Mika kirjoitti: ↑elo 29, 2018, 20.34
Niko on potkulaisia, vaikken nyt muistakaan hänen Potku-tunnustaan. Olisi ihan mukava kuulla, mitä kaikkea tuon eteen on tehty.
Ryömitääs nyt pois kiven alta ja kommentoidaan
En tiedä, tarkoittaako Mika, että mitä kokeessa kysyttiin vai mitä koko tähänastisen 20-vuotisen karateuran aikana on tullut tehtyä, jotta tänne saakka on päästy. Kerron nyt sitten vaikka lyhyesti molemmista.
Vyökoehan itsessään oli varsin lyhyt. Wadon ido kihonista, eli perustekniikasta, tehtiin vain tobikomizuki ja tobikomi nagashizuki. Kolme kokelasta kerrallaan ja suorituksia kuusi kertaa puoleltaan. Seuraavaksi Kihon Kumite -paritekniikkasarjasta kysyttiin vain nrot 4 ja 9. Yksi pari esiintyi kerrallaan. Lopuksi katoista kysyttiin pakollisena Seishan ja lisäksi yksi vapaavalintainen kata. Tuli tehtyä Chinto. Kokeessa olisi alun perin pitänyt olla vielä lyhyt Ji Yu Kumite -osuus, eli vapaata ottelua, mutta se jätettiin jostain syystä pois. Kuulemma, koska kokelaissa oli niin iäkkäitä henkilöitä. Olisihan ne voineet toki meitä nuorempia laittaa matsaamaan keskenään. Kun ilmoitettiin, että ottelua ei kysytäkään, niin ensimmäinen ajatus oli, että arvioijat eivät halua nähdä enempää, sillä kukaan ei läpäisisi koetta
Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kaikki 6. danin yrittäjät hylätään.
Kokelaita oli 14, joista vain kolme läpäisi kokeen; John Stephenson Englannista, Nobuyuki Nukina Romaniasta/Japanista sekä minä. Minä olin ryhmän nuorin ja muutenkin ylitin hipoen kuudennen danin suorittamiseen vaadittavan alaikärajan 35 vuotta (synttärit oli toukokuussa
).
Sitten jotain vähän pidemmältä ajalta…
1998 alkaen ensimmäiset noin kymmenen vuotta tuli treenattua Wadoa (tosin ekan vajaan vuoden treenasin Shorin Ji Ryu -tyyliä toisella paikkakunnalla
) ikään kuin nimellisesti. Joo, kyllähän sitä sen aikaisilla tiedoilla ja opeilla luuli treenaavansa juuri niitä “oikeita” Wadon periaatteita. Ei ollut tietoa paremmasta. Ahkerasti kävin kotimaisilla leireillä hakemassa oppia ja oman seuran ohjaajilta oppi tietenkin myös paljon. En missään nimessä sano, että tuon ajan treenaaminen olisi ollut huonoa tai hukkaan heitettyä! Se oli vain erilaista. Eri asioihin keskittymistä. Toki välillä vääriin, mutta välillä myös oikeisiinkin. Oma seurakin oli sinne liittyessänikin melko tuoreeltaan vaihtanut tyylisuunnan Shorin Ji Ryu:sta Wadoon, joten opetuksessa ja ilmapiirissä oli varmasti paljon jäänteitä vanhasta tyylisuunnasta. Itsehän aloittelijana ei tällaista voinut havaita oikeastaan mitenkään. Suoritin Karateliiton Wado-kollegiolle 1. danin vuonna 2005. Toisen danin suoritin 2007. Sen enempää en Karateliiton daneja suoritellut, vaan vahvistin sensei Ohgamille Karateliiton 2. danin JKF Wadokain 2. daniksi ja siitä eteen päin loput ovat olleet Wadokai daneja.
Toinen treenivuosikymmen alkoi puhkaisemalla kotimaan treenikupla. Aloin käymään mm. Ohgami sensein leireillä Ruotsissa sekä Nash ja Threadgill senseiden yhteisseminaareilla Saksassa. Varsinkin tämän jälkimmäisen kaksikon näyttämänä Wado avartui minulle varsin uudella tavalla. Enää ei tuntunut siltä, että ei tässä voi enää oikein kehittyä muuta kuin nopeammaksi ja vahvemmaksi. Tekniikoille ja asioille alkoikin löytyä järkeviä perusteluja, joista ei ennen ollut juurikaan tietoinen. Koko touhuun tuli lisää järkeä. Uutta intoa. Wado alkoi näyttämään hyvässä mielessä loputtomalta. Tähän lisänä tuli tehtyä muutama reissu Japaniin “pääkallopaikalle” näkemään, millaista touhu siellä on. Ne reissut avarsivat lisää japanilaisesta mentaliteetista ja tavasta tehdä Wadoa. Ja moni vastaavanlaisessa tilanteessa voi varmaan samastua ajatukseeni, että lajia vietäessä länsimaihin, on sivuseurauksena ollut jonkinlaisia “vääristymiä” esim. kielen, kulttuurin jne. asioiden johdosta. Tässäkään kohtaa en väitä, etteikö länsimaissa tehtäisi mitään oikein. Kyllä tehdään. Länsimaalaisella ajatusmallilla on lisäksi varmasti kehittynyt paljon uutta ja hyvää sen “vääristyneen”(kin) pohjalta. Sitten pitäisi vain jossain kohtaa jokaisen pohtia, että voiko sitä enää kutsua Wadoksi?
Taisin eksyä hieman aiheesta
Onneksi olin rohkea (tai hullu) ja uskalsin lähteä kuplastani! Ensin oman seuran kuplasta ja sitten Suomen kuplasta. Olin sikäli onnellisessa tilanteessa ollessani seurani johtohenkilöitä, ettei minun tarvinnut seurassani kävellä kenenkään varpaiden yli lähteäkseni tai osallistuakseni minnekään. En tiedä, mikä tilanne muissa seuroissa on, mutta jokin kankkusyyhy on, että joissain seuroissa pääohjaaja/ohjaajat kieltävät tai ainakin tietoisesti rajoittavat treenaajiensa mahdollisuutta avartaa omaa näkemystään. Miksi näin? Pelkäävätkö he menettävänsä oman asemansa olla oppilaidensa yläpuolella? Onko heillä epävarmuutta omasta tekemisestä? Onko niin kauan tullut treenattua “vanhaa tapaa”, ettei kykene enää helposti tekemään muutoksia omaan tekniikkaan? No joo… kyllä treenaaminen on ollut ennen varmastikin erilaista ja asioita on tehty eri tavoilla. Monelta olen kuullut, että “ennen vanhaan tämä tehtiin näin” jne. Uskon kyllä. Jokainen opettaja on varmasti korostanut eri aikoina opettaessaan milloin mitäkin. Tällä hetkellä Suomessa tuntuu pinnalla olevan Wadokain standardien tarkka hiominen (välillä ehkä vähän liiankin tarkka). Ehkä seuraavan 10-20 vuoden päästä on taas jokin muu teema pinnalla?
Taas taitaa lähteä aihe lapasesta
Minulta on usein kysytty, että kuka on minun sensei. Tuntuu aina kovin vaikealta vastata yksiselitteisesti, sillä en koe, että minulla olisi ollut ketään yksittäistä opettajaa, jota voisin puhtaalla omallatunnolla sanoa “minun sensei”. Minulla ei siis ole ollut mitään säännöllistä kontaktia keneenkään tai jolta olisin myöskään kokenut saavani henkilökohtaista ja tarkkaa huolenpitoa kehittymisestäni ja edistymisestäni. Ei ole ollut ketään yhtä henkilöä, jota voisin seurata ja luottaa, että saan kaiken riittävän opin häneltä. Sen sijaan olen hakeutunut monen eri opettajan oppiin. Jokaisella on toisinaan ollut hieman erilainen näkemys tekniikkaan, josta johtuen minulla on ollut vaikeuksia määrittää, mikä niistä on sitten se “the standard”. Jopa Wadokain teknisessä komiteassa olevilla japanilaisilla on joitain eroavaisuuksia keskenään. Hyvänä puolena tässä kokemuksessani on, että minun on täytynyt olla skarppina ja kyetä koko ajan oppimaan ja omaksumaan niitä pieniä variaatioita. Ja yritän sitten kulkea ns. kultaista keskitietä parhaani mukaan.
Suomen Wadoa on ainakin lähes viimeisen kymmenen vuoden ajan kehuttu monelta eri ulkomaiselta taholta. Olen itsekin tyytyväinen tasoomme. Suomessa pidetyt dan-kokeet ovat olleet usein tiukkoja. Käsittääkseni tämä on joidenkin kohdalla aiheuttanut hieman närää järjestelmää ja/tai arvioijia kohtaan. Käsittääkseni myös useimmissa tapauksissa (ei kaikissa) hylätyn saaneet eivät ole olleet kovinkaan aktiivisia leireilijöitä. Hylsyn saaminen aiheuttaa aina varmasti pettymystä. Varsinkin kokelaan omasta mielestä kovan työn kokeen eteen tehneenä. Fiksua olisi perin pohjin selvittää, mitä arvioijat olisivat halunneet suorituksessa näkyvän ja tämän jälkeen tietenkin työstää niistä seikkoja. Oman kokemukseni mukaan henkilökohtaisella ja kahdenkeskisellä (tai max. pienryhmässä) valmennuksella osaavan opettajan kanssa ja hyvässä ilmapiirissä tulee tehokkaita tuloksia. Toki, jos kaikesta huolimatta kokelaasta tuntuu, että hän on oikeassa ja Suomen järjestelmä/arvioijat eivät miellytä, niin onneksi vaihtoehtona on osallistua muiden tahojen järjestämiin Wadokai dan-kokeisiin. Esim. Ruotsista taitaa löytyä seuraavaksi lähin paikka suoritella daneja. Ja Ruotsia on myös kehuttu hyvästä Wadon tasosta. Jep, mutta ikäväähän se on, jos henkilökemioiden takia ei voida olla yhtä isoa Wadoperhettä
Taas karkasi ajatus XD
Lopuksi ja kaikesta huolimatta, minä olen silti aika juniori karatemaailmassa ja omaan vasta vähän kokemusta. Arvostan paljon kaikkia vanhempia treenaajia ja heidän tekemää työtä, sillä ilman sitäkään en olisi tässä. Itselläni on vielä hyvin paljon opittavaa ja toivottavasti kaikki ymmärtävät, että jos viiden vuoden päästä opetan jotain ja sitten joku kommentoi “hei, opetit tuon viisi vuotta sitten ihan eri tavalla”, niin se tarkoittaa sitä, että olen sittemmin kehittynyt
(toivottavasti ei nyt kuitenkaan ihan radikaaleja muutoksia tule
)
Treenaa ahkerasti! Muutenkin kuin seuraavan dan-arvon kiilto silmissä. Puhkaise kuplasi. Viime kädessä päätät tietenkin itse, mitä teet, mutta toivottavasti olet onnellinen, mitä valitsetkaan.
Nämä kommenttini eivät edusta minkään tahon virallista taikka epävirallista kantaa. Kirjoitan ihan omana itsenäni.
Vai onko?
