No, vastataanpa nyt tähän, koska on pitkään pitänyt, vaikka on vanha ketju ja vaikka Kari ei täällä enää kai kirjoittele, mikä on suuri sääli...Kari Aittomäki kirjoitti: No mä en haluais ketään maalata hihhuliksi, ihan normaaleja nuoria nuoki oli.
Sitäpaitti enoni on pappi, on vihkinyt mut ja siunannu vanhempani.
Mulla on useita kavereita joilla on vakaumus.
Ja se on kohdastansa vain ja ainoastaan hyvä asia.
Mua ois vaan kiinnostanu se nuorten hahmotus, että olenko siis mielestänsä supervoimainen.
Ja olenko sitä pahojen henkien avulla.
Kiintoisa katsantokanta.
Koska olin jo tuolloin hyvin tietoinen..
Sanotaanko nyt kainiittiudesta. Enkä ihan tykännytkään näkymistä.
Ite entisenä fundamentalistikristittynä voin kertoa, että tuo katsantokanta ei ole mitenkään harvinainen. Tai ei ollut ainakaan aikoinaan. Kyllä esim. helluntailaisporukoissa ja muissa vastaavissa oli ihan yleinen näkemys, että kamppailulajiessa on pimeyden voimat taustalla ja että varsinkin niissä pitkälle edenneiden taitojen taustalla ovat saatanan voimat.
Itse olisin mielelläni harrastanut karatea lapsena, mutta se ei tullut kuuloonkaan, koska saatana. Tavallaan harmi. Olin tai olisin ollut mielestäni lahjakas luonnostaan. Mutta se oli nounou. Kun olisi pitänyt kumartaa epäjumalille. Kirjastosta sitten kyllä lainattiin jujutsuoppaita ja harjoiteltiin mitä harjoiteltiin, itsekseen ja kavereiden kanssa.