On virheitä ja virheitä.

Jos tekniikka menee joka kerta väärin samalla tavalla, tuo "aivoton toistaminen" aiheuttaa vain urautumista väärään tekniikkaan ja sellaisen pois oppiminen on todella hankalaa.

Mutta jos kyse on siitä, että tekniikka menee joka kerta eri tavalla vähän väärin, siihen auttaa nimenomaan toistaminen ilman ajatusta. Silloin ennemmin tai myöhemmin päädytään johonkin itselle melko optimaaliseen suoritustapaan.

Kirjoitin seuraavan jutun Facebookiin, mutta ajattelin että se voisi herättää keskustelua myös täällä. Jutussa mainittu Teijo "Teukka" Ukkonen on nykyään jyväskyläläisen Sportfighters-potkunyrkkeilyseuran päävalmentaja, musta vyö ja kuusinkertainen suomenmestari. Lauri Suomela on KBT:n huippulupaus, jonka kanssa treenaan nykyäänkin.


ASIAA HARJOITTELUN TEHOSTA

Luin joitakin aikoja sitten taitoluistelusta tehdystä tutkimuksesta, jossa todettiin että huipputason taitoluistelijat käyttävät jääajastaan huomattavasti suuremman osuuden varsinaiseen harjoitteluun kuin keskitason taitoluistelijat.

Ilmiö on helppo havaita myös kamppailulajeissa ja varmaan vielä voimakkaampana, koska niitä treenataan yleensä parin kanssa. Kun katsoo tyypillistä harjoitusryhmää toimessaan, niin huomaa nopeasti että ne parhaat ja kokeneimmat treenaajat tekevät samassa ajassa paljon enemmän toistoja kuin aloittelijat.

Aloittelijoille tyypillistä on että jokaisen suorituksen jälkeen keskittyminen katkeaa, lasketaan kädet, pidetään pieni tauko jossa ehkä kommentoidaan parille jotain. Sitten otetaan uudestaan perusasento, mietitään miten homma pitikään aloittaa ja vasta sitten päästään uudelleen toimintaan. Sen sijaan että pidettäisiin koko ajan perusasento ja pienen liikkeen jälkeen tehtäisiin uusi hyökkäys.

Jos tapahtuu jokin virhe, keskittyminen karkaa monilla täysin: saatetaan kääntää pää pois, nauretaan ja käydään hommaa läpi parin kanssa, että mitenkäs se nyt menikään ja kuinka tämä ei nyt onnistu ja miten surkeita koko lajissa ollaan. Oikea tapa olisi tietysti pyrkiä reagoimaan kamppailullisesti järkevästi muuttuneeseen tilanteeseen jopa tekemällä eri tekniikka kuin mitä harjoitellaan - kunhan sen tekee turvallisesti. Ja se kommentti on korkeintaan ”Sori.” tai ””Varo vähän.” ja sitten jatketaan treeniä laskematta käsiä välissä.

Erityisen tyypillinen aloittelijaongelma on se, että kun ohjaaja neuvoo jotain, aletaan sen jälkeen muistella missä vaiheessa oltiin menossa, kumman vuoro oli tehdä aloite ja oliko siinä kaksi vai kolme toistoa jäljellä. Ja tätä pohditaan niin kauan että samassa ajassa olisi molemmat tehneet jo kymmenen toistoa tekniikasta. Aloittaa vain jostain ja jos toinen nyt saa kaksi toistoa enemmän niin mitä sitten? Aina ei mene nallekarkit tasan.

Ohjaajan kannattaa keskittyä näihin, jotta seuraan saadaan luotua treenikulttuuri, jossa harjoitustunnin aikana saadaan tehtyä mahdollisimman paljon toistoja. Ero voi oikeasti olla moninkertainen ja se näkyy myös oppimistuloksissa, jos yksi henkilö tekee treenin aikana 100 suoritusta ja toinen tekee 300.

Ja ei, pelkkä aivoton toistaminen ei tuo kehitystä. Myös toistojen laadulla on merkitystä. Mutta nyt on niin että ne jotka keskittyvät toimintaan eivätkä muuhun, tekevät myös parempia toistoja, kun niiden välissä oleva aika menee analysointiin, että kääntyiköhän tukijalka nyt tarpeeksi ja oliko lyönnin palautus riittävän nopea - eikä naureskeluun.

Aikoinaan Teukka Ukkonen valmensi minua jonkin aikaa ja hänen kanssaan treenatessa opin paljon keskittymisen merkityksestä. Jos paritreenissä huomio karkasi yhtään, niin Teukka löi saman tien – eikä välttämättä mitenkään erityisen hiljaa. Lauri Suomela on toinen, joka rokottaa kyllä heti, jos treenissä ei ole ajatus mukana ja (muun muassa) siksi hänenkin kanssaan harjoitteleminen on tosi kehittävää.

Toki tässä puhutaan nyt tavoitteellisten kilpaurheilijoiden treenistä eikä jotain harrastajaryhmän tyttöä voi samalla tavoin kolhia, mutta häntäkin voi ainakin koskettaa hanskalla, jos huomio karkaa treenistä.

Tämä toistojen laatu tuo myös helposti moninkertaisen tehon treeniin. Kun nämä yhdistetään, ero onkin äkkiä kymmenkertainen. Jokainen enemmän treenannut on varmaan nähnyt sen tilanteen, että joku tyyppi harrastelee kymmenen vuotta ja sitten toinen tulee ja alkaa vuoden intentiivisen treenin jälkeen pärjätä sille. Syy on tässä!