JanneM kirjoitti:What he said.

Eli järjestelmä on uniikki ja täynnä brasilialaiseen tapaan omituisia sääntöjä ja epäloogisuuksia.
Grau arvothan ei tule kenellekkään yllätyksenä vasn ne perustuvat puhtaasti aikaan. Ne voi myös hakea suoraan liitosta ilman omaa opettajaa. On kuitenkin arvostettua ja suotavaa että grau arvot myöntää myös opettaja.
Itsehhän voin siis saada 1.graun 3.12.2019.

Tuo aikaan perustuva automaatio on yksi monista brassijutsua vaivaavista syövistä. Tuo, että raidan vyöhön voi tilata ibjjf:stä on mun mielestä valtaisa häpeä ja laskee suuresti mustien vöiden arvoa. Janne varmaan tietää paremmin, mutta käsittääkseni tuo automaatiokorotus on aika uusi asia ja perustuu aikaisemmin käytössä olleisiin minimiaikoihin, jotka sitten muuttuivat rahastustarpeessa automaattisiksi. Minimiajoilla ymmärtääkseni määriteltiin se, kuinka nopeasti mustavöinen sai alkaa itse myöntää mustia vöitä. Sen yli menevät raita-arvot olivat lähinnä plussaa.

Kun itse sain mustan vyön, ajattelin ekan raidan tulevan sitten joskus kun joku sitä mulle ehdottaa tai Pedro huomaa ajan kuluneen ja toteaa mun tehneen jotain sen raidan eteen. Oma tarkoitukseni esimerkiksi oli yllättää seuramme bjj-vastaava Mäkelä raidalla kun Pedron ja Lucion yhteisleiristä päätettiin. Lähetin Pedrolle meiliä, jossa kerroin ajan täyttyneen reilusti ja vuolain sanoin ylistin Mäkelän taitoa ja tekemistä sekä matolla että yhdistyksen eteen. Melkoinen pettymys oli, kun kuulin ylennysten vain tupsahtavan vyöhön. Vähän fiilistä paransi se, että edes sai sen henkilökohtaisesti leirin päätteeksi.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin puhtaasti kalenteriin perustuvat tasokorotukset ibjjf:ltä vaativat kuitenkin edes jotain aktiivisuutta ibjjf:n suuntaan. Eli onneksi ihan vain makaamalla ei taso sentään nouse. Toivottavasti tuo vaadittu aktiivisuus ei ole pelkkää vuosimaksujen maksamista.

Mutta onnea vielä täältäkin Maunoselle vyöstä, se oli ansaittu ja varmasti mieluisa yllätys. Me muut siitä kyllä tiedettiin etukäteen..

Raitaonnitteluiksi sen sijaan riittää vähempikin ylistys.

Andy kirjoitti: Suomessakin on ollut ainakin yksi tapaus että ikäluokan maailmanmestaruus ei riittänyt vyöarvon korotukseen.

Juuri tuota tapausta en tunne, enkä siihen ota kantaa, mutta ikäluokkien mestaruudet eivät ihan ole verrattavissa adultien mestaruuksiin. Pois lukien ehkä joku mustavöisten master1, jossa kisaa adultienkin huippuja.

Senioriluokissa on vaihteleva määrä osallistujia, muistelen itsekin että ruskevöisenä olisin ollut varmuudella pienellä painoluokkakikkailulla jonain vuonna mm-pronssilla kun osallistujia oli niin vähän. Toisaalta tuota ei voi koskaan etukäteen tietää ja jokainenhan voisi halutessaan hakea mitalit pois jos se olisi niin helppoa. Kaikki kunnia siis ikäluokkakisaajille.

Kuitenkin iäkkäämmillä harrastajilla kriteerit hieman muuttuvat. Adulteissa aktiivisesti ja tavoitteellisesti kisaaville pitää omasta mielestäni antaa vöitä nopeasti, mutta senioreilla aletaan vaatia enemmän teknistä osaamista, opetustaitoa ja niitä henkisen puolen juttuja. Tuo vielä korostuu sen mukaan mitä korkeammalle vyölle mennään. Iäkäs ylempi vyö on arvokkaampi seuralle opettajana kuin satunnaisesti kilpailevana, joten teknisen ymmärryksen ja opetuskyvyn pitää olla kohdallaan. Nuo kun eivät välttämättä aina kohtaa kisamenestyksen (varsinkaan ikäluokissa) kanssa.

JanneM kirjoitti: Meillä on kyllä pari kaveria ketkä ovat olleet sinisellä pitkään ja violetillakin jokunen kenet pitäisi sopivan hetken tullen graduoida ruskealle.
...
Vasta graduoitiin kuitenkin kolme sinistä vyötä ja muutama on vielä kiikarissa samoiten kun muutama uusi violettikin.

Janne pliiz! Älä!

Beefcake kirjoitti: . Jos urheilija kokee olevansa valmis ja motivoitunut uudelle tasolle, kannattaa se tuoda esille ja valmennusjohdon reagoida nopeasti.

Joo, aktiivikisaajien suhteen meillä menetellään samoin. Turhaan tai perinnesyistä ei ketään roikoteta alemmissa vyöarvoissa.

Ilmeisesti tuo omista vyökorotuksista kyseleminen tiedostetaan jotenkin sopimattomaksi, sen verran vähän niitä kuulee. Onkohan tuo sitten jotain hiljaista perinnettä vai vain ihmisten omaa ymmärtämistä siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Itsellä ei käynyt ikinä mielessäkään kysellä Pedrolta vöiden perään. Eipä miestä toisaalta Suomessa näkynyt kuin leireillä.

Voisin kuvitella, että ei vyön saaminen kyselyistä viivästy kuin vain niissä harvinaisissa tapauksissa jolloin kysely on ollut jatkuvaa ja inttävää tai jos harrastaja selvästi pohtii omia tai muiden korotuksia liikaa.

Mulle on oikeastaan ihan sama, myöntävätkö Rener ja Ryron jotain nettivöitä vai eivät. Maailmanlaajuisessa bjj-kentässä tuo on vielä niin pieni ilmiö, että en koe sillä olevan juuri mitään merkitystä mihinkään. Kukaan ei varmasti kerskaile missään olevansa nettivyö tai "technical blue belt", joten ei tuo ilmiö kovin laajalle leviä. Jos joku taas livenä noilla vöillä intoilee, niin äkkiähän se todellinen taso selviää.

Periaatetasolla ikävää on se, että perinteisestä vyönmyöntötavasta ollaan lipsumassa, mutta mikäli nuo oppilaiden lähettämät tekniikkavideot oikeasti katsotaan läpi ja arvostellaan kunnolla, niin voivat ne luoda jollekin hyvän pohjan sitä varsinaista harrastuksen aloittamista varten.

Nörttien hommia ja Rorionin klaanin rahastuspuuhia, ei niistä juuri maksa vaivaa pahastua. Oikeat vyöt ovat oikeita vöitä.

Jasse kirjoitti: Sitten takaisen maanpinnalle. Itse näen todellakin jiu-jitsun (bjj) kokonaisvaltaisena elämäntapana tai vähintäänkin kolmiulotteisena kamppailulajina johon kuuluu realistinen itsepuolustus, sportti-paini ja vapaaottelu (valetudo). Mustavoisellä jiujitsukalla tulisi olla tarvittavat tiedot ja taidot opastaa oppilasta eteenpäin millä tahansa näistä osa-aluesta. Lisäksi olisi hyvä tietää jotain lajin historiasta, merkkihenkilöt ja heidän ajatuksiaan. But thats just me.

No2Mad kirjoitti: Itse tykästyin BJJ:ssä aikoinaan siihen että monesta traditionaalisesta lajista poiketen ei ollut vyökokeita jokainen eteni omalla tahdilla. Ei ollut tekniikoissa just millilleen oikeita tapoja vaan saman asia pystyi tekemään omalla tavalaan ja tapoja oli niin monta kuin salilla äijiä nujuamassa. Itse en kiellä tekniikan tekniikkaa treeneissä jos sen saa toimimaan toki samasta tekniikasta voi näyttää variaatioita ja pyytää harrastajaa kokeilemaan. Näen omana tehtäväni näyttää kaiken mahdollisen ja harrastajan tehtävänä valita itseleen sopivat tekniikat. Toki tietyt periaatteet ovat jokaisessa tekniikassa olemassa jotta saa ne kunnolla toimimaan. Mutta kyse on periaatteista ei millintarkoista otteista.

Viisauden sanoja.

Jos kaikki ajattelisivat noin, ei vyökokeille (opetussuunnitelmina ja opetusvälineinä) olis varsinaisesti tarvetta, vaan kehittymishalu lähtisi harrastajista ja valmentajista itsestään.

Mä toisaalta ymmärrän vyökokeet lajin monimuotoisuuden ja teknisen puhtauden säilyttäjinä, toisaalta se sotii musta bjj:n tehokkuusajattelua vastaan. Miksi käyttää aikaa sadan tekniikan treenaamiseen jos on tähän asti selvinnyt kymmenellä? Tuo toki koskee ehkä eniten pelkkää sportti-jutsua, sillä jos kisa-bjj:n rinnalla treenaa vaparia, laajentuu tekniikka-arsenaali väkisinkin.