Tuo ohje korvaamattomuudesta minusta liittyy meidän alkuaikoina saamaamme toimintamalliohjeeseen salin pyörityksestä; ala heti katsoa kuka voisi ottaa ohjat sun jälkeen! Aka "älä pidä kesädojoa"Mika kirjoitti:
Kymmenen vuotta myöhemmin olikin aivan erilaista tuoda maahan itämainen laji ja luoda sille perustaa. Se oli kovaa työtä, jossa sai useamman kerran lyödä päätään seinään. Oma treenaaminen, treenien suunnittelu ja ohjaaminen, ohjaaja- ja ensiapukoulutukset, leirit ja seminaarit, yhteydenpito Puolaan, leirimatkojen järjestäminen ulkomaille, ulkomaisten opettajien leirittäminen Suomessa, lajin markkinointi, suhteet muihin kamppailuyhteisöihin, kisojen järjestäminen muiden lajien kanssa... Sitä työtä vain oli todella paljon ja se oli melko epäkiitollista. Eipä siinä juuri jäänyt aikaa tai energiaa muulle elämälle. Vaikken tietenkään yksin tehnyt kaikkea, olin huono delegoimaan ihan siksikin, etten halunnut vaivata muita. Se oli oma oppituntinsa se. Noihin aikoihin ihan muissa yhteyksissä IT-guru @Terhonaattori sanoi, ettei kannata tehdä itsestään korvaamatonta. Se jäi mieleeni.
Oma esimerkkini tähän; kun avasin Bujinkan Dojon Vantaalle 2001, niin aloin siinä jo ekoissa treeneissä silmäillä mukaan tulleista potentiaalia, ja Kasken Tuomas nousi sieltä hyvin pian kuin kipeä peukku haarniskaan iskemisen jälkeen
Tuomas-sensei onkin nyt yksi parhaita lajin opettajia Suomessa!