Ihan mielenkiintoisena esimerkkina:

Modernia japanilaista jujutsua, joka muistuttaa mielestani hyvin vahvasti ainakin nain ulkoisesti naita moderneja lansimaisia jujutsuja:

Nihon jujutsu

" onclick="window.open(this.href);return false;
" onclick="window.open(this.href);return false;
" onclick="window.open(this.href);return false;
" onclick="window.open(this.href);return false;

Tyylin taustalla on paaasiassa (mielestani videostakin selkeasti nahtavissa) judo ja aikido.

TimoS kirjoitti: No eikös sen ekan kanjin voi lukea myös "kuu" :p

Voihan sen, mutta silloin kaannos ois ennemminkin "ilmakasi" tai "tilakasi" kuin tyhjakasi.

Tuo lukutapa loytyy mm. 空気 (kuuki, "ilma", "ilmakeha") ja 空間 (kuukan, "tila", esimerkiksi huonetilasta puhuessa). Paivan japanin tunti on paattynyt, Golden Weekia siita viettamaan

Kari Aittomäki kirjoitti: Tack.
Viittiskös joku kertoa koryu-termin käyttöönottovuotta noin suunnillenkaan?

En osaa kylla mitaan vuosilukuja sanoa, mutta termi sinaansa vanha, uskoisin, etta ainakin sielta 1700-1800-luvulta (esim. Higo-Koryū naginatajutsu on sita nimessaan kayttanyt tietaakseni Edo-kaudella). Tosin silloin se ei tarkoittanut sita mista ME nykyaan puhumme.

Uskoisin, etta nykyisen kaltainen jako koryūn ja gendain valille on syntynyt tuossa 1920-luvun paikkeilla, jolloin alkoi olla selvasti nakyvilla se muutos, jonka Meiji-restauraatio toi mukanaan. Kyse oli TODELLA isosta sosiaalisesta, tieteellisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta, ja budō joutui samaan myllerrykseen mukaan. Kaikkea pyrittiin standardisoimaan ja muokkaamaan lansimaiseen opetusmalliin. Esimerkkeina tasta esim. lansimaistyylinen armeija ja kendon, iaidon ja kyudon standardoiminen joka mahdollisti massaopetuksen. Toki massaopetus oli jo osittain alkanut Edo-kaudella nimen omaan Edossa (nyk. Tokio).

Monia klassisten tyylien opettajia mm. painostettiin "tasapaistamaan" opetuksensa naihin standardeihin. Nippon Butokukan myonsi arvoja naissa standardoiduissa tyyleissa, kuten kendo, naginata, jne. ja renshi, kyoshi ja hanshi -nimitykset ovat sielta peraisin (I Maailmansodan jalkeiselta ajalta paaasiassa). Nain ohimennen sanoen judon Jigoro Kano oli aikamoinen pioneeri tuolla alalla. Klassiset koulukunnat ovat esoteerisina, sulkeutuneina, pienen porukan toimena oikeastaan aikamoinen antiteesi tuollaiselle tasapaistamiselle. Japanilainen kulttuuri kun tuntui varsinkin tuolloin fasismin aikaan ihannoivan taydellista homogeenisyytta.

Eli tuolloin 20-30-luvulla tultiin tavallaan tietoisiksi siita miten modernit tyylit olivat taman uuden uljaan maailman piirissa syntyneita ja miten ne erosivat klassisista tyyleista. 1935 perustettiin mm. Nihon Kobudō Shinkōkai (joka on siis edelleenkin olemassa ja aktiivinen) edistamanaan naiden pienien tyylien tunnettavuutta ja sailymista. Termeja joita kaytettiin erottamaan klassisia tyyleja oli mm. kobudō, kobujutsu ja koryū bugei. Kaikki viittaavat siis enemman tai vahemman niihin taitoihin, jotka ovat syntyneet Japanin esi-modernilla ajalla tai sita ennen ja pohjaavat vahvasti Japanin sotilaseliitin taitoihin.

Jussi Häkkinen kirjoitti:

Kari Aittomäki kirjoitti: Sitäpaitsi sen perusteella mitä olen ymmärtänyt, aseettoman (kaksin)kamppailun eriyttäminen kokonaisuudesta on verrattain tuore ilmiö?
Eli voidaanko silloin edes puhua traditiotyylistä?

Niin, jujutsutyylit eivät nyt käsittääkseni yleensäkään ole pelkästään aseettomaan kamppailuun keskittyneitä. Mol:n kirja antaa tähän aika hyvää taustaa.

Vaittaisin, etta lahes KAIKKI japanilainen klassinen jujutsu pohjaa aseelliselle taistelulle. Tama on mielestani yksi leimaava piirre juuripa japanilaisessa jujutsussa. Nain ajateltuna monet asiat klassisessa jujutsussa ovat mielestani paljon jarkevampia, kuin tarkastellessa niita esim. modernin itsepuolustuksen tai urheilu-kamppailun nakokulmasta.

Offtopiciin offtopic vastaus

Kaveri haastatteli tuossa ainakin reilu vuosi sitten japanilaista bandia nimeltaan "Laukaus". Kyseessa ei ole mikaan hassu sattuma vaan bandin jasenet tykkasivat kovasti suomalaisesta punkista ja kopioivat tyylin ihan prikulleen suomalaisen punk-tyylin aina siihen asti, etta lauloivat suomeksi. Kukaan bandin jasenista ei puhunut suomea eika laulaja itse ymmartanyt mita lauloi, mutta sielta sita tuli angstia ja kapinaa selvalla suomen kielella tuutin taydelta.

Japanilaisille tuollainen "idoliensa" kopiointi ihan pilkulleen on aika tyypillista. Japanilaisten mielesta se on "kakkoii", komeeta. Sisalto ei ole niin tarkeaa. Hauska kuunnella juuri jotain rokkibandia, joka ensin haistattaa tårta på tårta kaikille, yleisonsa mukaan lukien ja sitten seuraavaksi valispiikeissa puhuu hyvin kohteliaasti yleisolleen tyyliin: "Meilla ilmestyi tassa uusi noyra demo, joten jos vain suinkin teista tuntuu silta, niin olkaa ystavallisia ja ostakaa levymme. Olisimme siita erittain kiitollisia".

Taa on kummallinen maa

EDIT: Menin sekoilemaan bandin nimen kanssa. Korjattu ylle oikein.

Ôari kirjoitti: Japanissa näin "päämajakaupungissamme" karatemainoksen ja siitä laji oli kirjoitettu クウテ

Psst. siina lukee "ku-u-te"

Ôari kirjoitti: Kysäisin asiasta ja kerrottiin että kyseessä olikin kiukkari eli ulkomainen karatetyyli, joten se kirjoitetaan silloin lainasanan tavoin....

Olen nahnyt katakanoja kaytettavan myos mielestani japanilaisesta karatetyylista. Mainoksissa katakanat voivat hyvinkin toimia tehokeinoina. Sahkoposteissa, television tekstityksissa ja mainoksissa nimia, huudahduksia jne nakee usein kirjoitettuna katakanoilla, vaikka ne ovatkin ihan oikeasti japania. En toki kiella, etteiko noin voisi olla, mutta jotenkin tuo selitys tuntuu hassulta.

Ashihara nimesta: Ashi on joku kasvi jota en tieda ja hara tarkoittaa kenttaa, aukiota, tms. 芦原
Miksi hara ei muutu -baraksi (toisin kuten esim tekniikassa ashibarai, joka koostuu 足, ashi - jalka, ja 払い, harai - pyyhkaisy, kanjeista) tassa tapauksessa onkin vaikeampi juttu ja vaatisi varmaan kielitieteilijan selityksen. Itse osaan vain sanoa korvakuulolta kumpi on oikein ja siinakin menee joskus pieleen. Yksi japanin kielen vaikeuksista

Abe Simpson kirjoitti: Maallikkoperustein tapahtuva vertailu ei näinollen kiinnostane traditiopuolta, mutta niillä samoilla perusteilla lajit kuitenkin usein valitaan tai ollaan valitsematta - ja tässä asetelmassa museopuolen kouraan jää helposti lyhyempi tikku. Tästä syystä epäilen, että traditiojutsun edun mukaista olisi, jos hokuto ei puhekielessä edustaisi jujutsua.

Klassiset japanilaiset tyylit hyvin harvoin markkinoivat itseaan mitenkaan hirvittavan aggressiivisesti. Aika harvoin esim. Potkussa nakee aloittelijan kysellessaan itselleen sopivaa lajia klassisten tyylien edustajien mainostavan omaa tyyliaan sopivana. Melkein useimmin nakee heidan suosittelevan jotain toista, modernia tyylia, silla monet klassisten tyylien harrastajista ymmartavat, etta ne eivat yksinkertaisesti sovi (noin aika rankasti yleistaen) kuin ihmisille, jotka ovat nimen omaan niista kiinnostuneita. Itse naen ainakin, etta esim. Hokutoryun ja klassisten tyylien "markkinointikohderyhma" on hyvinkin erilainen, koska kyse on niin eri asiasta.

Mutta jotta itse keskusteluun toisin jotain nakokulmaa, niin koettakaapa ajatella asiaa klassisen tyylin harrastajan nakokulmasta:
Hokutoryu nayttaa meista hyvinkin erilaiselta niin tavoitteiltaan kuin harjoitusmetodeiltaan. Meille ne nakyvimmat vaikutteet tulevat lansimaisesta kamppailu-urheilusta, itsepuolustuksesta ja moderneista tyyleista (kuten judo tai aikido*) ja kaikki se "japanilaisuus" nayttaa hyvin paalleliimatulta. Ja nain Japanissa asuvalle jopa joskus vaarin ymmarretylta.

Tietysti on tietylla tavalla imartelevaa, etta jujutsu-nimea kaytetaan kumarruksena lajin koetun alkuperan suuntaan. Samalla kuitenkin on luettavissa monien viesteista, etta alkuperaiset taidot ovat vaan polyttyneita museoesineita (joka varmasti osittain onkin totta, mutta tallainen ei kylla millaan tavoita sita mita klassiset tyylit kaikessa kirjossaan edustavat). Ja samalla nakee, etta kasitys siita mita klassiset tyylit ovat ja mita ne edustavat on aika huonosti ymmarretty, joskus jopa niita treenaavien tai niista kiinnostuneiden (mutta omakohtaista kokemusta omaamattomien) joukossa! Eika ihme, kyseessa on aika monimutkainen ja -muotoinen juttu, josta voisi kirjoittaa -- ja onkin kirjoitettu -- useita kirjoja.

No, minusta jujutsu-nimityksen kaytto on hyvin "henkilokohtainen" asia lajeille ja vaatiminen siita luopumiseen on vahintaankin epakohteliasta. Naen hyvin tavallaan myos sen historiallisen syyn, miksi tama nimitys on sailynyt. Varsinkin BJJta hieman treenanneena ja tuntien hieman sen historiaa, ymmarran hyvin miksi jujutsu nimi on siella sailynyt, vaikka yhteys samuraihin ja klassiseen jujutsuun onkin kohtuullisen kaukana. Ja vaikka se ei missaan nimessa ole harjoittelijan kannalta valttamatonta tai edes merkityksellista, omasta mielestani olisi mukava mikali harjoittelijat olisivat kiinnostuneita niista eroista, mita klassisten ja modernien tyylien valilla on.

* Tama onkin mielenkiintoista etta klassisia tyyleja on verrattu tassa ketjussa aikidoon. Mina kun naen esim. tuossa Deus Vultin linktittamassa jujutsu-patkassa hyvin selkeasti mielestani nimen omaan aikidovaikuitteisen kotegaeshin! Tama on hyva esimerkki sen vuoksi, etta kotegaeshi loytyy monesta eri klassisesta tyylista, mutta tekotapa eroaa ratkaisevasti esim. jalkatyoskentelyn suhteen.

MarkoH kirjoitti:

M. Vilenius kirjoitti:mitä klassinen japanilainen jûjutsu on tai ei ole.

Tätä on luultavasti mahdotonta välttää, aina riittää ihmisiä, jotka eivät vaivaudu ottamaan asioista selvää. Kamppailuharrastajien piirissä tämän luulisi kuitenkin olevan vähäistä.

Luonnollisesti. Onneksi meillä on Potku.net, josta asiasta kiinnostuneet saavat tietoa

Mitä itse muuten noista treenaat vai löytyykö Suomesta vielä jokin muu?

Treenaan Kashima-Shinryûta. (BJJ:akin on tullut hieman kokeiltua.)

P.S Onko Kashima-Shinryu enemmän kenjutsu vai jujutsu koulukunta?

Ikävästi vastattuna: Se on koulukunta

Hieman asiallisemmin vastattuna: Kashima-Shinryûssa yleensä sekä jûjutsun että kenjutsun harjoittelu aloitetaan samaan aikaan. Eri saleilla ja jopa henkilöittäin painotukset hieman eroavat. Minusta jotenkin tuntuu siltä, että on yleisempää, että kenjutsua treenataan enemmän. Itse olen aika vähän treenannut jûjutsua.

Idealistisesti ajateltuna kuitenkin jokaisen osa-alueen harjoitteleminen tukee kaikkia muita osa-alueita, sillä kaikki osa-alueet Kashima-Shinryûssa (kuten yleisestikin sôgô bujutsussa) perustuvat samoihin asioihin (asennot, liikkuminen, voimankäyttö, etäisyys, ajoitus, mielentila, jne....).

MarkoH kirjoitti: Aikalailla kaikille potkulaisille taitaa olla selvää että Hokutoryu ei ole koryu tyylisuunta, se on modernia jujutsua. Joillakin tuntuu taas olevan sitten hirveä hätä siitä kun sitä sanotaan silti jujutsuksi kun ei ole tarkkoja yhteyksiä sinne Japaniin.

Joo, pedanttiakin porukkaa löytyy. Itse en niin välitä nimityksestä, tärkeämpää on mielestäni, että Hokutoryun perusteella ei tehdä johtopäätöksiä siitä mitä klassinen japanilainen jûjutsu on tai ei ole. Minua ei hämää edes jos joku kirjoittaa jiu-jitsu

Japanilaiset eivät yleensäkään ole yhtä eksakteja ja lokeroivia terminologian kanssa kuin me länkkärit, joten luulisin, että siellä suurin osa jûjutsu termin tuntevista kutsuisi Hokutoryuta juuripa juuri jûjutsuksi. Ja jûdô ja jûjutsu ovat olleet aikaisemmin oikeastaan synonyymeja, kuten ipppe aiemmassa postauksessansa totesikin.

Kuitenkin yhteyden vetäminen samuraiden taistelutaitojen ja Hokutoryun välille on mielestäni hieman kyseenalaista.

Sitä paitsi, luin tuossa jonkin aikaa sitten Ellis Amdurin (sori ei linkkiä enkä jaksa etsiä) mielipiteen BJJ nimen suhteen kun sekin tulee judosta. Taisi olla jotakuinkin, että koska yhteys japanilaiseen lajiin (judo) jotakuinkin on ja harjoitellaan painia takkien kera, voidaan puhua jujutsusta.

BJJ on omien kokemuksieni mukaan HYVIN lähellä judoa. Voisi oikeastaan sanoa, että kyse on samasta lajista eri painotuksilla, varsinkin kun puhutaan puku päällä tehtävästä tekniikasta (eteenkin kun rinnalle vertailuun ottaa esim. nyrkkeilyn, karaten, kung-fun, jne....).

hassuttelija kirjoitti: Kehitystä ei vaan tapahdu jos aina tuijotetaan siihen vanhaan ja vältetään tekemästä mitään eri tavalla.

Näinhän se on. Mutta tämä ei ole välttämättä se koryû bugei tapa! Suurin nillitykseni aihe onkin, että koryû on yksi niistä asioista, joista ihmisillä on selkeä mielikuva ja joka on yleensä ikävä kyllä melkolailla pielessä.

hassuttelija kirjoitti: Kokemuksistahan ne mielikuvat syntyy, mutta kun kaikkea ei voi/ehdi kokeilla niin pakko vaan luottaa siihen mitä lajin harrastajat sanoo, siksi tämä foorumikin on aivan mahtava.

Niin, mutta edelleenkin ongelmana on se, että hyvin, hyvin harva suomalainen on treenannut kattavasti perinteistä jûjutsua, joten yleensä nuo mielipiteet tulevat myös ihmisiltä, joilla on tiettyjä ennakkokäsityksiä, muttei varsinaista kokemusta.

Jotta tämä ei AIVAN off topiciksi menisi, niin mielestäni tuo Hokuto ryûn "virallinen" historia jo osoittaa sen väärinkäsityksen, mikä monella on. Ei ole mitään yhtä "japanilaista jûjutsua", vaan koulukunnat vaihtelevat suuresti. Koko Japanin kamppailuhistoriaa pitääkin tutkia koulukuntien (ryûha) kautta, ei johonkin tiettyyn aseeseen tai aseettomuuteen liittyen.

magamies kirjoitti: Mielestäni moderni jujutsu edustaa jujutsua parhaimmillaan, alkuperäisten japanilaisten tyylien rasite on tekniikoiden vanhanaikainen suoritustapa

Jännää, että hyvin harva on mihinkään perinteiseen koulukuntaan tutustunut, puhumattakaan, että olisi useampaan koulukuntaan tutustunut (jokainen koulukunta on kuitenkin yksilönsä ja harjoitteluintensiteetiltään, tekniikoiltaan ja periaatteiltaan ne eroavat toisistaan suuresti) mutta silti monella on selkeä ja hyvä kuva siitä mitä perinteinen jûjutsu on ja mitä se ei ole :p

No, mielipiteitä saa tietysti olla, mutta mielestäni olisi asiallista ehkä hieman tarkastella omia lähtökohtiaankin ennenkuin menee tekemään suuria yleistyksiä ja kertomaan totuuksia. Aika usein kysymys on kuitenkin mielikuvista, jotka ovat tulleet jonkun lajin markkinoinnin kautta.