Poguesin laulaja kuoli.

https://www.theguardian.com/music/2023/ ... inger-dies

@Kari Aittomäki

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 15, 2023, 07.22
Niinku vaikka tässä:

No huh… tajusin että olisin voinut heittää ison osan tuosta dialogista ulkomuistista vaikka tuosta lienee about 35 vuotta…

”Jos sä haluut pitää sun tilit pusseissa…”

R.I.P.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑syys 2, 2019, 01.58 Ja kyllä se Kehonrakentaja voittaa oli innolla selattu kirja, ne mustavalkokuvat oli todellisia treenibuustareita.

Yesss, sillä mekin broidin kanssa aloteltiin teinipoikina 80-luvulla. Iski jotenkin helpommin kuin Weiderin menetelmä. Vaikka kynäniskoja ollaan kyllä edelleen.

Tosta aikaisemmasta ootee: se Easy Riderin hulttiojuristi on Nicholsonin roolitöistä ihan mun suosikki. Luultavasti en ole kyllä läheskään kaikkia sen leffoja nähnyt.

Btw, veljenpoikansa Pertti Lehväslaiho on tunnettu budo-ihminen ja Meidokan-legenda, Aikidossa 6. dan, lisäksi Iaidon ja Kyudon keskeisiä pioneereja Suomessa. Itseänikin kahdessa ensin mainitussa lajissa opettanut 80-luvulla.

En ole oikein "tekno-ihmisiä" (tai whatever kategoriaan toi kuuluukaan) mutta tää oli kyllä sellainen pläjäys, että oksat pois omenapiirakasta:

Lopullinen nousu stadionluokkaan tapahtui 1997, kun yhtye julkaisi Firestarter-, Breathe- ja Smack My Bitch Up -jättihitit sisältäneen The Fat of the Land -albumin.

R.I.P.

Niin oli.

Itse olisin muuten veikannut hänen olleen jo hieman iäkkäämpi... mutta kun nuorena aloittaa, niin paljon ehtii tehdä vaikka "jo tuossa iässä" tulikin lähtö.

Mäkin diggailin sen juttuja. Siis ihan niitä vakavampiakin, mutta ei voi myöskään olla naurattamatta kun miljardööri kertoilee tätä osastoa:

1980-luvun loppu oli aikaa, jolloin taloustoimittajille tarjottiin pankkien infoissa jäykkää viinaa, konjakkeja ja viskejä. Herlin kertoo oppineensa silloin kirjoittamaan jutun loppuun kunnosta huolimatta.

–Se testattiin, kun uutispäällikkö keksi haetuttaa minut vapaalta töihin. Olin juonut kuusi jallushottia ja neljä kaljaa terassilla. Olin luonnollisesti melkoisessa seipäässä, ja mut melkein kannettiin toimitukseen. Panin silmät kiinni ja sormet näppäimille, ja juttu oli valmis puolessa tunnissa.

Pojastaan:

Olen tietenkin rohkaissut Heikkiä, mutten missään vaiheessa ole halunnut vaikuttaa sen tekemisiin liikaa.
....

–No prätkään vaikutin! Se aikoi hankkia Honda Shadow'n, kunnes sanoin, että älä herranjumala mitään riisiä osta. Laitoin sille Guzzin tiedot ja se osti sellaisen.

Älä nyt itseäsi mollaa mutta onhan toi aika kapea kuva...ja olihan sekin aika sikatemppu, mikä inkeriläisille edellisellä kierroksella tehtiin...

Kyllä Manun aikana - miehen itsensäkin ollessa hyvin aloitteellinen - vietiin Suomea isoin askelin Kekkoslovakiasta kohti läntistä demokratiaa.

Mauno Koivisto 1923-2017.

Myllykoski opiskeli lääkiksessäkin ainakin johonkin pisteeseen asti ja oli Rööperin terveysasemalla hommissa. Kävin kerran vastaanotollaan lukiolaisena.

Kaikesta huolimatta vähän hymyilytti tämä:

IS: Tappo- ja vallankaappausyritykset olivat turhia. Castro seurasi Kuuban kiistattomana johtajana, kuinka kymmenen Yhdysvaltain presidenttiä astui virkaansa ja väistyi Valkoisesta talosta. Hän eli pitkän elämän ja sai kuolla rauhallisesti vuoteessaan 90-vuotiaana.

Itsessäkin tunnistaa vähän kaksijakoisen suhtautumisen. Tavallaan Castron Kuuban voi täältä kaukaa nähdä vähän romanttisessa valossa: nyrkkeilyä, tanssia, sikareita, jenkkirautoja, myös ihmeen edistynyttä lääketiedettä ja sen puolen avustustoimntaa muissa köyhissä maissa. Eikä Castroa edeltänyt diktatuurikaan mitään herkkua ollut.

Sitten toisaalta karmea poliisivaltio, surkea talous, rikas eliitti ja köyhä kansa. Hirveä määrä ihmisiä paennut henkensä kaupalla kotimaastaan etc...perus kuspäävaltio.

Joo, fyysisyyshän oli sen juttu. Asuin lapsena Turkan rehtoriuden aikaan silloisen teatterikorkean lähellä ja siitä ajasta jäi muistikuva hölkkäävistä opiskelijoista, joiden kuulemma piti saapua juosten koululle.

Btw, poikansa Juhahan oli ihan ok bokraaja 90-luvulla. Olisko ollu SM-kakkonen tai jotain.

Vielä yksi Lemmylle. Jotenkin hyvä fiilis tossa vaikka alunperin kaupallisiin tarkoitusperiin kuvattu...

[video][/video]

R.I.P. B.B. King

Vielä tuosta vanhemmasta:

Jorge kirjoitti: Pointtihan tuossa SS-jutussa on se, että hän itse saarnasi kovasti Saksassa avoimuutta sodan aikaisista asioista, mutta omaa taustaansa piilotteli - sanoisin, että tarkoituksella - koska ne piirit, joissa hän pyöri, olisivat sulkeutuneet noiden kahden kirjaimen takia.

Joo, en muuten puolustele, mutta jokin sellainen yleinen vaikenemisen ilmapiirihän tuohon kai täytyy liittyä, jota on ulkopuolelta vaikea ymmärtää?

Jos ajattelee, että tyyppi on astunut megajulkisuuteen jo 50-60 luvulla, niin kyllä kai matkan varrella olisi pitänyt löytyä SS-palveluksen aikaisia kavereita tai muita nuoruuden tuttuja tms. jotka olisivat tienneet tuon taustan jne... Toisin sanoen, voiko tuollaista varsinaisesti "salata" vai onko kyse alunperin enemmän puhumattomuuden kulttuurista, joka sitten jäi Grassille kieltämättä valitettavalla tavalla päälle?

Saksassahan on kyllä rajusti puitu sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tota natsitouhua, mutta olisko niin, että henkilökohtaisia ja perhehistorioita ei ole niinkään ollut tapana kaivella (kun niin monelta kuitenkin löytyy jotain pientä), paitsi isompien tekijöiden kohdalla?