Andy kirjoitti: ↑maalis 9, 2019, 15.48 Treenaat jo kolmea eri lajia? Mihin tarvitset lisää lajeja?

Tätä itsekin mietin, ennen kuin aloitin tämän ketjun. Vaikka nyt voin treenata melkein mitä tahansa, niin mieleni kuiskaa ja kehoni kertoo, että tämä vaihe ei kestä ikuisesti. Esim. hapkidossa pystyn itse torina tekemään kaiken tarvittavan, mutta ukena oloa on jo pakko rajoittaa, kun käsissä on nivelrikkoa. Lääkärin mukaan on ihan OK lyödä kovaakin hyvillä hanskoilla, mutta paljaisiin käsiin ei saa ottaa traumaa. Ym. vanhenemiseen liittyvää ongelmaa.

Uskon, että moni muukin vanheneva käy läpi samoja asioita, vaikka ei niistä puhuisi. Jossain vaiheessa joutuu keventämään, ehkä 60-, ehkä 70- tai ehkä 80-vuotiaana. Valmistaudun tulevaan, joka voi tulla pian tai vasta pitkän ajan päästä.

antti_lk kirjoitti: ↑maalis 8, 2019, 20.28 Entä ihan perinteinen, mutta vähemmän eksoottinen, kuntonyrkkeily tms? Luulisi löytyvän, tulee hiki ja saa vielä lyödäkin jotain.

Minä harrastan jo kuntonyrkkeilyä (tosin epäsäännöllisesti), aloitin noin 15 v sitten. Siinä olen oppinut ihan kohtalaisen lyöntitekniikan, tosin väistelytaitoni ei ole yhtä hyvä. Tulee hiki ja kivaa on.

Ketjussa pari kertaa mainittu taichi on käynyt mielessä, mutta sitä ei ole Rovaniemellä. Käsittääkseni taichia voi tehdä pelkkänä puistojumppana tai myös kamppailumielessä, josta syystä (lajia tarkemmin tuntematta) arvelen sen kiinnostavaksi. Taichissä on ilmeisesti eri tyylisuuntia, joiden eroista kuulisin mielelläni. Että tietäisi, mitä lähtee etsimään (jos lähtee).

Kung fu lienee sukua taichille. Onko Tai-shin-mun-tyylissä myös taichi-tyylistä "puistojumppaa", Pyrkele? Joiltakin Tai-shin-munissa mukana olleilta olen kuullut, että se on rasittavaa kamppailua, jossa käytetään hyvin matalia asentoja.

Krav magaa ei täällä ole, mutta olen käynyt seminaareissa tutustumassa siihen (ja Defendoon). Maga kunnolla tehtynä on kovaa ja suoraviivaista, minun mielestäni vähemmän sopivaa vanhenevalle kropalle kuin vaikkapa kuntonyrkkeily. Defendo kiinnostaisi enemmän, mutta sitä ei täällä ole.

Aikido on pehmeähköä, eikä kovin kaukana hapkidosta. Samassa paikassa toista lajia treenatessa olen huomannut, että aikidokat tekevät osin samoja juttuja, mutta hiukan eri tavoin. Eikä ihme, kun molempien esi-isä on daitoruy aiki-jujutsu ja nimikin melkein sama (aikido japaniksi = hapkido koreaksi). Vaan olisiko järkeä vaihtaa combat hapkidon musta vyö aikidon valkoiseen ja aloittaa alusta? Ehkä ei.

Rovaniemellä BBJ harjoittelee myös samassa paikassa. Osaavat vetäjät, peruskursseilla paljon väkeä. Pidän kuitenkin enemmän pystystä kuin matosta, eikä kova vääntäminen ja lukottaminen minusta vaikuta terveysliikunnalta nivelrikosta kärsivälle.

Karaten osalta kokemukseni rajoittuu Wado Ryun keltaiseen vyöhön (30 vuotta sitten). Se ei ainakaan silloin vaikuttanut terveysliikunnalta. Ehkä jossain tyylisuunnassa on sitäkin painotusta.

Kenjutsua ei täällä tietääkseni ole. Välinepohjaisista lajeista treenaan Baraw Sugboa (veitsen torjunta) ja Libre Fightingiä (veitsikamppailu), enkä usko painavamman miekan käytön olevan terveellisempää kuin kevyemmän veitsen.

Lopputoteamuksena: taichistä (ja sen tyylisestä) olisi mukava kuulla lisää.

Täytin 60 ja mieleeni hiipi ajatus etsiä laji (tai tyylisuunta), joka sopisi vanhenevalle ihmiselle sekä terveysliikunnaksi että kamppailutaitojen ylläpitäjäksi. Aluksi ehkä vain täydentämään aiempia harrastuksia, mutta ehkä myös niiden korvaajaksi.

Lajin etsintää vaikeuttaa se, ettei paikallisesta tarjonnasta (Rovaniemellä) löydy etsimääni. Toisaalta, olen tottunut seminaarituristi ja osaan tarvittaessa opetella uutta vaikka videoiden pohjalta, jos se on tarpeen. Laji saa olla kevyt tai rasittava (kuntoni on hyvä), mutta loukkaantumisriski ei saa olla suuri, vanheneva kroppa kun paranee hitaasti. Mitä (ja mistä) kannattaisi lähteä etsimään?