Mua naurattaa tämä oma vastausjatkumo tässä säikeessä - naimisissa, avoliitossa, sinkku (vapaaehtoisesti)

Niin, siis en mä ole se pommittaja

Mutta en taida nyt enempää asiaa tässä vatvoa.

Point kirjoitti:

Elina kirjoitti: No, en minä nyt taas tiedä kuitenkaan. Vaihdan mieltäni koko ajan...ja on tässä sekin, että kahteen kuukauteen mahtuu yli 10000 whatsapp -viestiä, niin jotenkin tässä on jo niin syvällä koko suossa.

Taidan vaan paeta ulkomaille. Ei mutta, niinhän tuossa puolentoista viikon päästä teenkin

Tekstari/whatsup vaihde suhteesta on parasta... Se harvemmin palaa enää takaisin. Siitä kannattaa nauttia

On tässä jo se ohitettu, kun on monta kertaa tavattukin...mutta lopetan avautumisen aiheesta nyt tähän.

Aika näyttää ja muita latteuksia.

No, en minä nyt taas tiedä kuitenkaan. Vaihdan mieltäni koko ajan...ja on tässä sekin, että kahteen kuukauteen mahtuu yli 10000 whatsapp -viestiä, niin jotenkin tässä on jo niin syvällä koko suossa.

Taidan vaan paeta ulkomaille. Ei mutta, niinhän tuossa puolentoista viikon päästä teenkin

No, minulle ei ole missään vaiheessa elämää iskenyt minkäänlaista vauvakuumetta. En tiedä mistä se johtuu. Sinkkuna taas olen viettänyt todella vähän elämästäni ja olen ihan selvästi parisuhdeihminen. Että ilmeisesti mun kohdallani biologia on päin helvettiä sitten

Jos tuo oli kommenttina tuohon minun viestiini, niin et tainnut oikein ymmärtää sen pointtia. Siinä nimenomaan välttyy katkeroitumiselta, kun sillä toisella ei enää ole merkitystä, koska se ei enää ole ihmisenä samalla tavalla tärkeä kuin ennen.

Kyllästyminen on hyvä ilmaus! Asioita vatvoo tietenkin aikansa, mutta jossain vaiheessa sitä kuitenkin sisuuntuu. Sen jälkeen sen toisen osapuolen tekemisillä ei enää ole merkitystä. Olen itte aatellut sitä niin, että parisuhteessa ollessa se toinen on parempi ja merkityksekkäämpi kuin muut ihmiset, mutta kun parisuhde on päättynyt, se ihminen palautuu takaisin muiden ihmisten massaan. Kai siinä on taustalla jonkinlaista "kostomentaliteettia", joka toteutuu oman pään sisällä.

En ymmärtänyt. Luin vaan seuraavaa:

Bliiblaaablööblaaa. Blaablaalaaa. (= filosofia)

Navigare necesse est, vivere non est necesse.

(Tulkkaisin ton niin, että tärkeintä on eteneminen ja muutos, ei eläminen joka hetkessä.)

Äläs nyt! 18-kesäiset pojat hipsteriasuissaan ja samaa ikäkaartia olevat neitoset vesirajamekoissa ja pirtsakanvärisissä muovikorkkareissa!

Ei tuo minusta nollaviesti ollut, vaan huomio siitä, että keskustelunaihe on haastava, koska ihmisillä on erilaisista taustoistaan ja elämäntilanteistaan johtuen hyvinkin erilaisia katsantokantoja ja arvojakin.

Tämä ketju alkaa kyllä nopeasti ahdistaa. Että pitäisi vielä suunnitella, kuinka tekee itsestään jotenkin varteenotettavamman (pun intended) vaihtoehdon joillain sinkkumarkkinoilla samalla, kun mahdollisen suhteen kohdalla murehtii tulevaisuudesta ja suunnittelee, mihin suhde etenee? Herrasiunaa. Mä taidan pitäytyä tässä happy-go-lucky -menetelmässä

Reba kirjoitti:

Daddy kirjoitti: Kehtaako kysyä, että miksi juuri sivuhuomautuksena, eli olisko voinu esim ihan suoraan kysyä, että miksi äijä ei soitellut ehtoolla?

Jossain määrin meinaan ihmetyttää tämmöiset enemmän ja vähemmän suorat vihjaukset semmoisissa tilanteissa kun asiasta vois kysyä ihan suoraankin. Mutta tietty onhan se niinkin, että kyllä parisuhteessa tietty määrä sitä "telepatiaakin" tarvitaan.

Sivuhuomautus lähinnä siinä mielessä että keskusteltiin toisesta asiasta joka vähän sivus tuota asiaa ja tokasin siinä sitten että oliko se suuttunu mulle jostain kun ei soitellu edes illalla ja kysyny vointia... mutta en mä saanut siihen oikeen mitään vastausta.

Ei sitä välttämättä osaa sanoa tarkkaan, miksi on jättänyt soittamatta tai muuta. Voihan olla, että ei ole asiaa todellakaan sen kummemmin ajatellut, tai sitten on vähän suuttunut, mutta se on sellaista epämääräistä. Kyllähän ihminen voi mennä jonkinlaisesti ajatuksissaan "jumiin", eikä soita eikä ota yhteyttä muutenkaan, vaikka ei sinällään olisi vihainen. Mulle ainakin käy niin, jos ajatuksia on liikaa enkä jaksa miettiä jotain ihmissuhdehässäkkää 24/7 - silloin en kyllä juttele kelleen enkä ole yhteydessä, kun en tiedä mitä edes mistään sanoisin. Monesti tietty tulee semmoinen tuntu, että pitäiskö nyt kommentoida tai avautua jotenkin, mutta usein tilanne on sitten vaan mennyt ohi eikä sitä suutaan ole aukaissut

EI VETOA!

Niin, no, onhan se toki typerää hankkia se lapsi jonkun sellaisen kanssa, jonka olet tuntenut vain vähän aikaa. Kyllä se muakin ahdistaisi, jos toinen olisi muutaman kuukauden jälkeen vinkumassa lasta.