Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 2 tulosta

Beefcake
maalis 15, 2019, 22.28
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Onko kamppailu- ja itsepuolustuslajien harrastaminen yhtä loukkaantuneena olemista vai olenko pelkästään liian vanha?
Vastaukset: 61
Luettu: 8656

Onko kamppailu- ja itsepuolustuslajien harrastaminen yhtä loukkaantuneena olemista vai olenko pelkästään liian vanha?

Urheiluvalmennuksessa kissan voi nylkeä monella tavalla. Itse olen sitä koulukuntaa, joka uskoo että oheisharjoittelussa voiman suhteen kannattaa lähinnä pyrkiä optimoimaan lihasmassan määrä sopivaksi itse lajiin. Punteilla hermotettu maksimivoima kun siirtyy kovin heikosti useimpiin lajisuoritteisiin. Lajivoima syntyy sitten lajinomaisissa harjoitteissa kun lihasmassaa on riittävästi. Isoilla painoilla myös loukkaantumisriski kasvaa ja palautuminen vaikeutuu jos hermosto on rassattu tukkoon. Toki päinvastaisillakin metodeilla on tehty vaikuttavia tuloksia.

Jos taustalla on vakavampaa voimaharjoittelua pohjaa on varmasti riittävästi. Useimmat tuntemani Euroopan mestarit eivät pukkaa penkiltä satasta tai nyppää maasta kahta markkaa. Treenailet mikä tuntuu mukavimmalta etkä revi itseäsi hajalle. Voima ei varmasti ole pullonkaula mattopainisi kehittymisen suhteen pitkään aikaan.

Toki ilman pukuakin kannattaa painia, harjoittelumahdollisuuksia on silloin ainakin enemmän ja vaihtelu virkistää. Itse valikoin harjoittelukaverit ilman pukua todella tarkkaan, vaikka painivuosia on takana kohtuu reilusti. Peruskurssilaisten kanssa painimista pyrin välttämään, pahimmat loukkaantumiseni ovat tulleet kokemattomien kavereiden kanssa painiessa. Myös oma paini kannattaa opetella pitämään mukavan kevyenä, molemmat saavat sparrista enemmän irti, kun suorituksia tulee paljon eikä ryskätä verenmaku suussa. Kovalle sparrillekin on paikkansa, mutta sen osuus kannattaa aikuisiällä pitää aika pienenä ja valita harjoituskaverit niin, ettei tarvi olla loukkaantumisten takia sivussa.
Beefcake
maalis 15, 2019, 19.55
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Onko kamppailu- ja itsepuolustuslajien harrastaminen yhtä loukkaantuneena olemista vai olenko pelkästään liian vanha?
Vastaukset: 61
Luettu: 8656

Onko kamppailu- ja itsepuolustuslajien harrastaminen yhtä loukkaantuneena olemista vai olenko pelkästään liian vanha?

tapsaattori kirjoitti: maalis 15, 2019, 14.32 Käsittääkseni Pietiläinen piti voimanostoa mukana tiiviisti bjj:n ja lukkopainin rinnalla ja tukena. Ja hyvin kaiketi toimi, tulokset puhuvat puolestaan. Nivelsi ja sovelsi siis onnistuneesti kuten yllä jo mainittiin.

antti_lk tekstistä saa kovin ehdottoman vaikutelman että kamppailu ja voimannosto ei sopis yhteen. No monissa tilanteissa ei varmaan sovikaan mutta ei se nyt niin ole, että kaikilla se menis niin.
Seurasin JPP:n huippuvuosia liiankin läheltä ja väittäisin ettei siinä voimanostoharjoittelu ollut sen suuremmin mukana. Lähinnä penkkiä isoilla painoilla harrastuksen vuoksi, mutta kyllä se tukeva voimaharjoittelu oli enemmän pitkiä sarjoja. Tänään viimeksi juteltiin aiheesta, niin Janne-Pekankin filosofiassa oheisharjoitteet kannattaa valita niin, että pystyy tekemään suuren määrän toistoja. Voimaharjoittelun tehtävänä on ylläpitää tai kasvattaa lihasmassaa, itse lajivoima kehittyy lajitreenin kautta kun ulosmitataan lihaksen poikkipinta-alan kasvu. Maksimivoima siirtyy valitettavan heikosti lajista toiseen.

Ketjun aloittajaa suosittelen keskittymään enemmän pukupainiin, jos haluaa minimoida loukkaantumiset. Gin kanssa vauhtia ja väkivaltaisia scrambleja on paljon vähemmän. Myös painikavereita voi ihan hyvillä mielin valikoida, kovimpien rymistelijöiden kanssa ei ole mikään pakko painia kun tähtäin ei ole kisatatameilla.