Yllättäen hän pysähtyi minun luonani, latasi nyrkkinsä kunnolla taakse ja löi minua palleaan niin kovaa kuin ikinä jaksoi. Otin iskun vastaan perusilmeellä, minkä jälkeen hymyilin Grenerille haastavasti. Sillä hetkellä sain uuden vihollisen. Mutta juuri sitä halusinkin. Vihollisia, rangaistuksia, sotaa.

Stenius sanoo kestäneensä myös simputukset. Hän etsi esimerkiksi ainoana yömyöhällä metsästä esimiehensä sinne viskaamia maihareitaan ja silitti toisen yön paitaansa.

Tämän päälle hän kuitenkin odotti rambomaista rääkkiä, mutta huomasikin huippu-urheilijan kuntonsa laskevan tasaisesti.

Kun koulutuksen päätyttyä tuli hetki valita palveluspaikka, Stenius astui porteista ulos, vaikka esimiehet tarjosivat paikkaa niin kouluttajana kuin myös kaikista kovimmassa muukalaislegioonan joukossa.

- Olin kuullut lapsesta saakka painajaismaisia kuvauksia paikan kovuudesta, mutta ne mielikuvat särkyivät. Joku legioonan porteista astuva juoppo saa siitä varmasti ihan eri tavalla irti, löytää miehuutensa. Mä olin jo siinä maailmassa sisällä, Stenius kertoo.