Itse aloin joskus ala-asteen loppupuolella juoksemaan kesälomalla joka päivä kahden kilometrin maastolenkin ja tein tätä koulujen alkuun saakka. Aiemmin en mitenkään erityisen suunnitelmallisesti ollut kuntoillut ja nuo lenkit vedit yleensä heti aamulla, jolloin päivällä saattoi taas potkia tai heitellä erilaisia palloja ja mitälie. Tuollaisia lenkkejä vetää kyllä helposti vaikka joka päivä etenkin, jos tekeminen on mielekästä. Samalla tottuu jokapäiväiseen tekemiseen ja juoksemiseen tietty. Ettei siitä tule sitten sellaista kauheata peikkoa, jota on pakko tehdä koulussa ja niiden hauskojen juttujen (sähly, kamppailu) tueksi. Monilla juokseminen tuntuu olevan jotenkin niin ankeaa, tylsää ja jotenkin pakollista pahaa. Jos sellaisen asenteen pystyy ehkäisemään, on asiat erittäin hyvällä mallilla.

AlexMachine kirjoitti: Nyt ajattelin mielenkiinnosta kokeilla lähteä kasvattamaan kuntoa intervallien avulla.
http://www.tiede.fi/uutiset/4716/juoksi ... netelmalla" onclick="window.open(this.href);return false;

Pari kertaa viikossa tuollaista ja sitten yksi hidastahtinen lenkki noin 9-10km tuon lisäksi.

Kiinnostaisi tietää onko tuollainen metodi oikeasti miellyttävä tai "hauska" tapa treenata? Toki se varmasti tehokas on, mutta äkkiseltään tuntuisi aika ankealta katsella kellosta jatkuvasti 30 sekuntia hitaasti, 20 sekuntia reippaasti, 10 sekuntia täysillä jne. Itse kun tykkään vetää esimerkiksi kovat intervalliharjoituksetkin hyvin pitkälti fiilispohjalta ja usein maaston mukaan. Ja etenkin tasavauhtiset tai kiihtyvät lenkit pyrin vetämään hyvässä flow-tilassa ajattelematta oikeastaan yhtään mitään lenkin aikana, enkä koskaan pidä edes kelloa tai sykemittaria matkassa.

Tuli juostua vuoden ensimmäinen paljasjalkalenkki, kun kelikin oli sopiva. Oikeasti kävin kerran juoksemassa, kun oli jonkin verran luntakin maassa, mutta se oli sellaista itkunsekaista sipsuttelua, etten myönnä mitään. Ainakin nyt alkoi tekniikka löytyä lähes välittömästi kunhan lihakset lämpenivät ja etenkin vedoissa paljaat jalat tuntuvat tosi hyviltä. Alamäet taas olivat helvettiä, kun oli yli-innokas koira mukana. Vielä vähän turhan herkät jalkapohjat kiville ja kävyille, ettei ihan runner's highta tms. saavuttanut.

Kummasti tuntuu paljasjalkajuoksu auttaneen myös kengillä juoksun tekniikkaan. Erityisesti se vaihe, kun jalka irtoaa maasta tuntuu entistä sujuvammala ja alastulossa hieman pehmeyttä tullut lisää.

flammee kirjoitti:

Aleksi T kirjoitti: Mulla meni tauolle paljasjalkajuoksu, kun juoksin 10 km lenkin kokonaan paljain jaloin osittain soratiellä ja osittain asvaltilla. Kotona huomasin, että pikkuvarpaaseen oli tullut aika ilkeä haava joka vuoti mukavasti. Nyt on kuitenkin tekniikka jo hyvällä mallilla ja kävyt eikä kivet tunnu kovin pahasti jalkapohjiin. 4-6 km lenkit menee maastossa hyvin paljain jaloin.

Paljasjalkajuoksussa kannattaa kyllä olla itelleen rehellinen ja kysyä välillä iteltään sillon tällön "onks tää nyt sitten kivaa?" Siinä missä kylmä alusta ja terävät kivet voivat noin teoriassa olla pelkästään hidasteita tai haasteita, joista pääsee treenillä ja totuttelulla yli, niin toisaalta ne voivat myös hiljalleen tappaa motivaation. Joskin jos saa motivaatiota äärimmäisen tavoittelusta ja onnistumisista siinä, niin kyllä se sitten voi toimia. Eräs jenkkiläinen paljasjalkailija treenas niin että pysty juokseen talvella lumessa paljain jaloin, mutta nyttemmin käyttää talvella paljasjalkakenkiä, koska silleen homma on mukavampaa... Eli panostaisin paljasjalkajuoksussa mukaviin alustoihin eli vain lämpimillä keleillä ja tämän täyttyessä sitten enimmäkseen helpoilla alustoilla, kuten asfaltilla, nurtsilla, poluilla tms.. Pikkusen toki ikävämmilläkin alustoilla, muttei liikaa.

Joo tottakai. Tuo oli nimenomaan vähän sitä extremen hakua. Asvaltilla olen aina tykännyt juosta ja paljain jaloin tuntui ihan mahtavalta ja sai haettua vähän joka alustaan tuntumaa väsyneenäkin. Meinasin selkä taittua helpommin väsyksissä kuin kengillä juostessa.

Nyt pitää taas jättää nuo kokeilut ja fiilistelyt vähemmälle ja panostaa ekaan maratoniin 2012 Tukholmassa. 8-)

Mulla meni tauolle paljasjalkajuoksu, kun juoksin 10 km lenkin kokonaan paljain jaloin osittain soratiellä ja osittain asvaltilla. Kotona huomasin, että pikkuvarpaaseen oli tullut aika ilkeä haava joka vuoti mukavasti. Nyt on kuitenkin tekniikka jo hyvällä mallilla ja kävyt eikä kivet tunnu kovin pahasti jalkapohjiin. 4-6 km lenkit menee maastossa hyvin paljain jaloin.

Mulla lähti sillä käyntiin, että joskus ala-asteella kesälomalla aloin käymään ikään kuin aamuherätyksenä 2km maastolenkin ennen aamupalaa. Tuo on sellainen matka, ettei se juuri väsytä tai vaikuta muuhun reeniin, mutta oppii hyvin tekniikkaa ja rentoutta. Loman loppupuolella iski kummallinen piikki ja kävinkin viikon putkeen joka päivä 8km lenkin jostain syystä. En muista miksi, puhdasta innostusta ehkä, mutta sen viikon jälkeen oli hieman väsynyt olo. Siitä kuitenkin lähti oma innostus lenkkeilyä kohtaan.

E: Tavoitteena on muuten keväällä Stockholm Marathon. Kahteen vuoteen en missään tapahtumassa ole juossut edes puolikasta tai kymppiä, että vähän jännittä kun ei ollenkaan osaa sanoa omasta tasosta mitään. Puolikkaan ennätys on se 1:47:XX ja ehkä juuri ja juuri siihen pystyisin nyt.

Itse ajattelen, että juoksemisessa pitää saavuttaa tietty taso ennen kuin siitä voi täysillä nauttia. Joskus ala-asteella, kun innostuin oikeasti kunnon kohottamisesta, aloin juosta kesällä 2 km -lenkin joka aamu pururadalla. Täällä muuten on aivan loistava ja haastava tuo rata, isän mukaan siellä on monet kovan tason hiihtäjät reenannet kesät ja talvet joskus viime vuosituhannella. Siinä mulla varmaan nilkat, polvet sun muut vahvistui mukavasti pehmeällä alustalla, ettei ole pahemmista kivuista tarvinnut kärsiä myöhempinä "aktiiviaikoina". Jossain vaiheessa aloin juosta yhtä tiettyä 8 km-lenkkiä, joka sekin tuntui alussa haastavalta ja vaati paljon keskittymistä jo kovan alustansa vuoksi. Mutta tietyn pisteen ylitettyäni se lenkki tuntui vain hyvältä, eikä oikeastaan reenaamiselta. Välillä mietin, että juoksenko entistä nopeammin, kun lenkit tuntuvat vierähtävän niin nopeasti, mutta kyse oli vain siitä flowsta. Samalle lenkille lähden nykyisin monesti, jos haluan miettiä jotain vaikeaa asiaa. Juostessa on helpompi ajatella kuin esim. vain istuessa kotona.

Vaikka nykyisin juoksen lenkkejä oheisreeninä, enkä kauheasti tavoittele parempia aikoja puolimaratonilla tai kympillä, menee lenkit silti ihan heittämällä ja menosta nauttimalla. Jotenkin mulle on kehittynyt outo kyky antaa jalkojen rullata maassa ja pään lentää pilvissä yhtäaikaa. Kovatkin lenkit menee helpoiten, jos pää on keskittynyt muualle kuin omiin askeliin tai tietyn vauhdin pitämiseen.

Itse olin Strömssössä Midnight Sun Marathon -tapahtumassa puolikasta juoksemassa. Ei nyt täsmälleen samanlaisesta systeemsistä ole kyse, mutta varmaan aika lähelle menee. Itse ainakin pidin enemmän yöllä juoksemisesta ja olihan se tapahtuma muutenkin mieleenjäävä.

Itsekin pidän juoksemisesta älyttömän paljon. Joskus harjoittelin 5-6 kertaa viikossa ja juoksin puolimaratonia säännöllisesti. Paras tulos taitaa olla 1:47:xx, jota en varmaan pitkään aikaan ole parantamassa. Nykyisin tulee käytyä paljon lyhyempiä ja nopeampi lenkkejä nyrkkeilyä ajatellen.

Joka viikko on kuitenkin pakko vetää yks rauhallinen ja pitkä lenkki vaikka sitten pelkän rauhoittumisen vuoksi.