Varmaan oleellista nyt olisi tarkastella sitä paljonko nämä mainitut kilpailijat viikkotasolla tekevät ns. perustekniikkaa. Onko se osuus treenistä 1% vai 50%?

Mitäs luulet jos laskettaisiin noiden sivupotkijoiden koko urallaan tekemien pisteiden määrä sivupotkulla vs. kiertopotkulla niin mikä olisi tulos? Tai onnistuneet potkujen väistöt vs. onnistuneet gedanbarai-torjunnat?

Totta kai kun käydään läpi iso määrä matsivideoita tarkoituksena löytää mahdollisimman näyttäviä suorituksia niin sieltä löytyy myös niitä harvinaisia ja epäkäytännöllisiä tekniikoita jonkin verran.

halmehe kirjoitti:

G12 kirjoitti: Mikä on potkunyrkkeilijöiden keski-ikä?

Niinpä...

Tosin pitäishän siellä olla kuuskymppisiäkin seassa, jos ajattelee niitä alun pannuhuoneessa paukuttelijoita. Kait se on vähän miten sitä kehittymistä ajattelee. Mikäli se on pelkkää parempaa pataan vetämistä niin kait siinä into laskee nenän ja kylkien kipeytymisen myötä vanhempana.

Vielä tarkennuksena että minun on vaikea käsittää että pitkäjänteisyytenä pidetään treenitapaa jolla kehittyy huonosti. Tai epäilemättä vaatii pitkäjänteisyyttä treenata tosi paljon tavalla jolla taidot jäävät heikoiksi. Mutta jos haluaa mestariksi niin tehokastakin treeniä tarvitaan paljon ja se vaatii pitkäjänteisyyttä. Mielestäni on kuitenkin paljon järkevämpää treenata paljon ja tehokkaasti niin että tulee lopulta hyväksi kamppailijaksi eikä jää huonoksi kovasta treenistä huolimatta.

Mitä hyötyä tuollaisesta treenaamisesta on?

Eihän suoran blokkiin tarvita niin paljon voimaa, että tekniikan onnistuminen siitä olisi kiinni. Kyllä se lyövä käsi sivulle liikkuu kun sitä tönäisee. Sitäpaitsi käytettävä lihaksisto riippuu asennosta, jossa satutaan olemaan lyönnin tullessa kohti. Eihän torjunta välttämättä tapahdu perusasennosta.

Paljon järkevämpää kuin lähteä hakemaan jotain ideaalista liikettä on keskittyä harjoittelussa siihen että ylipäänsä havaitsee kohti tulevan suoran ajoissa ja saa sen jollain tavalla ohjattua muualle kuin päähän.

Kumpikaan ei taida kuitenkaan olla sama asia kuin tuo etukäden painaminen alas oman hyökkäyksen alussa.

Ja ero on siis mikä?

Molemmissa suorat perustapana ohjataan sivulle sisäänpäin tai alas kämmenellä painaen ja koukut otetaan nostamalla hartia ja koukussa oleva käsivarsi pään sivulle.

Toki on olemassa suunnaton määrä erilaisia tapoja välttää lyöntejä mutta kai nämä nyt ovat ne "peruskurssitekniikat" molemmissa lajeissa?

Lasse Candé kirjoitti: Isohanskatorjuilu ja sen harjoittelu on kyllä melko paljon eri asia kuin vaikkapa itsepuolustualähtöisen torjumisen harjoittelu. Ehkä jopa siinä määrin että minun ja Andyn mielipiteiden eroavaisuus selittyy sillä.

Ja ero on siis missä? Ihan samalla tavallahan lyönnit torjutaan nyrkkelyhanskoilla tai ilman.

En toki tiedä mitä Andy tarkoittaa alkeisharjoittelulla tms. Jos tekniikan perusharjoittelua mitä pitää jatkaa aina ja tehdä isoja määriä, niin olen samaa mieltä. Torjuntoja ilmaan kannattaa tehdä paljon ja jatkaa aina. Jos sillä taas tarkoitettiin harjoittelua mitä pitää tehdä harrastuksen alkumetreillä kunnes osataan pariharjoitella mutta lopettaa siihen, olen selvästikin eri mieltä.

Mielestäni ei kannata, koska samassa ajassa taidot kehittyvät nopeammin jos torjuntoja harjoittelee pääosin parin kanssa.

Ylipotkija: Harjoittelu yksin vs parin kanssa on jaettu omaksi ketjukseen: http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=29&t=20619" onclick="window.open(this.href);return false;

G12 kirjoitti:

Andy kirjoitti: G12: Minun on hämmästeltävä suhtautumistasi. Koetko hyödyttömäksi keskustelun karaten optimaalisista harjoitustavoista ja harjoittelun päämääristä? Eikö tämä ole aivan lajin ydinasioita

Pitkälti kyllä, eli kyllä, koen "keskustelun" hyödyttömäksi koska keskustelijat eivät kohtaa toisiaan. - Ei synny kommunikaatiota vaan ristiinpuhumista. Syitä tähän on monta, osa tahallisia ja suurin osa tahattomia.

Nähdäkseni olen vastannut argumentteihisi ainakin pääosin. Joitain on voinut jäädä välistä kun keskustelijoita on aika monta. Mikäli näin on käynyt niin pyytäisin sinua täsmentämään mikä on jäänyt käsittelemättä, niin palaan mielelläni asiaan.

Lasse Cande: Kuten sanoin, "alkeisharjoittelua lukuunottamatta". Eli tietysti se torjunnan liikerata, painon siirto jne. pitää opetella rauhassa. Tässäkin kuitenkin mieluummin suosin sitä että pääosa harjoittelusta tehdään kevyesti kohti tuleviin tekniikoihin eikä ilmaan, koska siinä kehittyy sekä tekniikan suoritus että ajoitus. Itseasiassa minun treeneissäni suurin osa torjuntaharjoittelusta tulee kun treenaaja toimii maalimiehenä/ukena sille, joka treenaa treenin varsinaista aihetta. Torjujan huomioiminen opettajalta treenipareja kiertäessä on muuten tosi tärkeää.

Riviharrastaja: Tutun kuuloista juttua ja aikoinaan paljon itsekin pohdittu noita. Mitä tähän kilpakarateaiheeseen tulee niin olen ehdottomasti sitä mieltä että jos treenaamisessa on jotain muita päämääriä kuin se kilpailumenestys ja tämän annetaan vaikuttaa treenin sisältöön tai edes treeniasenteeseen, niin se vaikuttaa väistämättä suoritustasoon negatiivisesti. Jos haluat maksimaalisen suoritustason WKF-ottelussa, kaiken treenaamisen pitää olla suunniteltu WKF-ottelun ehdoilla ja tukea sitä ja vain sitä - ei muuta.

Minun on vaikea ymmärtää miksi ihmiset jotka kokevat karaten jonkinlaisena "nykyajan samurain polkuna" ylipäätään pitävät WKF-ottelua mukana kuvioissa. Mielestäni se urheilumuotona soveltuu tähän mahdollisimman huonosti kun vastustajan vahingoittaminen on nimenomaisesti kielletty. Vaikkapa joku kyokushinkain tyylinen ottelumuoto tai sitten potkunyrkkeily tai vapaaottelu sopisi tähän paljon paremmin. Ei tarvitse huolehtia siitä onko lyönti sellainen, että "se olisi tehonnut kun olisin lyönyt perille" vai eikö ole. Kun kippaa äijät katolleen, niin ei jää epäselvyyttä asiasta.

G12: Minun on hämmästeltävä suhtautumistasi. Koetko hyödyttömäksi keskustelun karaten optimaalisista harjoitustavoista ja harjoittelun päämääristä? Eikö tämä ole aivan lajin ydinasioita?

Katsoin varmuuden vuoksi neljä kappaletta karaten EM/MM-finaaleita eri sarjoista naisten -55:sta miesten raskaaseen sarjaan eikä näissä neljässä matsissa tehty yhtään sivupotkua tai gedanbarai-torjuntaa. Esimerkiksi koukkupotkua (uramawashigeri) ja takakiertopotkua (ushirouramawashigeri) näkyi jonkin verran, yksi huonosti onnistunut takapotkukin (ushirogeri) oli mutten ole ihan varma hakiko ottelija siinä takakiertopotkua turhan läheltä.

[video][/video]

[video][/video]

Minun on vaikea nähdä että WKF-ottelijan kannattaisi käyttää suuria harjoitusmääriä yllä olevien videoiden tapaiseen harjoitteluun. Syy siihen että niitä ei tehdä tunnista toiseen, ei olekaan ottelijoiden lyhytjänteisyys vaan se ettei se ole tehokasta treeniä.

Sitä en osaa sanoa miksi etujalan sivupotku ei ole käytössä WKF-ottelussa. Takajalallahan ei voi tietenkään osua mutta etujalalla luulisi voivan. Ehkä siitä ei saa kovin helposti pistettä niin kuin ei monesta muustakaan tekniikasta joilla on periaatteessa helppo osua (esim. etusuora edestä lähtien tai etukäden backfist eli uraken). Varmasti sitä käytettäisiin jos se olisi hyvä tekniikka, joskaan ei voi sanoa että ITF-ottelijat voisivat putsata sillä pöydän, koska näiden urheilullinen taso on niin paljon matalampi kuin huipputason karatekoiden että tämä ei senkään takia olisi mahdollista vaikka tekniikka sinänsä toimisi.

Lasse Candé kirjoitti: Saisiko pointtisi vielä kerran...
Siis harjoitteleeko joku gyakuzukin nopeutta tekemällä gedanbaraita? Nyt on vähän vaikea pysyä kärryillä...

Ja siis miksi sivupotkuja tehtäessä ei harjoiteltaisi sivupotkuja, kiertopotkuja harjoiteltaisi kiertopotkuin ja lyöntejä lyönnein?

En yhtään pysy kärryillä mitä yrität sanoa tai miten tulkitset jotain mitä joku muu on sanonut. Voisitko avata?

Siis yritän sanoa että jos haluaa harjoitella kiertopotkun tai takasuoran nopeutta niin kannattaa treenata nimenomaan näitä tekniikoita ja jättää muut tekniikat pois. Koska WKF-ottelussa esim. sivupotkulla ei ole juuri käyttöä niin WKF-ottelijan ei kannata treenata sivupotkua vaan käyttää sekin aika kiertopotkun treenaamiseen. Tämä koskee sekä tekniikoiden teknistä parantamista että niiden nopeutta.

Riviharrastaja: Olisi kiva jos vaivautuisit jotenkin viittaamaan tarkoittamaasi pointtiin, kun copypasteat pitkiä englanninkielisiä lainauksia. En tajunnut yhtään miten nuo liittyvät tähän asiaan.

Hasegawa ja Valdesihan ovat katavalmentajia/-kilpailijoita. Lefevre nähdäkseni esittää tuossa yhden valmennuksellisen perustelun kataharjoittelulle, eli sen kautta saadun tukevan asennon, joka auttoi häntä avoimessa sarjassa ottelemiseen. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että nykyaikainen karatevalmennus on mennyt pikemmin siihen suuntaan että ottelijat ovat entistä enemmän "kevyillä jaloilla" ja pyrkivät liikkumaan mahdollisimman kimmoisasti. Lefevrehän on siis lopettanut uransa jotain reilu 10 vuotta sitten. Lisäksi olen ymmärtänyt että karateottelijoiden ensisijainen päämäärä on yleensä omassa sarjassaan ja avoin sarja tulee jonkinlaisena lisänä siihen.

Noin yleisesti kaikki kolme tuntuisivat perustelevan perustekniikan ja katan harjoittelua kilpailun ohella pikemmin joillain filosofisilla "taistelulaji" -argumenteilla kuin sillä että niin saataisiin mahdollisimman hyvä urheilullinen tulos WKF-ottelussa.

Tuo Aghayevin treenipätkä vastaa yleisesti käsitystäni siitä miten moderni WKF-ottelun harjoittelu tapahtuu. Vaikka ei siinä tietenkään kaikkia harjoitteita ole mitä hän tekee. Hänkin on muuten 65/70-kiloisena avoimen sarjan MM1 ja EM1 vaikka liikkuu suht kevyesti, eli nähtävästi avoimessa sarjassa voi pärjätä monella taktiikalla. Tuo pistarien lyöminen nyrkkeilytyyliin jäi kyllä itselleni ihan avoimeksi mitä sillä haetaan, mutta varmaan siinä joku pointti on. Näytti muuten aika huonolta verrattuna herran muuhun tekemiseen.

Siis jos haluaa harjoitella kiertopotkuaan nopeammaksi niin se tapahtuu tehokkaimmin harjoittelemalla nimenomaan kiertopotkuja, joita tehdään nopeasti. Jos harjoittelee sivupotkua niin kiertopotkukin nopeutuu luultavasti vähän mutta ei läheskään niin paljon kuin harjoittelemalla kiertopotkua. Samoin takasuoran (gyakuzuki) nopeutta harjoitetaan parhaiten tekemällä takasuoria nopeasti eikä tekemällä esim. pyyhkäisevää alatorjuntaa (gedanbarai).

Jos haluaa harjoitella räjähtäviä lähtöjä lyönteihin ja potkuihin niin niitä ainakin minun lukemieni valmennusoppien pohjalta kannattaa harjoitella mahdollisimman lajinomaisesti. Eli tehdä niitä tekniikoita joita kilpasuorituksessakin tehdään. Nopeusominaisuuksissa kun siirtovaikutus on suhteellisen heikko. Tämä siis ihan lajista riippumatta.

En siis missään tapauksessa ole väheksynyt perustekniikan harjoittelua niiltä osin kuin tekniikoita käytetään ottelussa. Se on aivan välttämätöntä.