Ei hiddo... Mä oon niin huono ton muurin kanssa...tarkoituksella hain selaimella enkä maksullisen sovelluksen kautta mutta kai mä sielläkin olin sitten kirjautuneena.
Kopsataan nyt tähän tällainen enemmän kamppailulliseen puoleen liittyvä pätkä:
Parhaan kasvatusoppinsa hän tosin sai huonolta judovalmentajalta.
SEPPO Myllylä oli silloin 15-vuotias ja osallistui judoleirille, jota veti ihailtu japanilainen valmentaja. Kun Myllylä oli hänen kanssaan matolla otteluharjoituksessa, valmentaja vei kätensä hänen kaulalleen ja kuristi. Myllylä taputti luovuttamisen merkiksi, mutta valmentaja ei hellittänyt otettaan.
Valmentaja lopetti vasta, kun Myllylältä meni taju. Kun Myllylä virkosi, valmentaja jatkoi kuristamista uudelleen, ja vielä uudelleen, koko ottelun loppuajan.
Myllylä ei vieläkään tiedä, mitä valmentaja ajatteli kuristaessaan alaikäistä oppilastaan. Mutta pahoinpitelyn seuraukset hän on oppinut ymmärtämään.
”Silloin opin, mitä pelko on”, hän sanoo.
Se ei ollut mikään seesteinen, rauhaan ja toisten ymmärtämiseen johtanut oppi. Ainakaan vielä silloin. Oikeastaan päinvastoin.
”Minä vannoin, että kostan vielä.”
Myllylä alkoi treenata mattojudoa ja erityisesti käsilukkoa.
Vuoden treenattuaan hän otteli harjoituksissa jälleen saman valmentajan kanssa, teki käsilukon eikä päästänyt irti, vaikka valmentaja taputti. Hän jatkoi ottelua ja kuristi, ei lopettanut, vaikka toinen pyysi. Kuristi vielä uudelleenkin.
Hän sai kostonsa, ja ottelun jälkeen valmentaja totesi lyhyesti, että poika oli oppinut judoa. Jokin oli silti vinossa. Myllylä jatkoi käsilukon treenaamista ja oppi tekemään sen niin kovaa, ettei vastustaja usein pystynyt jatkamaan ottelua. Muutaman kerran hän mursi vastustajaltaan käden eikä tuntenut siitä lainkaan omantunnontuskia, ei edes miettinyt koko asiaa otteluiden jälkeen.
Vasta vuosia myöhemmin hän tajusi, että häneen oli jäänyt pelko. Saman pelon hän tunnisti myöhemmin huostaan otetuissa nuorissa.
”Aina, kun meille tuli uusi nuori, sanoin ensimmäiseksi, että ei ole mitään pelättävää”, Myllylä sanoo.
Ja Myllylä oli siis EM-hopeamitalisti 80-luvulla. Ihan tekijämies siis.