Millä alustalla tällainen keskustelu siis käytiin? Kuulostaa ihan nettifoorumilta.

Rihlaamattomilla musketeilla pelkästään se, että tietää miten se ladataan ja laukaistaan kohti vihollista, tuottaa korkean taistelutehon verrattuna henkilöön joka ei osaa käyttää muskettia.

Tämän opettaminen on nopeaa, eikä ampumatarkkuutta edes voi parantaa paljoa lisäharjoittelulla, koska ase itsessään on niin epätarkka.

Pistintaistelua taas pitää harjoitella aika paljon niin että saavuttaa merkittävän etulyöntiaseman pistintaistelua treenaamattomaan henkilöön jolla kuitenkin on pistin.

Terve ajattelutapa. Etenkin vähän koulutettujen taistelijoiden kamppailussa aggressiivinen hyökkääminen johtaa menestykseen paljon todennäköisemmin kuin puolustuksen kautta taisteleminen.

Vihollisen dehumanisaatio keksittiin viimeistään faaraoiden aikaan.

Hetkinen. Sekoilin tuossa vasemman ja oikean välillä. Mietinkin, että miten tämä nyt on itselle niin vaikea hahmottaa, että mikä osasto menee mihinkin.

Falangi tosiaan kaartaa siis oikealle ja koukkaus tapahtuu vihollisen vasempaan sivustaan ja mahdollinen kunniapaikka tuli siitä, että päästiin tekemään tätä sivustakoukkausta.

Epameinondaan 50 rivin kolonna oli joka tapauksessa vasemmalla siivellä, joka olisi siis periaatteessa pitänyt olla se heidän heikko kohtansa ja missä spartalaiset ajattelivat saavansa voiton.

Falangin ominaislaatuun kuului nimenomaan se, että edetessään falangi kaarsi vasemmalle, kun miehet hakivat suojaa naapurin kilvestä. Tämä myös tiedostettiin sen ajan sotaopissa "luonnonlakina".

Ilmiöstä seurasi se, että vastakkain etenevät falangit eivät yleensä kohdanneet suoraan vaan molemmat saattoivat päästä koukkaamaan vihollisen oikeaan sivustaan. Siksi falangin oikea laita oli kunniapaikka, johon sijoitettiin parhaat miehet estämään tätä vaarallista sivustahyökkäystä.

Leuktran taistelussa 371 eaa. thebalainen kenraali Epameinondas löi alivoimaisilla joukoillaan spartalaiset ovelalla sotajuonella. Spartalaisten oikean siiven 12 rivin syvyistä valiojoukoista koottua falangia vastaan hän sijoitti vasemmalle siivelleen peräti 50 riviä syvän muodostelman, joka tietysti murskasi spartalaiset 4:1 ylivoimallaan. Thebalaisten heikko keskusta ja oikea siipi välttelivät taistelua siihen asti, että ratkaisu saatiin aikaan vasemmalla.

Tapaus oli aikanaan sensaatio, kun alivoimainen vihollinen löi voittamattomana pidetyn Spartan. Se on myös tapaus, joka toi painopisteen asettamisen ratkaisukohtaan siihen arvoon, joka sille kuuluu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leuktran_taistelu

Muskettisodankäynnin aikaan äkseeraus oli elintärkeä taistelutaito. Taistelun voitti hyvin luultavasti se armeija, joka sai ammuttua yhteislaukauksia nopeammassa tahdissa.

Kyllähän se taistelun todennäköisyys varmasti vaikuttaa sotilaiden harjoittelumotivaatioon ylipäätään. Olen aika varma, että Suomen puolustusvoimissa vuoden 1942 varusmiesikäluokka keskittyi harjoituksiin tiiviimmin kuin vuoden 2021 ikäluokka.

Daddy kirjoitti: ↑helmi 2, 2021, 13.33

Andy kirjoitti: ↑tammi 28, 2021, 12.20 Omistan tällaisen.

Tämä jäi vaivaamaan, että miksi tehdä kallis kampe mukana kuljetettavaksi, joka ei sovi kuin pistimeksi? Luulisi, että tuohon pystyisi tekemään ihan säälliset veisto-ominaisuudet ja muutenkin enempi yleistyökaluksi kuin vain ja ainoastaan pistimeksi.

Vai onko syynä se, että pistimen pitää olla räyhäkkään äijämäisen näköinen? Se tietty kyllä käy perusteeksi, jos ajatellaan että pistintä nykyään käytetään lähinnä paraateissa, eikä niinkään kriisiajan ryynäämisessä.

Varusteleka myy veistä nykyään 49,99 € hintaan, mutta itse muistaakseni maksoin siitä pari kymppiä 2000-luvun alussa. Tuskin tuollaisen tuotantokustannukset voivat olla montaakaan euroa.

Pistin on siis mallia 1981 ja se perustuu malliin M78, jossa ei ole sahalaitaa. Se edustaa siten yli 40 vuotta vanhaa pistinsuunnittelua, ei nykypäivän näkemystä asiasta.

Omistan tällaisen.



Kyseessä on siis Glockin valmistama m/81 puukkopistin Steyr AUG -rynnäkkökivääriin. Olen kokeillut sahaamista ja sillä saa kyllä ranteen paksuisen puun poikki, joskin aika tuskaisesti. Veistämiseen ja muutenkin yleisveitseksi se on aivan surkea.

Antti kirjoitti: ↑tammi 27, 2021, 14.15 Tästä tuli sitten mieleen, että onkohan tuo ajatus käännetyllä terällä kylkiluiden väliin solahtamisesta näytellyt mitään roolia siinä, että Kemppaisen (1923) pistoissa makasiini osoittaa oikealle, jolloin ainakin saksalaismallinen miekkapistin on lappeellaan. Toisaalta välitön syy lienee se, että yhden käden "pyydystyspistossa" tukki jää mukavasti oikean kyynärvarren alle ja että sisäväistö tapahtuu kädensuojuksen puolella ilman, että asetta tarvitsee kääntää. (Pistinohjesäännössä 1926 ase on pistossa pystyssä, Lähitaisteluoppaassa 1958 ja 1990 lappeellaan, Lähitaistelun käsikirjassa 2004 kallellaan.)

Mosin-Nagantissa on kai ollut vuonna 1926 käytössä piikkipistin, joka on suunnilleen symmetrinen poikkileikkaukseltaan.

Kai tuo on ihan mahdollinen tapahtuma, että vihollissotilas jonka ase on jostain syystä käyttökelvoton (jopa AK voi jumittua) yrittää kulman takaa puukolla yllättäen tuhota vihollisen kärkimiehen ja riistää tältä aseen. Kuulostaa minusta ihan hyvältä taktiikalta, jos on yksin puukolla rynnäkkökiväärimiehiä vastassa.

Suojeluskunnassakin on ilmeisesti hoksattu sotilastaitokilpailuiden motivoiva vaikutus harjoitusintoon. Verrattuna siis siihen, että vain treenattaisiin niitä suorituksia ilman tuloksen minkäänlaista mittaamista.

Kisoja olisikin tietysti hankala järjestää niin, että varsinaisen pistinottelun pisteytys jotenkin skaalattaisiin noihin muihin suorituksiin, jotka ovat yksin eikä vastustajan kanssa tehtäviä suoritteita.

Olisiko ristiaskelen idea se, että pysytään kyljittäin viholliseen ja maali pienempänä? Jos sivulle lähtee myötäaskelluksella, erityisesti aloittelija menee helposti aivan poikittain, missä on iso maali ja lisäksi pistäminen on todella hankalaa.

Näyttää Mosin-Nagantilta.