Totte kirjoitti: Jotenkin lajiin on vain iskostettu leirillä käymisen kulttuuri. Sanoisin että asiaa edesauttaa myös se että joka vuosi on ne neljä valtakunnallista leiriä. Kun homma on jo tiedossa, niin leireillä on helppo käydä, ja niihin pystyy varautumaan vaikka miten kauan etukäteen. Eli pääsääntöisesti ei tule sellaisi "leiri kuukauden päästä"-ylläreitä.

Meillä varmaan tuo leireily jäänyt alkuvuosien systeemistä, jolloin leirit oli se ainoa tapa saada sitä oikeaa opetusta.

Nykyisellään päätämme vuoden ekalla semmalla pidettävässä opettajakokouksessa alkavan vuoden seminaarikalenterin, joka sitten julkistetaan saman tien (milloin ja missä). Jaksotus meillä äon ollut kuuden viikon välein, eli jos missaa yhden semman nin seuraava ei ole vasta kuukausien päästä (mutta saattaa kyllä olla sitten satojen kilometrien päässä ).

Vetäjät ja aiheet elävät, sillä pyrimme siihen että jos joku on käynyt hakemassa oppia kauempaa niin se asia tuodaan saataville kaikille pikimmiten.

Komppaan tuota ylempien arvojen tsekkausta semmoilla. Meillä ei ole mitään määrävaadetta sille, mutta nostoista tehdään tarkistukset usein juurikin semmoilla.

Ne voivat tapahtua myös kotisaleilla, edellyttäen että salin opettajalla on valtuudet ko. nostoon (omaa tasoaan yhtä alemmaksi), mutta on harvinaisempaa kuin "yhteistuumin".

STR kirjoitti:

Ôari kirjoitti: Tästä nimien heittelystä herää jatkokysymys, että kuinka näitä nimiä yleensä markkinoidaan rivitreenaajille, eli puhutaanko lajien nimiätekevistä ja annistaan lajiin?

Kyllä minä ainakin pyrin oppilaille kertomaan mitkä herrat ja miten ovat vaikuttaneet omiin oppeihini.

Noin juuri.

Tuo on minusta sitä oman salin historian tuntemista, yhdeltä kantilta tarpeellista tietoa, toiselta taas täysin toissijaista

L.K. kirjoitti: Useille seminaarit ovat kuitenkin kokemuksia ja tietynlaisia elämyksiä. Jokainen ymmärtää että sieltä ei saa hirveästi sitä henk.kohtaista ohjausta ja tekniikatkin voivat olla jotain suht simppeliä tai jo tuttua. Siellä kuitenkin tapaa tuttuja, saa uusia kontakteja, pääsee treenaamaan uusien ihmisten kanssa ja tietty pääsee saamaan sitä oppia kuitekin eri ihmiseltä kuin normaalisti, kenties jopa jonkin sortin "legendaltakin", tapahtumasta riippuen.

Itse aina mietin semman jälkeen, että pystyinkö antamaan kaikille edes jotain, vai olisinko voinut parantaa opin jakamistapaani....

Tästä nimien heittelystä herää jatkokysymys, että kuinka näitä nimiä yleensä markkinoidaan rivitreenaajille, eli puhutaanko lajien nimiätekevistä ja annistaan lajiin?

Itse välillä taas huomaan vastaavasti puhuvani jostain lajin merkkihenkilöstä ehkä liiankin "kyllähän kaikki tietää kenestä puhun ja ansioistaan" tyyliin....

Meillä Bujinkan-kuvioissa ainakin huomattua, että tuo pitokaupunki määrää paljon...

30 treenaajan pintaan päästään Hesassa, Tampereella ja Jyväskylässä...
20 hujakoille jäädään melkein kaikkialla muualla

Hinnat semmoillemme on yleensä 20 euroa (yksipäiväinen) tai 30 euroa (kaksipäiväinen), treeniä per päivä 5-6 tuntia.

Ja maailmantähtiä ei ole varaa ollut tuottaa oikeastaan vuosiin, viimeksi kun väännettiin sen luokan tapahtuma niin takkiin tuli muutamia satoja euroja. Vaikka paikkana oli ihan Helsinki.