En osaa vastata Antin kysymykseen.
Mutta kirjoitan tähän pätkän Aamulehden artikkelista 13.3.-20, jossa esiteltiin talvisodan tilastoja:

"Harjanteen laelta näkyi pistin pistimen vieressä. Sieltä oli lähdössä miestä (venäläisiä) aivan tuhottomasti. Pojat valmiina! Tykistö siirsi tulensa taaemmas metsän reunaan. Jo alkoivat pistimet liikkua. Kohosivat. Jo näkyi piippolakki - pää - rinta. Samalla aloitimme niin kovan tule kuin vehkeillämme vain voimme. Kymmenen kp:tä soitti kuoleman laulua. Tätä kesti ehkä noin puoli minuuttia. Vihollista tuupertui kuin niittämällä. Jo peräytyivät. Huokaisimme helpotuksesta."

Artikkelissa oli paljon puhuttelevia tapahtumia, mutta kopsasin tämän pistinpätkän.
Tuosta kuvastuu se, paljonko Venäjällä oli heittää tykinruokaa suomalaisia vastaan. Ja myös se, että vain kymmenellä konepistoolilla on päästy hämmästyttäviin torjuntasuorituksiin. Osin tietysti siksi, että veli venäläinen on käyttänyt vahanajan massahyökkäyksiä (jotka tietysti voivat psykologisesti lannistaa vastustajan).

Näin se voi olla, koska aseteknologia on aina kaikkein tärkeintä. Ensin tekniikka kehitetään asetarpeisiin, sitten sitä sovelletaan muuhun vähäpätöisempään.

Mutta tuleeko Bajonetti sitten kaupungin nimestä? Vaikea arvata.

Eikös se bajonetti tarkoita alun perin jotain kierrettävää liitintä? Kun ne ekat pistimet laitettiin kiertämällä paikoilleen?

No anyway; täällä nyt vanhan tyylin ja uuden tyylin vertailu. Mitään sen kummempaa kattavaa pistrelytutkintaa en lähtenyt tekemään:

https://www.youtube.com/watch?v=w7T-mah-Lh8

Pistoja on nyt kokeiltu ja filmailtu. Toivottavasti ensi viikonloppuna saisin pätkän Tuubaan.
Väliaikatietona voisin sanoa, että tuolla uudella (1990) pistoasennolla ei tee hevon helv...kuttia. Se vanha pistoasento on huomattavasti parempi ja tukevampi. Uusi kuvan esittämä asento sopii joillekin balettitanssijoille, mutta kun suomalainen äijä iskee kaljatölkin pöydälle, röyhtäisee ja lähtee sohvan pohjalta rintamalle, niin vanha asento on aivan ehdoton. Tämä on siis henkilökohtainen mielipiteeni. Joku toinen voi ylistää maasta taivaaseen uutta asentoa, mutta minun mielestäni se on ihan hanurista.
(Voinkohan Antti käyttää kuviasi videossa?)

Ok. Kylmäharjoittelulla ilman pössykkää: mikäli rannetta ei käännä, se joutuu luonnottomaan asentoon ylhäällä.
Katsotaanpa saisinko jotain kuvanauhalle viikonloppuna. (Tosin siitä itse pätkän valmistumiseen voi vierähtää viikko tai parikin.)

Ennen kuin alan filmailemaan mitään pistinvideoita, niin pari tarkentavaa kysymystä.
Mikä on foorumilaisten näkemys:
sivun 6 videossa ranteenkääntö (mm. asennossa Low Guard) tehdään ilmeisesti vain sen takia, että ranteen luonnollinen asento säilyy, ei sen takia, että ranteenkääntö iskiessä (Point) toisi lisää voimaa?

Iskiessä ranteenkääntö tapahtuu ilmeisesti ennen osumaa. Ei kai ole tarkoitus, että pistin kiertyy haavassa, vaikka joku rotanhäntäinen pistin sen mahdollistaisikin?

Antti kirjoitti: ↑tammi 20, 2020, 14.50 Kiinnostava on myös epäsuorasti viitattu kuuden tuuman raja. Katsottiinkohan juuttumisen riskin vähentyneen merkittävästi nimenomaan pistinten lyhentymisen jälkeen?

Juuri tuosta syystä oletan esim suomalaisten rynnäkkökivääripistinten olevan vain puukkopituisia.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑tammi 20, 2020, 04.12 Timpalta mahtava dokumentti jostain pahasta sodasta tossajossain! Raa'asti pistin lävistää!

Offtopikkina mainitsen, että en tuohon filmiin osallistunut muulla tavoin kuin vain pistimen tekemällä, ja että pätkässä näkyvä airsoft Erma ("Schmeisser") on minulta lainattu. Kyllä avustajaksi kysyttiin, mutten silloin ehtinyt.

Antti kirjoitti: ↑tammi 19, 2020, 10.01

Timpa kirjoitti: ↑tammi 18, 2020, 19.56 Asia pitäsi kokeilla käytännössä (ehkä jopa vilmata video kokeilusta
Oikea jalkapohja kokonaan maassa saattaa antaa tukevuutta, jotta kaatumisvaara pienenee.

Odotan innolla videota kotitekoisesta pistimestä!

Luulen että käytän sitä papan rintamalta tuotua Tokarevin pistintä.
Kotitekoisen "pistimen" tein kyllä joskus pyynnöstä tähän kotimaiseen indiefilmiin (koska sellaista ei myyty missään):

Katsoin nyt tarkemmin sivun 6 videon, jossa on vanhaa käytäntöä. Ja sen karvalakkipäisen jätkän takajalan kantapää ei yhdessäkään iskussa irtoa maasta.

Asia pitäsi kokeilla käytännössä (ehkä jopa vilmata video kokeilusta
Oikea jalkapohja kokonaan maassa saattaa antaa tukevuutta, jotta kaatumisvaara pienenee.

Jumiutuminen lienee nyt aika taputeltu; mutta eräs pointti vielä, joka aiemmassa viestissäni jäi sanomatta:
Lyödessä haavakanava on suora. Sikiöasentoon meno koko kropan voimalla vääntää haavakanavan kaarelle. Tämä voi tehdä suurenkin puristuksen puoli metriä pitkän terän ympärille.

Sahat jakaantuvat vetosahoihin ja työntösahoihin. Esim. rautasaha on työntösaha, ja Japaninsaha vetosaha.

Sen verran vielä jumiutumisen mekanismia mietin, että jos pistin työnnetään suorassa seisovaan ihmiseen, ja sitten tämä vetäytyy kivusta mykkyrälle, saattaisi tämä koko kropan voimin tapahtuva kiertyminen jumiuttaa terän. Jotakin tämän suuntaistahan Kari aiemmin selittikin.

Daddy kirjoitti: ↑tammi 13, 2020, 11.18

Timpa kirjoitti: ↑tammi 6, 2020, 23.51 Oma pistinkokemukseni on se, kun olin aikoinaan mukana itsenäisyyspäivän paraatissa. Pistimet olivat paljaana, ja kun kajahti "Olalle vie!", silloin edessä seisovan pistin vilahti aivan naamani edestä.

Vuonna '88 treenattiin puolustusvoimain lippupäivän paraatiin - ja toki itse paraatissa käytettiin - pistimet rynkyssä kiinni. Monet kerrat viuhahteli pistin minunkin naaman edessä olalle vie / eteen vie -käskyjen kajahdellessa. Mutta ei ensimmäistäkään korvaa tai nenää leikkautunut irti. Ei edes naarmun naarmua, joka oli harjoittelun määrään nähden jo lähes ihme.

Muuten ei kyllä ollut minkäänmoista pistinkoulutusta, ne oli käytössä vain ja ainoastaan tuossa paraatissa ja siihen harjoittelussa. Annettiin vain sitä keikkaa varten ja kerättiin sitten heti pois. Mitään muistikuvaa ei kyllä ole miten ja missä sitä pistintä säilytettiin silloin kun se ei ollut piipussa kiinni.

Paraatiharjoitukset tehtiin pistin kiinni, mutta tuppi päällä(koska aseen painopiste ja pituus muuttuivat merkittävästi). Vain yleisön edessä oli tupet pois. Jos oikein muistan (yli 30v aikaa) niin pistimet kiinnitettiin (tupet päällä)kuormurin lavalla- ja otettiin heti paraatin jälkeen pois aseesta. Ketään ei sattunut, vaikka läheltä huitoi. Moni teki sen virheen, että otti hihnasta keskivaiheilta kiinni, vaikka olisi pitänyt ottaa aika ylhäältä. Tällöin ase teki hyvin laajan kaaren henkilön takana ja terä "hipoi" nenää.

Kuulostaa loogiselta, että terä juuttuu toisinaan lihaan kiinni. Ja tästä on syntynyt kokemattomalle kansanosalle käsitys, että terä juuttui aina kiinni. Ilmeisesti myös sillä väitteellä, että vain laukaisu irrottaa terän lihasta, on jonkinlainen totuuspohja. Ehkä noin on käynyt muutaman kerran, ja siitä on tullut siviililegenda, että se on aina tehtävä ja ainut tapa. Mutta kuten mainittua, kummastelin väitettä jo kuullessani.

Oikein pitkällä rotanhäntäpistimellä voisi juuri ylettää raapimaan koneen pohjaa.^^

Asia on varmaan ratkaisematon niin kauan, kunnes joku kokemuksen syvällä rintaäänellä valaisee sitä.
Sadat puukoniskut uhrissa ovat todennäköisesti muutaman sentin tökkäyksiä. Sitten kun 0,3-0,5m pistin tökätään nelikiloisen kiväärin massalla kahvaa myöten kroppaan, niin irroitusvaikeuksia voi olla, ja tarinat tulleet kenties siitä.

Edit: Kirjoittaessani ehti tulla jo pari viestiä. Siis; viestini oli Andyn aiempaan viestiin..
Lasselle vastaan että ketjun aiheenahan on taistelun lisäksi myös pistimet yleensä, joten varmaan aika leveällä telalla voidaan maalata.

Andy kirjoitti: ↑tammi 12, 2020, 10.01 Kyllähän nyt teräaseiden toimintamekaniikasta on paljonkin tietoa ihan siviilimaailmasta. Suomessa puukotetaan vuosittain satoja ihmisiä ja näistä useampi kymmenen kuolee.

On myös paljon tapauksia, joissa on puukotettu jopa kymmenillä iskuilla. Eihän tämä olisi mahdollista, jos terä noin oletusarvoisesti juuttuisi kiinni uhriin. Kylkiluiden väliin tms. terä voi tietenkin joskus kiilautua, mutta lihaan se ei juutu.

Itselläni ei (onneksi) ole asiasta kokemusta, mutta lihamestarina toiminut AlexMachine edellisellä sivulla sanoi:

"Tein nuorena miehenä useamman vuoden töistä lihamestarina, tukkuliikkeessä. Hommaan kuului mm puolikkaiden sianruhojen paloittelu ajoittain, samoin kuin isompien naudan ruhon osien leikkaaminen luuttomiksi. Esim naudan kinkkuun/peräpäähän kun kävi käsiksi "boning" veitsen kanssa ja alkoi irroittamaan, kulma-, sisä-, paahto-, ulko-, ja pyöröpaisteja toisistaan niin veitsellä piti työntää melkoisen syvään ja kyllä se veitsi sinne välillä otti kiinni todella tiukasti. Eli terävä, melko ohut veitsi on syvällä ja ilmaa ei ollut välissä ja liha "imaisi" terän kiinni. Sitä piti vähän väännellä ja käännellä jotta saisi irti. Eli ilmiö on ihan aito, mutta vaikutusmekanismi on vakuumi. Märkä liha ja sileä veitsi ei päästä ilmaa pistoaukkoon ja veitsi jää nalkkiin"

Eli juuttumisella olisi jonkinlaista todellisuuspohjaa. Voisiko olla niin, että lyhyt veitsi ei juutu, mutta kun pitkä ja paksu pistin tökätään syvälle, alkaa ilmiö voimistua?

Meille pistimet jaettiin vain paraatia varten, ja kerättiin sitten heti pois. Edes sissikoulussa olleelle kaverilleni ei muistaakseni jaettu pistimiä, vaan he kaikki käyttivät siviilipuukkojaan.