Mika kirjoitti: Monia potkulaisiakin pörhöisellä hännällään tervehtinyt ja lämpimällä kehräyksellään ilostuttanut Susi-poika on siirtynyt kissojen taivaaseen.

Susi-poika.jpg

Ihan hirveää...toisella oli sitkeä hengitystieinfektio, jota vastaan taisteltiin parisen vuotta. Loppujen lopuksi antibiootit eivät enää tehonneet ja viikossa pikkupotilaan yleiskunto romahti eikä hengittäminen enää oikein kunnolla sujunut. Vaihtoehdot jäivät vähiin, kun kisukin oli jo väsynyt. Kammottava päivä.

Muakin itketti Toopen tarina. Höh.

Kisuliinit tosiaan muuttivat maalle. Ilmeisesti siellä viihdytään, koska olen saanut raporttia, että juokseminen ja leikkiminen, myös öisin, on ollut melko vallatonta. Isä oli rakennellut kavereille raapimispuunkin. Koira on kuulemma ollut vähän mustasukkainen, makaa kissojen ja ihmisten välissä ja yrittää estää silittämistä Toinen kisu vain ei paljoa kuulemma koiraa kumartele, vaan kävelee uhmakkaasti ja pystypäin suurinpiirtein koiran yli

Musta tuntuu, että kisuliinit on huomanneet, että mulla on nyt paha olla. Ne on meinaan joka yö nukkuneet mun vieressäni (ei siis kämppiksen vieressä, jota on tapahtunut paljon koko kesän aikana), toinen tyynyllä ja toinen jaloissa tai kyljessä kiinni. Muutenkin ne on olleet selvästi enemmän koko ajan jaloissa - jopa siinä määrin, että ihmiset on kyselleet mikä noita kissoja vaivaa. Kyllä sellainen eläinten pyyteetön rakkaus on varsin arvokasta.

Näinhän se toimii.

Minähän olen ihan hullu kissanainen

Voi ollakin. Yleensä, kun kissat haluavat leikkikaverin, ne kurnauttelevat niin, että äännähdyksen lopussa on se nouseva intonaatio. Äännähdys on kuitenkin tosi lyhyt - kuulostaa leikkiinkutsulta. Sillä tavalla alunperin opetinkin ne leikkimään piilosta. Eli menin piiloon, huutelin sieltä sillä leikkiinkutsuäänellä ja ne tulivat etsimään. Sitten juostiin peräkkäin, juoksin taas piiloon ja sama juttu alusta. Ne tykkää tosi paljon tuosta leikistä.

Tuo Suden nousevan intonaation juttelu on silti erilaista, se nousevaa intonaatiota edeltävä pätkä on paljon pidempi. Leikkiinkutsu on semmoinen lyhyt lopusta nouseva äännähdys. Ehkä sillä leikkiinkutsulla on se ystävällisyyttä viestivä vaikutus siksi, että se leikkikaveri ei jahtausleikissä vaikka pelkää, että toinen jahtaa häntä tosissaan.

Kissoilla on myös erilliset ääntelyt ainakin lentäville ötököille sekä linnuille. Itikoista viestitetään semmoisella kuiskaavan käheällä säksätyksellä, linnuille taas säksätetään kovemmalla äänellä. Joskus, kun itikka on erehtynyt sisälle, niin se on helppo osoittaa kissoille sillä lentävän ötökän äänellä. Ne tietää heti, mistä on kyse. Saalistetaan perheen kanssa yhdessä

Kyllähän kissat vastaa, jos niille puhutaan.

Hauskaa on, miten molemmat kissat ääntelevät eri tavoin. Miusa (pienempi) on kovaäänisempi ja juttelee selvästi enemmän - yleensä naukuu pitkään ja lyhyemmät äännähdykset ovat aggressiivisempia pään heilautuksen kanssa; Susi taas kurnauttelee kysymys-tyyliin - eli jos sille juttelee, se tulee luokse ja vienosti kurnauttaa lopussa nousevalla intonaatiolla Vähän kuin että "Mitä? Puhutko mulle?"

Elina kirjoitti: Susi:



Susi tykkää leikkiä pussinsulkijoilla. Myös kaikenlaiset tikut on hienoja. Sudella on pitkä karva, joka aiheuttaa nutturoita mm. kainaloihin ja perskarvoihin Susi tykkää olla sylissä ja nukkua sängyn jalkopäässä, ja Susi myös pusuttelee ihmisiä varsinkin jos sillä on ollut kova ikävä.

Miusa:



Miusan lempileluja ovat foliosta rytistetyt pallot ja valkoinen turkishiiri. Miusa myös noutaa leluja (Susikin tekee sitä joskus). Miusa kehrää kovaa. Miusa on vähän arempi kuin Susi. Leikin usein Miusan kanssa tuijotuskilpailua, jossa sanon Miusan nimen ja Miusa vastaa kurnautuksella (yleensä Miusa on olohuoneen ison tekokukan takana piilossa tätä leikkiä varten).

Höh. Kun linkit ei toimi, niin uudet linkit (voi herranjestas nuo meidän kissat on niin lutusia):

Hieno koira, vaikka kissaihmisiä olenkin. Tai noh, tykkään kyllä koirista melkein yhtä paljon kuin kissoista. Toivottavasti joskus tulisi perheeseen koirakin.

En yleensäkään ymmärrä tätä koiraihminen/kissaihminen -jaottelua. Jos tykkää eläimistä, tykkää eläimistä. Minä en vihaa mitään eläimiä. Ehkä siksi myös välillä ihmetyttävät kommentit kissojen "vihaamisesta". Viattomia luontokappaleita kun kaikki eläimet ovat.

Vastustajien päänahkoja

Minulla on jo nyt kisuja ikävä, vaikkei vielä ole edes lähdetty reissuun Vaikka toinen kaveri alkaakin usein herättelemään viimeistään kuudelta myös vapaapäivinä, niin on kiva herätä, kun saa napata pehmeän kissamurrukan kainaloon heti aamusti

Minäpä tuonkin niille Varsovasta jotain tuliaisia 8) Siitä ne varmaan ilahtuu!

Voi että!!! Nyt vasta hoksasin tuon JKoskisen kisulin vessanpönttökuvan Klikkaamalla suuremman kuvan esiin näkee, mitä kisu ihmettelee (taitaa katsella kameraankin vähän syyttävään malliin)...

EDIT: JKoskisen, siis ei joksasen Noi menee mulla usein sekaisin ja äskeisenkin hoksasin avatarista...

Onpas nätti

Tässä Susiliinista semmoinen kuva, missä karvaisuus (ja kokokin ehkä) näkyy



Kutsutaankin Sutta välillä Eläväksi Nalleksi

Nade kirjoitti:

Minä en ole allerginen, mutta kissani on itse alkanut käydä suihkussa.
Se alkoi siten, että aina kun minä menin suihkuun, kissa tuli katselemaan. Alussa suihkutin vähän sen jalalle. Vähitellen kylkeä jne. Päätä en koskaan suihkuttanut.
Nykyään se haluaa käydä pari, kolme kertaa viikossa suihkussa. Yleensä se tulee aamuisin samaan aikaan suihkuun kuin minäkin. Toisinaan se vain katselee ja toisinaan ottaa itsekin suihkun. Joskus kylpyhuoneesta kuuluu nau'untaa ja silloin se pitää erikseen suihkuttaa.

Voi luoja paratkoon, kun putosin!

Oih! Susi ja Miusa on sisko ja veli - samasta pentueesta. Eli kyse ei ole rotukissoista vaan ne on ihan takapihancocktaileja (Miusahan kyllä näyttääkin maatiaskissalta tosin)