Takareisiä ON hankala kehittää ja lienee aika yleistä, että niiden kehityksen eteen pitää työskennellä rankasti ja tavoitteellisesti ja pitkään.

Mulla on vähän vastaavaa ongelmaa pakaroiden ja etureisien kanssa. Olen tykännyt tehdä painonnostokyykkyjä, mutta ne eivät ole niitä parhaimpia pakaroiden kehitykselle. Johtuu kyykyn biomekaniikasta, eli kun selkä on mahdollisimman pystysuorassa, niin pakarat ovat epäedullisessa kulmassa ja työ menee ns. reisille. Toisaalta mulla on niin iso hanuri jo muutenkin, että ei sitä nyt liene niin väliksikin kasvattaa, mutta kun siellä olisi enempi papua...

Elina kirjoitti: Isokineettisellä laitetestauksella saadaan noita voimatasoeroja selville ihan mittaamalla. Tosin näitä testauksia tehdään enemmänkin mm. fysiatrian yksiköissä, ei perusvastaanotoilla.

Isokineettinen tarkoittaa sitä, että liikenopeus on vakioitu. Eli testausta ei tehdä tavallisella kuntosalilaitteella.

Tuloslappunen voi näyttää vaikkapa tältä (nopeudella 60 astetta sekunnissa):

http://www.scielo.br/img/revistas/aob/v ... 3fig03.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;

Koska välttämättä ei ole mielekästä isokineettisesti testata pienempiä lihasryhmiä, niin varmasti on ihan ymmärrettävää, että pyöritään esimerkiksi olkapään ja polven ympärillä melko paljon. Yleensä kun haetaan jotain toiminnallista testaussyytä ja esimerkiksi lavan seudun lihastasapainoa voi arvioida erotusdiagnostisin testein, vaikka lapa onkin keskeinen osa olkanivelen toimintaa.

No, mun ymmärtääkseni keskivartalon kohdalla tasapainon olisi parempi olla enempi yksi yhteen. Ja koska muutenkin ne lihakset tekevät enemmän lihaskestävyystyyppistä työtä, niin voinee kysyä, miten paljon puhtaalla voimalla on merkitystä. Kuitenkin yleensä urheilussa keskivartalon käyttöä tukevat alaraajat ja/tai yläraajat, joten keskivartalon rooli on pitkälti stabiloinnissa. Tietysti lajianalyysi auttaa tässä, eli jos on arvioitu, että keskivartalolta vaaditaan puhtaasti myös voimaa, niin silloin sitä kannattaa harjoittaa. Mutta en ihan ymmärrä miksi selkälihasten pitäisi sellaisessakaan tilanteessa olla vatsapuolta vahvempia...ehkä joku viisaampi voisi löytää tähän logiikan

Mika - juu, arvelinkin, että kyse oli ihan vain kirjoitusvirheestä Onhan näitä pyöritelty.

Isokineettisellä laitetestauksella saadaan noita voimatasoeroja selville ihan mittaamalla. Tosin näitä testauksia tehdään enemmänkin mm. fysiatrian yksiköissä, ei perusvastaanotoilla.

Tuo etu-/takareisisuhde on toisinpäin, eli etureisien tulisi olla vahvemmat. EDIT: tässä on kohtuuselkokielinen linkki, eikä sivustokaan ole ihan pilipalisivusto (tosin tuolla etureisi-takareisi -suhteen kohdalla ehdotetaan jopa 80% hämäreille, samaten sivuston muutkin voimatasolukemat ovat aika pitkälti urheilijatasoa, että sillä ajatuksella). http://www.brianmac.co.uk/sambc.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei sen määrittely ole vaikeaa. Jos näin olisi, niin eihän sitä olisi mahdollista juurikaan tutkia.

Lasse Candé kirjoitti: Niin, siis vaikealla viittasin juuri tuohon että näyttää siltä, ja oli myös arvattavissa, että melko laajat materiaalit tarvitaan ja myös haastattelun subjektiivisuus tulee kuvioihin. Jos ymmärrän nuo realiteetit oikein, voisin kuvitella että tuomionjako on kaikkea muuta kuin mustavalkoista toimintaa.

Öööö...ihminen on toiminnallinen kokonaisuus. Ei lihasepätasapainon arvioiminen ole mitään salatiedettä, mutta koska löydökset ovat kuitenkin yksilöllisiä, tutkiminen etenee sen mukaisesti. Turhia testejä on turha tehdä, toiminnan pitää olla suunnitelmaan pohjautuvaa ja perusteltua. Ja tutkimisen aikana tehdyt johtopäätökset tuottavat lisää tietoa esimerkiksi erotusdiagnostisesti, ja ohjaavat myös tutkimisessa eteenpäin. Valitettavasti ihmisessä on niin monta liikkuvaa osaa ja erilaista rakennetta, että mitään A + B + C = X -kaavaa ei oikein voi antaa. Tiedän, että se voi tuntua turhauttavalta, mutta siksi näitä asioita opiskellaan yleensä useampi vuosi ja käytännön työkokemuksella on suuri merkitys ammattitaidollisesti...

Ei lihasepätasapaino itsessään ole mikään mörkö, joka pitää korjata pois, jotta maailma ei räjähdä. Yleensä vain on niin, että se aiheuttaa, syystä tai toisesta, ongelmia, jolloin ihminen hakeutuu selvittämään asiaa. Ei se siis välttämättä haittaa ja jos esimerkiksi linjausongelmat vaikkapa alaraajassa eivät vaikuta esimerkiksi urheilusuorituksiin, niin niiden korjaamaan lähteminen voi jopa rassata järjestelmää enemmän. Eli lyhyesti: lihasepätasapainolla ei ole sinällään merkitystä, jos se ei haittaa toimintakykyä tai altista jollekin terveyttä uhkaavalle.

Yritän vastata lyhyesti, koska kysymys kattaa vähän niin kuin fysioterapeuttisen tutkimisen kokonaan Mutta ihan tavanomaisesti - havainnoimalla, palpoimalla (käsin tunnustelemalla), mittaamalla (esim. nivelten liikelaajuudet, rangan liikkuvuus), liikeanalyyseillä, erotusdiagnostisilla testeillä...ja tietysti haastattelemalla. Tietysti voi hyödyntää tarpeen vaatiessa videokuvausta, valokuvia, jne. Menetelmien valinta, tiedonkeruu ja sen pohjalta johtopäätösten tekeminen on sitten sitä ammattitaitoa.

Lasse Candé kirjoitti: En ole tutkituttanut mitenkään lihasepätasapainoa mutta onhan sitä luultavasti aina ollut. Tosin sen määrittely lienee myös vaikeaa.

Ei se ole. Lihasepätasapainoa arvioidaan mm. ryhdin ja perusliikkumisen kautta.

Hyppään suoraan tohon toiseen kysymysosioon.

Normaalielämässä lihasepätasapaino (ts. lihasheikkoudet, lihaskireydet) vaikuttaa perusliikkumiseen (seisominen, kävely, istuminen, jne.) ja keho kuormittuu yleensä jollakin tavalla niin, että selkäranka ja nivelet alkavat tavalla tai toisella oireilla. Liikunnassa ja/tai urheilussa epätasapaino vaikuttaa niin, että linjaukset saattavat olla biomekaanisesti pielessä ja liikekaavat ovat vääriä, jolloin harjoitusvaikutus ei kohdistu tavoitelihaksille ja esiintyy kaikenlaista kompensatorista lihastyötä. Yleensä kun ne vahvemmat lihasryhmät koettavat tavalla tai toisella korvata niiden heikompien lihasryhmien puutteita. Ja luonnollisesti myös tukirakenteiden kuormittuminen saattaa olla epäedullista ja syntyy kaikenlaista rasitusvammaa.