Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 2 tulosta

M. Vilenius
marras 30, 2007, 10.23
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Risuke Ootake: Katori Shintoo-ryuu - Warrior Tradition
Vastaukset: 7
Luettu: 5005

Joo. Taalla ollessa on tullut vietettya vilkasta seksuaalista elamaa ja tullut sekaannuttua ihmisten (sukupuoleen katsomatta) lisaksi kaiken nakoisiin esineisiin, rakennuksiin ja ties mihin: "nain muuten eilen sita/sen [lisaa tahan henkilo, esine, nahtavyys, tms. ]". Ja kaikki vaan sen takia etta a-kirjaimen paalta puuttuu pisteet...

Ja se asia :D

Huh.. kysyit aika laajan kysymyksen. Noin lyhyesti kylla, esoteriikka on ollut heti alusta asti mukana ryūha-jarjestelmissa. Erityisesti juuri esoteerinen (shingon) buddhalaisuus ja Marishiten-kultti. Zen buddhalaisuus on paljon marginaalisempi ilmio, vaikka usein toisin luullaan.

Ryūha-jarjestelman kehityshan tapahtui osana muuta vastaavaa kehitysta eri kulttuurillisissa aktiviteeteissa (teeseremonia, runous, nō, jne). Alusta asti koulukunnilla on ollut mukanaan muitakin arvoja kuin yksilon tehokas kouluttaminen taisteluun.

Taman osoittaa esimerkiksi se, etta ryūha-jarjestelmat eivat ole kuitenkaan sotien aikana voineet olla opetustavastaan johtuen tarkoitettu suurten massojen opettamiseen, vaan yksilollisempaa "erikoiskoulutusta", joka tahtaa muuhunkin kuin taistelukentan perusteiden hallintaan.

Koulukuntia ei yksinkertaisesti ollut Sengoku-kaudella riittavasti, etta ne olisivat voineet kouluttaa kaikki sotaan osallistuneet joukot. Lisaksi koulukunnat yleensa keskittyvat miekan ymparille ja miekan rooli taistelukentilla ei ole ollut mitenkaan merkittava. Sen sijaan miekan symbolinen merkitys buddhalaisuudessa ja bushien vallan kannalta, ja sen merkitys "siviilissa" on huomattavasti suurempi.

E-Budossa on lainattu Friday artikkelia aiheesta. Ikava kylla keskustelussa mielestani vedetaan hieman liian pitkalle vietyja johtopaatoksia ja ketjun otsikointi ei mielestani kuvaa sita, mita Friday yrittaa artikkelillaan sanoa:

http://www.e-budo.com/forum/showthread.php?t=37874" onclick="window.open(this.href);return false;

Toisaalta myos hoplologian nakokulmasta esoteerialla on pragmaattinen merkitys selviytymisen kannalta. Tasta aiheesta loytyy David Hallin mainio artikkeli "Marishiten: Buddhist Influences on Combative Behavior" kirjasta "Koryu Bujutsu: Classical Warrior Traditions of Japan, volume 1".

Myohemmin suhteellisen rauhallisella Edo-kaudella osittain tama "henkisyys" (tarkoittaen sita osuutta, josta on hyotya muussakin kuin turpaanmattamisessa) ja ryūha-jarjestelmien rooli paaasiallisena taistelutaidon siirtajina on korostunut, mutta esoteriikalla ja "henkisilla arvoilla" on ollut merkittava osuus jo ryūha-jarjestelman syntymisen aikana.

Tekisi mieleni kirjoittaa pidempaankin, mutta nyt ei ehdi :D

En tieda miten vanhoja nuo pari kuvassa nakyvaa kuvakaaroa on, kun sita ei kerrota :( Tamapa juuri olisikin ollut mielenkiintoista!
M. Vilenius
marras 30, 2007, 09.09
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Risuke Ootake: Katori Shintoo-ryuu - Warrior Tradition
Vastaukset: 7
Luettu: 5005

Otake Risuke: Katori Shinto ryu -- Warrior Tradition

Tenshinshō-den Katori Shintō ryū on yksi lansimaissa parhaiten tunnettuja klassisia japanilaisia tyylisuuntia (koryū). Tama on pitkalti tyylisuunnan jasenen, Amerikan merijalkavaen kapteenin, Donn F. Dragerin ansiota. Han oli ensimmaisia lansimaalaisia, joka paasi harjoittelemaan pitkaan suljettuna olleita klassisia tyyleja. Erityisesti han oli ensimmainen, joka kirjoitti niista englanniksi kattavasti.

Draeger oli itse kirjoittamiensa kirjojen lisaksi mukana kaantamassa ja julkaisemassa Katori Shintō ryūn paaopettajan, Ōtake Risuken kirjoittamaa kolmiosaista kirjasarjaa "The Deity and the Sword". Kirja ilmestyi 1970-luvulla ja siita on tullut kerailyharvinaisuus klassisista tyyleista kiinnostuneiden budo-harrastajien keskuudessa. Nettihuutokaupoissa kirjasarja aina valilla putkahtaa esille ja yleensa se huudetaan melkoisen korkeaan hintaan.

Koryu Books on aiemmin julkaissut mm. loistavan kolmiosaisen kirjasarjan "Classical Warrior Traditions of Japan", joka sisaltaa eri kokeneiden harjoittelijoiden, opettajien ja tutkijoiden artikkeleita koryū-tyyleista. Nyt Koryu Books on julkaissut Ōtake Risuken kolmiosaisen kirjasarjan uusissa kansissa, uudelleen kaannettyna, uusilla kuvilla ja lisamateriaalilla.

Kirja on kaksikielinen. Yleensa parillisilla sivuilla on japanin kielinen teksti ja parittomilla englannin kielinen. Tama on japanin kielen osaajille todella iso etu, silla jotkut termit ovat hyvin vaikeita kaantaa kanjien sisaltamien konnotaatioerojen vuoksi ja naiden kanjien loytyminen lausekontekstista viereiselta sivulta avaa joitain kappaleita paljon paremmin.

Joka tapauksessa kirjan kaannos on sujuvaa ja helppolukuista, mika ei ole ihme, silla kirjan kaantajilla on japanin kielen taidon lisaksi kokemusta itse tyylisuunnasta tai jostain muusta klassisesta budosta. Lukemista helpottaa marginaaliin lisatyt selitykset tarkeimmille termeille. Kirjan ulkoasu muuten on siisti ja mustavalkoinen kuvitus yleisesti ottaen varsin hyvalaatuista.

Kirjan kirjoittaja Ōtake Risuke on Tenshinshō-den Katori Shintō ryūn paaopettaja ja kirjan alkusanat on kirjoittanut Katori Shintō ryūn sōke, Iisaza Yasusada, joka on tyylin perustajan, Iisaza Chōisain perillinen 20. sukupolvessa. Kirja on kuvaus traditiosta tradition nakokulmasta, eli minkaanlaista krittista tarkastelua kirja ei sisalla.

Ensimmaisena kirjassa esitellaan syntyhistoriaa ja synnylle merkittavan Katori pyhaton historiaa, seka tyylin perustajan Iisaza Ienaon historiaa. Seuraavaksi kaydaan lapi melko pinnallisesti tyylisuunnan opetusohjelmaa ja tyylisuunnalle merkittavia henkiloita.

Seuraava osa, joka kasittelee tyylisuunnan teknista osuutta, on kirjan pisin. Aluksi esitellaan samuraiden haarniska ja aseistus. Haarniskaa esitellaan erityisesti funtionaalisesta nakokulmasta kayden lapi haarniskan aukkopaikat, joihin tekniikoissa hyokataan. Aseistuksessa kiinnitetaan huomiota erityisesti miekkaan ja vielapa miekan niihin piirteisiin, jotka tekevat siita taisteluun hyvin soveltuvan. Miekkojen estetiikka jatetaan vahemmalle arvolle.

Haarniskan ja aseistuksen esittelyn jalkeen paastaan kasiksi tyylisuunnan varsinaiseen tekniseen osaan. Osa on jaettu taidoittain iaijutsuun, kenjutsuun, bōjutsuun, naginatajutsuun, sōjutsuun, jūjutsuun, shurikenjutsuun ja ninjutsuun.

Jokaiseen aseeseen liittyen on ensin lyhyt johdanto, jossa kaydaan lapi aseen merkitysta tyylisuunnassa, asentoja ja hyvin pinnallisesti joitain periaatteita. Taman jalkeen katat esitellaan ilman kommentointia n. 9-12 kuvan sarjoina. Poikkeuksen kaavasta tekee ninjutsun osuus, jossa kaydaan lapi hieman pidemmin ninjutsun historiaa ja sen osuutta Katori Shintō ryūssa.

Neljannessa osassa keskitytaan heihōhon, eli strategiaan. Osassa kuvaillaan ensin gunryakun, eli sotastrategian osuus koulussa ja hieman sen suhdetta esoteeriseen buddhalaisuuteen. Seuraavaksi siirrytaankin syvemmin koulun rikkaaseen esoteriikkaan. Teksti vilisee buddhalaista terminologiaa, astrologisia kaavioita ja maagisia symboleja. Astrologian, feng-shuin ja muun esoteriikan merkitysta sotastrategiassa ja linnoituksessa valotetaan hieman.

Viimeiseen osaan on keratty viela Ōtaken ajatuksia ihmisten suhteesta aseisiin, japanilaisista miekoista ja budon henkiloa kehittavista ominaisuuksista. Kirjaan on lisaksi lisatty liitteeksi buddhalainen sutra "Velastamme vanhempiamme kohtaan".

Katori Shintō ryū on yksi merkittavimpia tyylisuuntia budon historiassa. Siita on haarautunut useita tyylisuuntia historian saatossa ja se onkin ymmartaakseni todistettavasti vanhin koryū-koulukunta. Tassa mielessa kirja on erittain merkittava julkaisu. Kun kirjaan suhtautuu kuvauksena traditiosta kriittisen tarkastelun puuttuminen ei hairitse lainkaan.

Historiaosuus on paaosin hyva, mutta ainakin itse olisin kaivannut historiikkia muistakin paamiehista kuin perustajasta ja Ōtaken omasta opettajasta. Koulukuntaan liittyvat merkittavat tapahtumat ja kuvaukset henkiloista olisivat syventaneet tradition tunnetta. Nyt koulukunnasta jaa liian staattinen kuva tyyliin: "koulukunta perustettiin ja tassa sita nyt ollaan", eika synny mielikuvaa elavasta ja erityisen elinvoimaisesta traditiosta.

Erityisesti olisin kaivannut kuvia ja kuvausta tyylisuunnassa periytyneista kaaroista ja muusta kirjallisesta materiaalista. Tietaakseni Katori Shintō ryū on kuuluisa juuri vanhoista ja kulttuurihistoriallisesti erittain merkittavista ja taiteellisesti korkeatasoisista kuvakaaroista. Osuus jossa naita kuvakaaroja, niiden historiaa ja suhdetta koulukunnan opetusohjelmaan olisi kuvattu, olisi aarimmaisen arvokas budon historiasta kiinnostuneille henkiloille. Nyt mukana olevat pari kirjetta ja muutama kuva kaaroista ovat sellaisenaankin oikein mielenkiintoista katsottavaa.

Tyylisuunnan ulkopuolisesta nakokulmasta kirjaa voi kritisoida siita, etta se antaa tyylisuunnasta hyvin hajanaisen kuvan. Kirjassa on paljon asiaa, mutta esimerkiksi yhteys esoteriikan ja tekniikoiden valilla ja eri aseellisten taitojen yhteys toisiinsa jaa varsin hamaraksi. Kasittaakseni suuri yhtenaisyys eri aseiden kayttoon liittyvan kehomekaniikan, sen liittyminen esoteriikkaan ja holistinen lahestymistapa kamppailuun ja elamaan yleisesti on yksi vaikeimmin ymmarrettavia piirteita koryū-tyylien kohdalla.

Vaikka kuvasarjat tekniikoista voivat olla arvokas muistikirja tyylisuunnan aloittavalle harjoittelijalle, ulkopuoliselle ne ovat lahinna tylsaa katsottavaa. Paremmin tarkoitusta olisivat ajaneet vaikka hyvin pinnalliset sanalliset kuvaukset tyylisuunnan paaperiaatteista muutaman kommentoidun esimerkkikuvasarjan kera.

Joka tapauksessa taman kaltaisia kirjoja ei taida olla markkinoilla englanniksi taman lisaksi kuin yhdesta tyylisuunnasta, joten jokaiselle klassisista tyylisuunnista kiinnostunelle henkilolle kirja on varsin arvokas lahde.

EDIT: Hieman lauserakenteita ja sanoja. Ei suoranaista sisallollista muutosta.

Ylläpito: aikaisempi arvostelu tästä kirjasta täällä.