Norjasta Tyrifjorden-järven alueelta läheltä Osloa on löydetty maailman toistaiseksi vanhin riimukivi. Noin 30 senttimetriä kanttiinsa olevan neliönmuotoisen hiekkakiven kirjoituksen arvioidaan olevan peräisin ajalta ennen vuotta 250, mahdollisesti jopa nykyajanlaskumme alusta noin vuodelta yksi.

Assassin's Creed: Valhalla on yksi monista kunnianhimoisista historiapeleistä. Sen tapahtumat sijoittuvat 800-luvun lopun Norjaan ja Englantiin. Millaisen kuvan se tarjoaa viikingeistä?

[...]

Kutsuin Kansalliskirjastossa työskentelevän keskiaikatutkijan ja keskiaikaisen miekkailun harrastajan Jaakko Tahkokallion pieneen pelisessioon. Pelasimme Valhalla-peliä, ja samalla utelin, että millaisen näkymän peli tutkijan näkökulmasta tarjoaa viikinkien maailmaan.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 14, 2022, 02.32 Onko tuota saatavissa kirjastosta, olis kiva tutustua ennen ostamista?

...saagoissa itsessään on viitteitä siitä, että niitä ei välttämättä luettu yksin ja hiljaa itsekseen. 1200–1300-luvuilla islantilaisessa kulttuurissa painottui vielä todennäköisesti ääni ja kuuleminen hiljaisen yksinluvun sijaan; saagoja ja muita kirjoitettuja tekstejä voitiin lukea ääneen ja myös suuremmille ihmisjoukoille. Saagat ovat tuskin olleet yksinomaan eliitin viihdykettä, sillä eri saagoja on kerrottu eri tilanteissa. Vaikka kalliiden saagakäsikirjoitusten tilaajat mahdollisesti tulivatkin vauraimman kansanosan piiristä, saagojen kuulijat saattoivat muodostua niistä ihmisistä, jotka kulloinkin asuivat tiloilla (mukaan lukien palkolliset) tai olivat läsnä juhlissa, luostareissa tai muissa mahdollisissa tiloissa ja tilaisuuksissa. Tällöin suuri määrä asemaltaan erilaisia ihmisiä oli kerääntynyt yhteen. Tarinoita voitiin myös kuulla tiloilla iltaisin maatilan töiden jälkeen. Kvöldvaka, kokoontuminen talvi-iltoina kuulemaan ääneen luettuja saagoja, oli keskiajalta juontuva tapa, joka säilyi pitkään, joillain alueilla jopa 1900-luvun alkuun saakka. Toisaalta esimerkiksi kuningassaagat ovat voineet olla paitsi kansanhuvia myös suunnattu Norjan kuninkaan hoviin.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 14, 2022, 02.32 Ja eikö tuosta saagakonferenssista ole mitään artikkelia missään?
Tai edes aihepiirejä, kenties pikku tiivistelmällä?

Tässä katsauksessa Mari Isoaho tarkastelee novgorodilaiskronikoiden kertomuksia ”jäämien päälle” (na Jem) keskiajalla suunnatuista retkistä. Katsaus painottaa venäläisten kronikoiden hallinnan tärkeyttä silloin, kun niitä käytetään Suomen varhaishistorian lähteenä, korostaen sitä, kuinka tärkeää on ottaa huomioon kulloisenkin lähteen paikallishistoriallinen tausta ja kirjoitusajankohta. Myös varhaisten kronikoiden niukka annalistinen kirjoitustyyli asettaa tietyt raamit lähteen tulkinnalle. Huomionarvoista on, että 1040-luvulta 1300-luvun alkuun saakka Novgorodista ja sen lähialueilta ”Suomen” alueelle tehdyissä ryöstöretkissä oli kyse lähes yksinomaan hämäläiseksi tulkittuun jem-väkeen kohdistuneesta retkeilystä.

Venäläisten kronikoiden perinteisesti käyttämä jäämi-termi on varsin usein ”suomennettu” meille tänä päivänä tutumpaan muotoon, hämäläisiksi.
Termin suomentaminen on tietenkin anakronismi, sillä yksikään keskiaikainen lähde ei sitä käytä eikä myöskään määrittele tarkemmin missä ”jäämien maa” sijaitsi. Se, miten eri ihmisryhmiä nimitetään, on saattanut vaihdella aikojen saatossa. Jäämi/jem/jam-sanan korvaaminen ”omalla”, tämän päivän kieleemme sopivalla ”hämäläisellä” on tehty lähinnä käytännön syistä, sillä tuntemamme ”hämäläisalue” vastaa varsin hyvin tuntemiemme historiallisten lähteiden kerrontaa.

Ars Dimicatio kirjoitti: ↑heinä 1, 2022, 13.55 Jossain lähteissä sanotaan, että Ruotsista on löytynyt kolme riimukiveä, joissa Suomi mainitaan. Nämä ovat Egilin, Ótryggrin ja Auðvaldrin riimukivet joissa kussakin mainitaan kyseisen viikingin kuolleen Suomessa. Pikainen googletus ei kuitenkaan maininnut mikä oli näissä riimukivissä Suomea (oletettavasti maa-alueena) tarkoittava termi.

Antti kirjoitti: ↑joulu 21, 2021, 12.04Uplannissa olleessa riimukirjoituksessa (U 582) aikaväliltä 725–1100 sanotaan, että joku tapettiin Suomessa ("o finlont"). Gotlantilaisessa riimukivessä (G 319) 1200-luvun alkupuolelta kerrotaan myös, että joku kuoli Suomessa ("a finlandi"). Sitten on vielä se 1033-1066 ajoitettu teksti (Gs 13), jossa joku kuoli Hämeessä ("a tafstalont").

Antti kirjoitti: ↑joulu 30, 2021, 09.16(Oletan, että grammaatikko-Höyssä on sama henkilö kuin tykistöupseeri-Höyssä siksi, että nimi on harvinainen, ikä täsmää "delirium emeriti"-ilmiön kanssa, ja kieliopin esipuheessa viitataan nimeltä rehtoriin, jonka tiedän olleen tykistöupseeri-Höyssän koulun rehtori hänen aikanaan.)