MikkeM kirjoitti: ↑syys 10, 2018, 17.56 ^Sähköpyörä, avittaa niin kauan kuin polkee , itse olen miettinyt sen hankkimista, mutta laadukkaat e-fillarit on vielä(köyhälle) liian kalliita.
Halvimmillaan saa varmaan n 600€ mutta asiallinen fillari n 2k €.

Jos on asiallinen fillari jo olemassa sen voi sähköistää. Greencycle toimittaa osia ja heillä on jälleenmyyntiverkosto, joka tekee muutostöitä. Itse tehden hintaa on noin tonni tai vähän yli, itse tilasin työn ja kustannukset olivat yhteensä n. 1400.

https://www.greencycle.fi/

Tältä tuo näyttää:

Riippuen näkökulmasta tein joko ultimaattisen synnin tai siirryin tulevaisuuden kulkupeliin. Sähköistytin spessuni. Tämä lähti siitä että vaimoni veljellä on sähköistetty polkupyörä ja siitä innostuneena vaimoni Helkamaan hankittiin Greencyclen muutossarja (greencycle.fi). Katselin tuota aikani ja tein samanlaisen päätöksen, mutta en halunnut itse ruveta väsäämään vaan annoin Helsingin sähköpyörän tehdä muutostyön.

Sarjaan kuului 250 w moottorilla varustettu etupyörä, moottori on siis pyörän navassa, tarvittava elektroniikka ja johdot sekä runkoon kiinnitettävä akku. Akku on pikakiinnityksellä ja lähtee kätevästi mukaan. Hintaa töineen oli 1400 euroa, yhtä laadukkailla osilla varustettu kaupasta ostettu maksaa 2000-3000 euroa. Toki sinulla pitää olla jo valmiina pyörä.

Tällä nyt koeajot tehneenä voin todeta, että ikään kuin urheiluvälineestä tuli pätevä liikkumisväline. Etuja on monia. Suurin etu on vaivaton mäkien nousu. Sähköavustusta voi säätää asteikolla 1-5 ja ajelin enimmäkseen 2:lla, se riittää tasaisella hyvin. Matkanopeus, erityisesti keskinopeus nousee ilman että sinun pitää hirveästi itse ponnistella. Mäkien nousussa voit lennosta säätää avustusta vaikka 5:n, jolloin isokin mäki hoituu hyvin. Toki pitää vaihteita käyttää.

Jos unohtui iso vaihde päälle kun pysähdyt risteykseen ei haittaa, koska laitteessa on tankoon kiinnitettävä peukalolla säädettävä kaasuvipu. Voit lähteä sillä liikkeelle, vipua painamalla ohitat polkemisen tarpeen ja sähköä syötetään suoraan moottoriin. Toisaalta elektroniikka reagoi niin nopeasti, että polkiessa avustus tulee päälle käytännöllisesti heti, pienen viiveen voi tuntea kuin turbossa.

Fiksusti ajamalla akulle luvataan 70 + km kesto ennen kuin sähkö loppuu. Vaimoni on ajanut omallaan nyt työmatkoja ja hänen kokemuksensa osoittaa että lupaus pitää paikkansa. Kovin usein ei ole tarvinnut ladata akkua.

Kokeilin myös ajamista ilman avustusta. Silloin pyörä on normaali polkupyörä, suurempi paino (n. 6 kg) tietenkin tuntuu mutta moottorissa on vaihde joka kytkee vedon pois, jolloin ylimääräistä vastusta ei ole. Eli vaikka sähkö loppuisi ei matkanteko katkea.

Lyhyillä matkoilla (työmatka 10 km suuntaansa) tämä tulee olemaan aika pätevä peli. Auto saa syksyllä jäädä entistä enemmän kotipihaan. Saa tälläkin hien pintaan jos kovaa ajaa, mutta toisaalta avustus lakkaa 35 km/tunnissa joten kovin paljon tällä ei rajoituksia rikota. Kuulemma laitteen saa kulkemaan säätämällä elektroniikkaa vaikka viittäkymppiä, mutta sitten poliisi antaisi sakot ja pyörä muuttuisi mopoksi. Hyvä kaupunkiajoneuvo kaiken kaikkiaan.

Eppu kirjoitti: Tänään töihin polkiessa sain sellaisia kokemuksia, jotka varmaan monien ihmisten kohdalla selittävät heidän pyöräilemättömyytensä: vääränlainen pyörä. Uskoisin, että varsinkin lasten ja nuorten kohdalla mankeliksi usein osuu joku sellainen, mikä nyt on jostain käytettynä halvalla saatu.

Oma ajokki oli vielä huollossa ja jouduin tänään siis ajelemaan anopin priimakuntoisella, mutta käyttämättömällä pyörällä. Renkaan koko oli huono, rungon koko todella väärä, pyörän sallima ajoasento aivan hanurista. Meikäläisen ja anopin geometrioissa ja varmaankin myös ajotyylissä on niin suuria eroja, että vaikka pyörä onkin ns. "kaupan hyllyltä" -kunnossa, ei edes kaupungissa hiljaa rullailu tuntunut hyvältä. Sinänsä hassua, mutta tämä kokemus oli itselleni ensimmäinen, koska oma isäni on aina pitänyt huolta siitä, että vehkeiden pitää olla vimpan päälle, mikä taasen johti siihen, että itse satsasin jo lukioaikoina tonnin nykyiseen pyörääni.

Tuttua. Olen onnistunut lähestulkoon pilaamaan täysin käyttökelpoisen pyörän huonoilla, liian raskailla "pistosuojatuilla" renkailla. Hassua sinänsä kysymys oli siitä, että vaihdoin kuluneet maastorenkaat katurenkaisiin. Oli kevyempi ajaa niillä vanhoilla maastorenkailla. No, onneksi tuollainen on korjattavissa.

Pari hyvää tiedän:
http://www.pyorahuolto.com/" onclick="window.open(this.href);return false;
http://bestbrakes.net/product_info.php?products_id=903" onclick="window.open(this.href);return false;

Itse en varsinaisella cyclocrossilla ajele, mutta sinnepäin rakennetulla hybridillä. Sanoisin että jos et varsinaiseen maastoon mene, vaan pysyt poluilla ja hiekkateillä ja asfaltilla, ei cyclocrossia parempaa valintaa juuri löydy. Nykyisin on mahdollista varustaa cc myös matkapyöräksi.

Eräs ystäväni hankki äskettäin Focuksen cc-pyörän ja on aivan myyty. Hän laittoi alle 40-milliset nastarenkaat ja ajelee läpi talven töihin. Toki varsinainen maantiepyörä on sitten asfaltilla parempi, mutta sekalaiseen käyttöön cc on ehdottoman hyvä. Jos laittaa asfalttilenkeille varsinaiset maantierenkaat tai hankkii sitä varten toiset kiekot, et harrastuskäytössä juuri häviä hyvällä cc-pyörällä maantiepyörälle.

Pelagon tuotekuvasto on ilmestynyt.

http://issuu.com/pelago/docs/pelago_2012/1" onclick="window.open(this.href);return false;

Suosikkejani ovat Stavanger, San Sebastian ja Porvoo. Hienoja pelejä eri tarkoituksiin.

Samppa kirjoitti: Ostin tollasen http://www.allterraincycles.co.uk/product/119082.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Erittäin hyvän filon olet ostanut. Voi sitä ajaa useamminkin kuin kerran kesässä.

Itse harkitsin tuosta Dew-drop -mallia (droppi eli kilpatangolla vastaava) mutta päädyin toiseen merkkiin, kun sain samalla käytetyn vanhan kaupaksi.

Kyllä niistä hyötyä on. Mennävuosina ajelin työmatkoja kaupungissa pyörällä talvella ja käyttämilläni Nokian nastarenkailla pito oli hyvä. Noista mainitsemistasi renkaista ei minulla ole tietoa.

Silkkaa kauneutta, Pelagon Stavanger 2012. Huoh.

NCP kirjoitti:

Candy kirjoitti: Millanen sopisi parhaiten poluille hiekalle ja asvaltille ja olis mahollisimman halpa.

Ihan kaupunkifillari ilman vaihteita, jos et tykkää huoltaa. Muuten hybridi.

Candy kirjoitti: Painolla ei kai oo kauheesti väliä? Tarkustushan on polkea sitä ei nostella.

Paino vaikuttaa fillarissa yhtä paljon kuin kuskissa.

Enemmän ainakin tuntuman mukaan. Eniten vaikuttaa pyörivä massa eli vanteet/renkaat.

Hyvää ja halpaa ei sitten ole olemassa, se kannattaa muistaa. Tietysti muutaman kilometrin matkoja polkee lähes millä tahansa, mutta vähemmällä harmilla pääsee kun sijoittaa laatuun.

Hieno! Ei häviä varmaan yhtään Pelagolle

Josta tulikin mieleeni jotta ostin minäkin nahkasatulan, Brooksin B 17 Imperial -mallin. Ensimmäiset kilometrit ajettu joten paljoa en vielä osaa sanoa, mutta tuntui heti hyvältä. Satulassa on aukko johon genitaalit on hyvä sijoittaa (siis satula ei paina hermoja siinä herkässä paikassa). Pitäisi tulla vain mukavammaksi käytön myötä. Sain tähän kimmokkeen kun reissussa piti alkuperäisellä satulalla kilometrin välein nousta seisoalleen polkemaan vain siksi kun tuntui niin ikävältä alapäässä.

Nahkasatulahan pitää rasvata ennen käyttöönottoa, laitoin illalla alapintaan reilummin ja vähemmän päälliseen kuten ohje oli. Aamulla en muistanut ajoissa että päällisestä pitäisi pyyhkiä ylimääräiset pois ennen kuin polkemaan lähtee. Sitten oli rasvat persauksissa vähän ajan päästä

MarkkuT kirjoitti: Jonkin verran ihmetyttää maastopyörien mahdottoman suuri osuus tuolla kun pyöräilee. Ajo useimmilla varmaan kuitenkin on pääasiassa asfalttia. Myyjien ammattitaidottomuuttako lienee vai mitä?

Samaa ihmettelen itsekin. Toinen ihmetystä aiheuttava asia on se, että pyörien mitoitukseen asiakkaan mukaan ei kiinnitetä huomiota. Esimerkiksi kun etsin uutta pyörää, minulle tarjottiin eräässä liikkeessa 58 cm Bianchin cc-pyörää. Pituuttahan minulla on siis 190 cm. Tuo pyörä olisi ollut sillä runkogeometrialla armotta alimittainen. Oli viimeinen pyörä tuota mallia siinä liikkeessä, joten oli varmaan paineita myydä se pois. Samalla olisi tehnyt karhunpalveluksen asiakkaalle. Minusta tuo on erittäin huonoa asiakaspalvelua ja/tai asiantuntemuksen puutetta.

Onneksi on hyviäkin pyöräliikkeitä

MtJ kirjoitti:

Paappa kirjoitti:

MtJ kirjoitti: Okei, minä jo mietiskelin ihan muuta Mä en ole VOP, lähelläkään... Jos ei vakavaksi pyöräilyksi lasketa sitä 5 kilometrin lenkkiä suuntaansa naapuriin saunomaan

(En kehdannut kysyä tuota termiä kiekko...)

Näen jo mielessäni Mtj:n vääntävän pinnoja irti takapyörästä ja ihmettelevän että onpas mokomassa iso homma tai jotain muuta sen kaltaista. Täytynee olla varovainen terminologian kanssa.

** Kuljetan lekaa takaisin varaston naulaan...

Asiassa on vinha perä, mä mietin jo miten sen takapään saa palasiksi

Jakoavain yleensä riittää. Kun tuo on jalkajarrullinen siinä on navasta takahaarukan putkeen "silta" joka lähtee yleensä ruuvimeisselillä ja jakarilla irti rungosta.

MtJ kirjoitti: Okei, minä jo mietiskelin ihan muuta Mä en ole VOP, lähelläkään... Jos ei vakavaksi pyöräilyksi lasketa sitä 5 kilometrin lenkkiä suuntaansa naapuriin saunomaan

(En kehdannut kysyä tuota termiä kiekko...)

Näen jo mielessäni Mtj:n vääntävän pinnoja irti takapyörästä ja ihmettelevän että onpas mokomassa iso homma tai jotain muuta sen kaltaista. Täytynee olla varovainen terminologian kanssa.

Vaatii omanlaisensa työkalut. Sanoisin että vie korjaamoon. Voi olla että se mekanismi on vain likainen ja siksi jumissa, jolloin korjaaminen ei kestä kauaa eikä tule kalliiksi. Riittää kun otat takakiekon irti ja viet sen, koko pyörää ei tarvitse kuljettaa.