Tästä on aikaa jo vähintään puoli vuosikymmentä: olin koiran kanssa metsälenkillä. Oltiin erään kallion juurella, kun siihen tuli teinipariskunta. He kysyivät: "Mistä menee portaat tuonne kalliolle?"
Vastasin että tietääkseni sinne ei mene portaita. Täytyy vaan kiivetä.
Kotimatka sujui hymyillen.

Olin odottelemassa vaimoa TAYSin tutkimuksista. No siinä odotellessa istuin käytävällä jonkun herttaisen mummon vieressä. Häntä saapuivat haastattelemaan useampi hoitaja. Hän kertoi että: "Peruutin sänkyä kohden ja istuin. Mutta putosinkin istualleni maahan. Sattui niin mahdottomasti per... tuonne taka-osaan."
Hoitsujen ilme ei värähtänytkään, mutta minun oli pakko vetää talvitakin kaulukset suun eteen. Töin tuskin pokeri piti.

Mihin tekniikka vielä kehittyykään?

^^ osaan soittaa kitaralla Ukko-Nooan.

Läpivedon Testamenttia kehuttiin. Ajattelin että se on varmaan sellaista suomalaista huumoria mitä minä en jaksa seurata hetkeäkään. Mutta erehdys. Nauroin ihan hulluna. Kuuntelin sitä kuulokkeilla, ja viereisessä huonessa vaimo luuli että sekoan lopullisesti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/10/0 ... -surunauha

Kiitos
Tämä piti heti lähettää parille kaverille jotka eivät seuraa Vain Elämää.

Vain Elämää:ssä Jouni Hynysen tulkinta Robinin kappaleesta "Faija skitsoo", oli jotain aivan posketonta. Nauroin ihan kaksinkerroin.

Pakko oli nauraa.

Kuuntelin joululaulua "Tonttuparaati":

"Tähtien valoa, hyvyyttä jaloa, lämmintä hymyä
Lahjaksensa kiltit lapset saa"

Halvalla päästään lahojen suhteen. Ehdotapa vekaralle että: "Olehan nyt vuosi kiltisti, niin saat jouluna katsella tähtien valoa."

Olin viime viikonlopun ylitöissä, ja koko viikonlopun ja vielä ylikin kuuntelin kuulosuojaimista Linnunradan Käsikirja Liftareille -saagaa.
Välillä en tiennyt mistä ollaan tulossa, minne menossa, ja mitä hittoa oikein tapahtuu? Mutta kokonaisuus oli ihan nautittava. Kaikkein eniten nauroin jutulle,jossa firman massiiviset mainoslausekirjaimet olivat painonsa alla romahtaneet maan sisään, ja näkyviin oli jäänyt vain osa, joka sikäläisen planeetan kielellä tarkoitti: "Työntäkää päänne sian persiiseen." Ja siksi kirjaimet valaistiin vain suurina juhlapäivinä.
Ai hemmetti

Yleensä Aamu Lehden Moro-liitteen vitsit ei naurata, mutta tälle nauroin:

Mies kysyi blondilta: "Tiedätkö mistä materiaalista lasisilmä on valmistettu?
Blondi: "En".
No tietysti lasista, mies vastasi.
No niin tietenkin, blondi hokasi; täytyyhän siitä nähdä läpi.

^^Kateus vie kalatkin vedestä.^^

Teineinä keksittiin kavereiden kanssa mitä järjettömämpiä intiaaninimiä, kuten intiaanipäällikkö Puuskuttava Pasha, jne.
No tähän liittyen:

intiaanipoika kysyy isältään: isä, miksi veljeni nimi on Jyrisevä Salama?
Katsohan poikani, kun veljesi syntyi, vallitsi raivokas ukonilma.
isä, miksi siskoni nimi on Soliseva Vesi?
Katsohan poikani, kun siskosi syntyi, olimme leiriytyneenä puron varrelle.
Isä, miksi...
Nyt poikani, isällä ei ole enempää aikaa. Menehän nyt leikkeihisi Puhjennut Sulttaani.

Kasarina kans silloinen tyttökaveri sai hommattua minulle lipun valmistuneiden ylioppilaiden bileisiin erääseen tamperelaisravintolaan. Sanoin että pistän päähäni Tampellan lippiksen (joka on minulla edelleen). Mutta tyttökaveri kielsi ehdottomasti. Olin sitten niiden bileiden ainoa lakiton. Oli minulla ajoittain hieman ulkopuolinen olo.

Näin kesällä tuli mieleen kaukainen kesämuisto:

Kasarin juppiaikana oli muotia, että jupit ajoivat Bemarilla surffilauta katolla. Surffata ei osattu eikä käyty surffaamassa, mutta se lauta piti kesällä olla BMV:n katolla.
No eikö joku koiranleuka lähtenyt kesäiltoina liikenteeseen vanhalla Volkkarilla jossa oli laho sotuveneen pasha köytettynä katolle. Ja tietysti aina hakeutui parkkiin niiden surffibemareitten viereen.

Vai että jeesuslisko. Kaikkea oppii kun vanhaksi elää. petoeläin voi olla kummissaan kun ei pystykään seuraamaan välipalaansa vastarannalle.

Pakko oli käydä kuuntelemassa Nimenuona vielä kerran. oli niin riemastuttava.
ihan kuin se jätkä laulaisi sitä sille daamille josta hän haaveilee.

Tuota jälkimmäistä musiikkivideota katsoin melkein pari minuuttia ennen kuin hoksasin kupletin juonen. Sitten olikin pakko nauraa ääneen.
Ekan videon traagisuuteen nimi sopii hyvin.