Eelo kirjoitti: Tästä postauksesta tuli mieleen, että kirjoittelin juuri seminaarityön mongolipainista (ja sumosta..). Artikkeleita etsiessä löysin sellaista faktaa, että painiskeleviä hahmoja on maalailtu kallioihin Baikalin lähistöillä jo tuhansia (väliltä n.3-10k ekr) vuosia sitten. Sumostakin (tai lihavien painiskelusta) kuvia löytyy ruukuista ja sirpaleista, jotka on ajoitettu about aikavälille 200ekr-500jkr.

Hieno aihe; muutama huomio:

1) Japanin Tumulus-kausi (Kofun Jidai) oli 250-538 jälkeen Kristuksen syntymän. Tuolta ajalta on siis säilynyt Sumo-painijoita kuvaavia nukkeja. (Mainitsemasi ruukunsirpaleet olivat minulle uutta, saisko lähdeviitteen jotta voin tutustua?) Sumopainiskelusta ennen 250jKr alkanutta Kofun Jidaita on olemassa lähinnä suullisia perinnetarinoita. Mutta tässä vaiheessa kyse on siis vielä Shintoriiteistä, ei niinkään yleisölle suunnatusta urheilutapahtumasta.

2) Ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 642. Kehittyi ammattiurheiluksi Edo-kaudella.

3) Sumon historiasta puhuttaessa on "lihavien painiskelu" vissiin hieman harhaanjohtava kuvaus. Nämä nykyiset supermassiiviset sumo-ukot ovat pääasiassa uusi ilmiö. Ohessa linkki kuvaan sumopainijoista 1900- luvun alkupuoliskolla. (toki tuolloinkin ihanne saattoi olla maksimaalisen massan hakeminen, mutta käytäntö ei välttämättä noudattanut ihannetta)

DeusVult kirjoitti:

oskar kirjoitti: (clip) [Kiinaa poistettu]

Paul kirjoitti: (clip) [Japania poistettu]

Kuinka vahvasti ja millä perusteilla näiden lajien voidaan arvioida säilyneen muuttumattomina ja katkeamattomina perinteinä noista ajoista?

Voitko täsmentää mitkä lajit miestäsi ovat kertoneet säilyneensä muuttumattomina ja katkeamattomina?

Kun ainakin japanilaisissa klassisissa kamppailutraditioissa tyypillisimmillään kyse on "lajeista" jotka nimenomaan ovat muuttuneet ajan kuluessa ja eläneet vuorovaikutksessa ympäristön kanssa. Tai siis näin ainakin jos puhutaan asiasta ns. asiantuntijaporukassa. Toinen tapa kertoa asiasta on "kadunmiehen versio": "Kato nää on jutut säilynyt muuttumattomina. Ei nimittäin otettu käyttöön 1900- luvun alussa kisasääntöjä ja massaopetusta niinkuin juuri modernia aikaa varten kehitetyt Judo ja Kendo tekivät. Siksi meillä ei ole lääninmestaruuskisoja, junnuvalmennusohjelmaa tai seuraverkkareita. "

Mutta jos siis mennään sille asiantuntijalinjalle niin silloin voi kertoa että japanilaisten lajien koryu-historian tukijat arvoivat klassisten koulujen historian tarkkuutta ja paikkansapitävyyttä mm. sen mukaan pitääkö koulukunnan "kerrostuneisuus" (eli vuosien varrella kertyneiden muutosten kokonaisuus) kutinsa sen kanssa mitä tiedetään esim. lainsäädännön, aseteknologian ja yhteiskunnallisen tilanteen kehityksestä ja tunnettujen miekkamiesten tekemisistä eri historian vaiheissa.

Muuttumattomuuden sijaan näissä japanilaisissa esimoderneissa kamppailutraditioissa (koryu bugei) usein se yhdistävä tekijä, jota arvioidaan on katkeamaton välitys. Tätä välitetyn tradition ketjua ja sen jatkuvuutta arvioidaan mm. sen valossa kuka on ollut kenenkin oppilas ja mikä on välitetty oppimäärä (näitä on dokumentoitu yllättävänkin tarkasti), sekä sillä millaisia teknisiä vaikutteita (eroja ja samankaltaisuuksia) näiden ristiin toisiinsa vaikuttaneiden koulukuntien välillä on tunnistettavissa missäkin risteävässä sukupuussa.

Valitettavasti sekä tuon dokumentteihin perustuvan että tekniseen sisältöön perustuvan arvioinnin seuraaminen (saati sitten itse arvioinnin tekeminen) vaatii useimmiten melko syvällistä perehtyneisyyttä aihepiiriin ja sitä on erittäin vaikea avata yleistajuiselle kielelle. Itse en kuvittele tuntevani tuota aluetta kuin pintaraapaisulta, mutta edes se vähä mitä tiedän aiheesta olisi hyvin hankalaa kääntää arkikielelle keskusteltavaksi. Esim. miksi itselleni "on aivan päivänselvää miten tietyt voimankäytön ja taktiikan periaatteet ovat kulkeneet eri Shinkage-ryu koulun haarojen välillä" alkaisi olla mielekäs keskustelu siinä vaiheessa kun kaikki keskustelun osapuolet ovat hinkanneet kolme-neljä vuotta noiden koulujen erilaisia voimantuoton tapoja ja heillä on näppituntuman lisäksi jokin yhteinen sanasto joilla keskustella aiheesta.

Tämän lisäksi tietysti on tiettyjä, usein selkeästi rajattuja vaikutteita joiden katsotaan säilyneen muuttumattomana hyvinkin pitkiä aikoja. Nämä ovat usein luonteeltaan esim. koulun "ydinoivalluksen" tai keskeisen taktisen sisällön tyyppisiä, ja pitävat sisällään moniulotteisen kokonaisuuden tai holistisen tavan suhtautua kamppailuun ja konfliktiin niin voimantuoton, taktiikan, henkisen valmistautumisen ymv. seikkojen näkökulmasta.

Kaikki klassiset japanilaiset koulut eivät kuitenkaan kuvaa tarinaansa samoin kuin tässä yllä kirjoittelin. On myös traditioita jotka kertovat historiastaan paljon pelkistetymmin, tyyliin "Tengut opettivat nämä jutut meille 1600- luvulla. Mikään ei ole muuttunut siinä välillä. Me muualle siitä kyselemästä."

Tällöin kuitenkaan useimmiten ole kyse siitä että uskottaisiin kritiikittömästi esim. joulupukkiin tai ihan ihmetarinoihin, vaan enemmänkin hyvin japanilaistyyppisestä "holistitsesta viestinnästä" jossa saatetaan ensin välittää hyvin yleistasoinen idea jostain kokonaisuudesta ja yksityiskohtaisempi tieto on varattu niille jotka osoittavat keskustelun arvoisia, esimerkisi paneutumalla asiaan ja tuomalla omaa kontribuutiota keskusteluun. Näiden koulujen kanssa toimiessa ehkä huonoin mahdollinen tapa saada informaatiota on tyyliin "heitän kuivakkaan ivallisia kommentteja ja seuraan vastapuolen räpistelyä takakenossa istuskellen ja naureskellen" (ei niin että tässä ketjussa kukaan niin olisi tehnytkään) Mutta näinollen siis hyvin vaikea aihe perattavaksi intternetin keskustelupalstojen tyypillisellä journalistisella välineistöllä.