paljon paremmin kun on yksi laji jossa on Suomessa 60 seuraa sen sijaan että olisi eri 30 lajia, joissa on kussakin 1-3 seuraa.

Tuo on tosiaan aika tavallista että uusi laji tuodaan Suomeen kun halutaan olla herra isoherra. Tai sitten on jostain (ehkä hyvästäkin) syystä ajauduttu eroon oman lajin päälinjasta ja halutaan kuitenkin jatkaa opettamista, niin etsitään maailmalta sopiva katto-organisaatio. Ennen tällaista kannattaisi mielestäni todella tarkkaan miettiä, onko uudella lajilla jotain sellaista tarjottavaa mitä Suomessa ei ennestään löydy ja onko itsellä ja apuopettajilla oikeasti resursseja kannatella kokonaista lajia.

navajas kirjoitti: Itsehän sanoit, että enempää lajeja ei tarvita, kun opetuksen taso huononee ja kilpailumahkut myös.

Se on sinun mielipiteesi, minun on toisenlainen. Vastasin siihen käyttäen meitä esimerkkeinä. Olisin yhtä hyvin voinut käyttää esimerkkeinä kuvitteellista herra X:ää ja Y:tä demonstroidakseni sitä, että meitä on erilaisia.

Turha varmaan yrittää vääntää tätä rautalangasta, mutta kokeillaan vielä kerran:

X haluaa kilpailla
y haluaa realistista itsepuolustusta
Z haluaa mielenrauhaa
A haluaa jotain muuta. Miksi hänen pitäisi väkisin mennä näihin lajeihin, jos on olemassa joku muu vaihtoehto?

Toistan vielä: sinun tiesi ei ole ainoa oikea, mikä näkyy siinä, että uusia lajeja tulee tänne vieläkin.

Minunkaan ei ole ainoa oikea. Ei kenenkään ole.

Mielestäni tällöin hyvä vaihtoehto on se että X aloittaa BJJ:n, Y aloittaa defendon, Z aloittaa aikidon ja A aloittaa Pekiti Tirsia Kalin.

Huomattaasti huonompi vaihtoehto on että X tuo maahan Luta Livren, Y tuo maahan C.O.B.R.A.:n, Z tuo maahan Pyongandon https://www.facebook.com/Pyongando" onclick="window.open(this.href);return false; ja Z tuo maahan Sayoc Kalin.

navajas kirjoitti: mm. kali ei voi ole kilpalaji. Vielä kerran, se että sinä haluat kilpailla, ei tarkoita sitä, että kaikki haluavat. Ja ei kukaan tietenkään hae epävakautta, mutta moni on valmis sietämään sen, jos laji tarjoaa jotain muuta.

Itse en ikinä valitsisi esim. potkunyrkkeilyä, vaikka valmentajana olisi maailman paras, seura täynnä mestareita ja saleja joka pitäjässä. Laji ei vaan kiinnosta pätkääkään. On mielestäni hyvä, että tällaisillekin ihmisille on vaihtoehtoja.

Miten minun kilpailemiseni liittyy mihinkään? Tai se että sinua ei kiinnosta potkunyrkkeily?

Ihan samalla tavalla itsepuolustuksesta kiinnostuneiden kannattaa toimia vaikka krav magan tai defendon parissa sen sijaan että tuovat maahan C.O.B.R.A.:n http://www.cobradefensesystem.com/" onclick="window.open(this.href);return false; eikä tämä liity kilpailemiseen millään tavalla.