15 vuotias musta maatiaiskissa. Oikealta nimeltään Viivi. Rakastan sitä aivan hulvattomasti ja olen pahoillani siitä, että se on porukoideni luona toisessa kaupungissa joten en näe sitä kovinkaan usein. Olisin kovasti halunnut tuoda sen tänne kun muutin Kuopioon, mutta kun se on vanha kissa ja sille tulisi kovin ikävä muita perheenjäseniä. Vaikka se salena tykkää minusta eniten, ainakin se on aina minun syliin epäkohteliaasti siirtymässä muiden sylistä, jos olen paikalla.
Ja sitten sille tulisi kovin yksinäistä täällä kun olisin koulussa ja treeneissä. Suunnitelmissa on, että ottaisin tänne kissan kun aika jättää Viivistä. En voisi kuvitellakaan loukkaavani sitä ottamalla uutta kissaa sen elinaikana.O_o Kissa olisi poika ja sen nimeksi tulisi Loki. Ja se olisi musta. Olen nähnyt unta siitä useati. Tosin jos palataan takaisin realiin, niin en varmaan voisi kissaa ottaa. Olen muodostanut itselleni lievän allergian, jonka kyllä kestäisin kissan tähden, mutta kuten Viivi, niin sekin olisi yksinäinen. Pitäisi siis hommata kaksi kissaa, että niistä olisi seuraa toisilleen (toisen nimeksi tulisi tietenkin Odin ja se olisi valkoinen. Minullako-ei-mielikuvitusta-pah). Tosin jos ottaisin kaksi kissaa, niin voisin kyllä antaa ihan vaihtelun vuoksi valkoiselle nimeksi Loki ja mustalle Odin. Mutta siis, asuntoni on liian pieni kahdelle kissalle joten haaveeksi tuo taitaa jäädä.
///EDIT
Lemmikkihistoriaan kuuluu kissat Mölli ja Mörri (Mörri minun, Mölli sisareni ), Wanha Rouva (Pöllökki P. Parviainen) talon rouva elinikänsä loppuun saakka ja Viivin äiti sekä Oskari (Angen Haken Pajar), venäjänvinttikoira. Wanha Rouva ja Oskari lopetettiin samana päivänä, kertomatta minulle joka asuin silloin kouluasuntolassa. Kolmesta muusta kissasta, Wanhasta Rouvasta, Möllistä ja Mörristä ei ole kuvia, mutta väritys oli sama kuin Viivinillä, tosin Mölli ja Mörro olivat leveämpinaamaisia ruumiiltaan. Wanhat Rouva muistutti hyvin paljon viiviä, turkki oli vain asteen vaaleampi.
Okeiokei, Wanha Rouva ei ole ehkä kovin hyvä nimi mutta olisittepa näheet sen. Siinä eukossa oli ruutia ja arvokkuutta jonka se säilytti loppuun asti siitä huolimatta, että Viivi yritti astua sen tilalle hallitsemaan huoneistoamme. Oskarilla ei ollut sananvaltaa tässä asiassa. Mutta ei, nuori innokas narttu sai sellaiset löylytykset, ettei kovin useasti yrittänyt enää kiivetä arvoasteikolla. Julman kuuloista ehkä, ei kumpaankaan mitään vakavaa tullut karvatuppoja vain lenteli ja siihen väliin oli aika hankala mennä.