Tämä kuuluu kyllä siihen hevin lajityyppiin, mitä en oikein diggaile kuunnella. Jos tulee radiosta, niin mieluummin vaihdan kanavaa. En siis hititä.

Tätä luulin aikoinani radiosta kuullessani vakavaksi biisiksi. Siihen asti kunnes alettiin laulaa kumiankasta...

Oli se kyllä liian laahustavaa minun makuuni. 5,5 minuuttia laahustettiin hissun kissun eteen päin. En voi hitittää tätä.

Yläasteella meidät velvoitettiin osallistumaan koulullamme konsertoineen Pro Fiden konserttiin (olisiko ollut jokin ripari-syy?)
No ei se nyt niin pahaa ollut. Rankka hengellisyys löi korville, mutta tästä biisistä pidimme kaverin kanssa eniten.
Kuvassa keskellä sanoittaja, Anssi Kelan faija. Oikealla laulaja Mikko Kuustonen.

Kyllä tuo nyt hudiksi menee. Perusheviä, ja tuntuu että olisi saman biisin kuullut monta kertaa aiemmin. Ei mitään uutta.

Seuraavan ehdokkaan punkkarit lauloivat aikoinaan sanoilla: "Kasvis mä oon".

Hyvinhän tuossa rokki kulki. Kyllä sen hitiksi lukee; joskin sillä kauneuspilkulla että 7,5minuuttia on liian pitkä. Joskus hyväkin biisi latteutuu liiasta venytyksestä. Joskus Vain Elämää -biisejä kuunnellessa ajattelee että ihan hyvä versio mutta lopu jo. Samaa kertsiä vaan veivataan ja veivataan.

(Sen verran tuosta aikaisemmasta L.A. Stylen kipaleesta, että kyseinen maxi löytyy levyhyllystäni, ja on yhden videonikin taustalla.)

HITHITHITHITHIT...
Tätä oli pakko päästä kommentoimaan koska kasarilla ostin tämän maxina itselleni (siis maxi-singlenä). Tosin eri bändin esittämänä.

Ja sillä ikäkaudella jatkan. Kasaria peekele! Olenhan armoitettu kasarimies.
Jos Spagna olisi pyytänyt silloin rimpauttamaan, niin ei epäilystäkään ettenkö olisi ollut veivaamassa numerolevyä:

Valitettavasti en voi hitittää tätä. En myöskään tiedä tietokilpakysymykseen vastausta.

Tapahtui kerran, että tulin firman saunaillasta silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni keskusta-asunnolle. Pari työkaveria tuki minua molemmista kainaloista kun etenin pitkin Tampereen katuja. Silloin oli juuri tuon biisin sävelkulku korvissa.

Tässä klassikkoa, mutta onko hittiainesta?

Ei pysty kuuntelemaan. Eli huditan. Yleensäkin räppäämiset tahtoo aiheuttaa ärtymystä.

Vuan mites tämä:
Ulkomusiikillisista puitteista sen verran, että kun vekarana 70-luvulla näin tämän, siinä lauloi vain joku kumma täti. Nyt kun katsoin niin Irina olikin aikas sexy paketti

Esittäjä on minulle jälleen täysi tuntemattomuus. Mutta eipä tuo pahalta kuulostanut. Eiköhän se hittinä mene.

Sitten sukelletaan vähän suomalaisuuteen:

Sellainen täsmennys, että täällä linjat pykivät, ja arvosteluni oli Luupään videoon.

Minulle ennestään tuntematon, mutta pakkohan tuo on hitityttää. Äijämusiikkia.

Olen tämän varmaan postannut jo edellisten helteiden yhteydessä, mutta kai se vielä kuuntelua kestää. Kuukauden kesälomani on nyt päättymässä, kuin myös kuukauden helleputki. Ihan täyttä hel...kuttia , sanon minä.

Tämä oli hyvä pläjäys. Eka kertaa näen livevedon tästä kipaleesta. Olen luullut ettei sellainen edes olisi mahdollista, mutta näemmä on. Turha kai mainitakaan, kumpaan sarjaan tämä kuuluu.

On myös siinä ja siinä näkeekö Einistä että hän on neitsyt:

Näytti olevan konsertin päätösbiisi, eli on hänen faneilleen hitti. ja oli se kyllä minullekin.

Sitten legendaa peliin:

Pakko määritellä: huti,
koska jatsi on taiteenlaji jota en ymmärrä enkä jaksa kuunnella.

Mutta entäs tämä. Harvalla naislaulajalla on pokkaa laulaa olevansa kuuma kimma. Sabrinalla pokkaa riitti - eikä lainkaan ansioitta.
Toki tässä ei nyt kysytäkään ulkomusiikillisia ansioita:

Olipa harvinaisen imelä esitys. Mutta kai tuo pakko on hitiksi rankata. Tosin vapaaehtoisesti en kuuntele.

Kun kauan sitten silloinen tyttöystäväni kuuli seur. biisin radiosta, hän pudisteli päätään. Mutta muita mielipiteitä?

Kyllä minä tätä jaksaisin kuunnella. ja oletan että paranee joka kuuntelukerralla. Eli hititksi tuo.

Sliippareitten Gameboy; joskin taitavat laulaa jotakin ihan muuta