01/04

Fyssari ohjasi olkapääjumppaa eikä dumannut harrastustoimintaa. Hyvä-hyvä, ensi viikolla uudestaan. Eilisen jäljiltä olka on rento ja liikkuvainen, mutta rutisee.

Nujuamista. Päivän epistolana agentti tarraa käsivarsietäisyydellä kiinni ja koittaa kääntää kaverin selkää esiin. Reagentti sulkee paikan astumalla hyökkääjän askeleen taakse ja kaataa eri tavoin. Agentti leikkii mukana ja paiskaa lyhyellä lonkalla tai karkaa toisen päälle retkottamaan. Hyökkäysharjoittelua kunnes kaikki ovat rentoja ja mureita. Lopuksi painia ensimmäiseen heittoon. Tyypit veti kunnioitettavasti ja yksilöeroja tunnistaen.

31/03

Punttia. Olkapää on eteentyöntäessä saakelin kipeä.
50 x 20kg kahvakuula, fyssarin ohjeistama kuminauhajumppa, 4 x 8 x 80kg maastaveto, 3 x 10 x 30kg pystypunnerrus, 4 x 10 x 70kg alatalja. Huomenna fyssarille ja illalla siitä voisi tohtia mennä painimaan.

Kokeilen kuurimuotoisesti pitää treenipäiväkirjaa puolen vuoden ajan ja kokeilla olisiko tästä isompi hyöty oman treenin seuraamisessa!

Noita historiallisia eurooppalaisia asejuttuja tuntuu olevan jonoksi asti. Samalla pidän kirjaa miten olkapää ja polvi jakselee, sekä kuvailen epäselvästi fiiliksiäni historiallisesta japanilaisesta treenailusta. Keväällä 2019 treeniaikataulussa on noin 2x viikossa Kunst des Fechtensiä (historiallista eurooppalaista pystypainia ja hukarilla matsaamista), 2x viikossa bugeita (kenjutsua ja jujutsua) ja niinä päivinä kun ei ole muuta hommaa, käyn pikaisesti salilla. Tuntuu että aseelliset kamppailuhommat ovat fyysiseltä vaativuudeltaan vähän turhan perusleppoisia.