Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa asuu jujutsun, vapaaottelun ja lukkopainin harrastajia. Kamppailu­kommuunissa eletään vaatimattomasti, mutta treeneistä ei tingitä. Jos erimielisyyksiä syntyy, ne ratkotaan painimalla olohuoneen tatamilla.

Lotta Loikkanen, teksti

Sara Aaltio, kuvat ja videot

TAMPERE
”JOS MUUTTAA tänne ja alkaa treenaamaan, niin väistämättä ainakin kansallisella tasolla pärjää”, Lauri Karppinen, 31, toteaa. Samalla hän venyttää pakaralihasta Linnan olohuoneen tatamilla.

Linna on kommuuni, jossa asuu tamperelaisen MMA Team 300 -nimisen kamppailu­salin ottelijoita ja valmentajia.

Lauri Karppinen vastaa salilla brasilialaisen jujutsun ja lukkopainin valmennuksesta yhdessä vaimonsa Elvira Karppisen, 31, kanssa.

Karppiset ovat kamppailu­yhteisön ydin, vaikka he muuttivat itse hiljattain pois kommuunista.

”Saimme niin huipun asunnon tuosta toiselta puolelta tietä. Mutta olemme tässä pää­vuokralaisina, meillä on yhä yksi huone ja käymme täällä päivittäin. Meiltä kävelee tänne 50 sekunnissa”, Elvira Karppinen kertoo.

Linnassa asuu tällä hetkellä viisi kamppailijaa. Kaksi panostaa vapaaotteluun, ja kolme treenaa brasilialaista jujutsua ja lukkopainia.

Seinillä on SM-mitaleja, ja osalla porukasta on lisäksi maajoukkue-edustuksia ja kutsuja kansainvälisiin kisoihin.

ORASH SCHMID, 24, on asunut kommuunissa pisimpään eli kaksi ja puoli vuotta. Hänellä on myös talon komein huone. Sisääntuloa reunustavat massiiviset kaapit. Täälläkin on lattialla tatamia. Huoneessa on myös kitara.

Talossa on toinenkin kitaran omistaja. Juuso Savolainen, 29, tuli Seinäjoelta reilu vuosi sitten.

”Kaverini treenasi täällä, ja tulin välillä salille vierailemaan. Muutin tänne, koska haluan panostaa lukkopainiin. Etenkin valmennus kiinnostaa.”

Oskari Stenholmin, 19, haaveissa siintää ammattilaisvapaaottelijan ura. Hän on muuttanut Linnaan vuosi sitten suoraan kotoa.

”Nyt kun ajattelen, että olisin mennyt yksin asumaan, niin mitä siitäkin olisi tullut.”

Kämppisten ilmeistä on tulkittavissa samansuuntaisia ajatuksia.


Asukkaiden kuvat löytyvät olohuoneen seinältä.

Elvira Karppinen, Juuso Savolainen, Kalle Marjaniemi, Lauri Karppinen ja Elmo Peltonen kahvilla kommuunin keittiössä.

Orash Schmidin tavoitteena on oppia seisomaan päällään tulevana vuonna.
VAPAAOTTELUN Eurassa aloittanut Elmo Peltonen, 21, opiskelee Varalan urheiluopistossa. Hän on Tampereen Urheiluakatemian jäsen. Se antaa mahdollisuuden panna urheilu-uran koulun edelle.

”Päivät olen koulussa, iltapäivällä menen treeneihin. Siellä olen loppuillan, pari treeniä ja välissä vähän apuvalmennusta. ”

Vasta muutaman viikon Linnassa asunut Kalle Marjoniemi, 23, viettää kaiken aikansa salilla. Hän treenaa brasilialaista jujutsua ja lukkopainia kolmesti päivässä.

”Pari vuotta olen panostanut treenaamiseen. Haen kyllä opiskelu­paikkaa myös.”

ALUN PERIN Linna toimi opiskelijoiden tavallisena kimppa­kämppänä, mutta kamppailijat ovat pikkuhiljaa valloittaneet sen.

”Aina kun täältä on vapautunut huone, olen ehdottanut, että meillä olisi tänne vuokralainen”, Elvira sanoo.

Kommuunissa on yhä kaksi asukasta, jotka eivät ole kamppailu­touhuissa mukana.

Linna sijaitsee Hämeenkadulla aivan Tampereen keskustassa. Asuminen on edullista, 360 euroa kuussa asukasta kohti.

Salille kävelee kymmenessä minuutissa, ja kotona saa aina lisäopetusta.

Linnaan kokoonnutaan myös kisa­katsomoon, kun joku salin ottelijoista kamppailee tapahtumassa, jota voi seurata netin kautta. Välillä järjestetään myös Ufc-, peli-, tai elokuva­iltoja.

Porukasta ainoastaan Karppiset elättävät itsensä kamppailu-urheilulla. Muulla porukalla varat elämiseen tulevat osa-aikatöistä, opintotuista tai työttömyys­etuuksista.

Loppukuusta rahat voivat olla tiukilla. Sen huomaa siitä, että tyhjät urheiluravinne-, kookosvesi- ja vichypullot löytävät heti ottajansa. Tarvittaessa pullojen omistajuus selvitetään painimalla.

Lukkopaini on Orash Schmidin ja Juuso Savolaisen laji.

RUOKAHETKET limittyvät treenien ympärille, ja usein Linnassa syödään samaan aikaan. Jokaisella on omat ruuat, mutta niistä jaetaan kavereille tarvittaessa.

Aiemmin kamppailijat tilasivat vihannekset ja hedelmät yhdessä Vihannespörssistä, josta saivat pienen alennuksen.

Käytäntö jäi, kun ennakkoon tehtävä tilaus aina venyi ja lopulta kulujen jakaminenkin osoittautui hankalaksi.

Kamppailijana parhaiten menestyneellä Elvira Karppisella on muutama ruokasponsori. Välillä Linnassa onkin tehty yhteisiä aterioita näistä aineksista. ”Olen tehnyt vaikka kalakeiton, jota on sitten syöty porukalla."

Treenikamoja lattialla.

Ennen treenejä asukkaat ruokailevat. Pöydän päässä istuu Oskari Stenholm, hänestä vasemmalle Orash Schmid, Lauri Karppinen, Juuso Savolainen ja Elvira Karppinen.
KUN JOKU tekee jotain into­himoisesti, se voi tarttua myös muihin.

Karppisten päättäessä panostaa kamppailuun harva uskoi, että sillä voi elää.

Nyt he ohjaavat harjoituksia salilla, jossa ovat myös osakkaina, kiertävät pitkin maailmaa ja Suomea vetämässä seminaareja sekä ottelemassa kutsukilpailuissa. Mistään tällaisesta ei ollut viitteitä vielä kymmenen vuotta sitten.

Lauri Karppinen aloitti vapaaotteluharrastuksen vuonna 2011 ja ihastui lukkopainiin.

Samaan aikaan hän opiskeli kauppa­korkeakoulussa ja oikeus­tieteellisessä. Hän valmistui kauppakorkeakoulusta, mutta oikeustieteen opinnot hän jätti lopulta kesken.

”Kaikki treeneiltä jäävä aika meni lukemiseen, ja paloin loppuun. Tajusin opiskelevani vain siksi, että saisin hyvän ammatin ja palkan, mutta ei se ollut intohimoni. Päätin panostaa urheiluun, enkä ole päivääkään katunut sitä. En tekisi mitään muuta mieluummin kuin opettelisin lisää tätä lajia.”

Melkein alusta lähtien Lauri Karppinen on myös valmentanut muita.

”Opiskelin paljon tekniikoita itse. Keräsin seuran sisällä porukan, joka oli kiinnostunut painista ja treenasimme keskenämme kahdesti päivässä.”

Elvira ja Lauri Karppinen treenaavat brasilialaista jujutsua, lukkopainia Kalle Marjaniemi (päällä) sekä Juuso Savolainen.
Kaksi vuotta Elvira Karppinen katseli miehensä kisatouhuja, ja päätti hänkin aloittaa brasilialaisen jujutsun ja lukkopainin. Myös hänen oli tehtävä valinta urheilu-uran ja opintojen välillä. Tanssinopettajan tutkinto jäi kesken.

”Treenasin kaiken ajan ja kisasin viikonloput. Lopulta opettajatkin olivat sitä mieltä, että joskus on vaan päästettävä irti ja tehtävä, mitä sydän sanoo.”

Elvira Karppisen palkintokaapista löytyy muun muassa MM-kulta, -hopea ja -pronssi ja kolme EM-kultaa. Tärkein saavutus on Adcc MM-pronssi. Kilpailu järjestetään joka toinen vuosi, ja se on brasilialaisessa jujutsussa ja lukkopainissa suurin ja tärkein.

”Sitä voi verrata meidän lajissa olympialaisiin. Kukaan muu suomalainen ei ole saanut mitalia niistä”, Lauri Karppinen kertoo.

Brasilialaisessa jujutsussa käytetään pukua ja siinä on erilaisia vyöarvoja.

ASUNNOSSA eletään ja hengitetään kamppailua. Ryhmäpaine huolehtii siitä, että treenit eivät jää välistä.

”Jos joku jää sohvalle pelaamaan pleikkaria, niin kyllä hän siitä kuulee”, Elvira Karppinen toteaa.

Katseet kääntyvät Orash Schmidiin päin. Loukkaantuneen olkapään parantelu ja opintokiireet ovat aiheuttaneet treeni­taukoa.

”Tein 81 opintopistettä viiteen kuukauteen. Palautin opintotyöni viime vuoden viimeisinä päivinä ja valmistuin rakennusarkkitehdiksi.”

Syyt kyllä ymmärretään, mutta kuittailulta hän ei silti välty.

”Niin Orash, miksi et ole käynyt treeneissä?” Kalle Marjoniemi kysyy.

Aikansa keskustelua sohvan nurkasta seurattuaan Schmid nousee ylös ja siirtyy keittiön puolelle.

Matkalla hän tarraa Marjoniemeä jalasta ja pian painitaan. Treeni­tauosta huolimatta etumatka uudempiin kämppäkavereihin on pitänyt.

Schmid kertoo kärsineensä aiemmin myös ylikunto-oireista.

”Omaa kehoakin pitäisi kuunnella. Tällaisessa ympäristössä on vaikea olla menemättä treeneihin, varsinkin kun itsekin haluaa mennä.”

Orash Schmid harjoittelee omassa huoneessaan, kun muut ovat kokoontuneet olohuoneeseen.

OTTOLAPSET. Sillä nimellä Elvira Karppinen kutsuu kamppailija­kommuunin jäseniä.

Asuessaan kommuunissa Karppisilla oli kaksi huonetta ja ovet aina auki.

Toisen huoneen kommuunissa perinyt Juuso Savolainen on joutunut jo useamman kerran huomauttamaan, että hän kyllä kaipaa omaa rauhaa.

”Porukka on tottunut vain kävelemään sisään. Huoneeseeni tulo on ihan ok, kunhan ensin kysytään minulta lupa.”

Vaatteiden vaihtaminen olo­huoneessa tai boksereissa pyöriminen tuntuu olevan kommuunissa ihan normaali käytäntö. Viuhahduksiakin kuulemma tapahtuu.

”Mitä yllättävämpi ja oudompi tilanne, sen parempi”, sanoo Elvira Karppinen, joka tekee mistä tahansa asiasta kilpailun.

Intohimoinen tekeminen ja tiivis yhteisö voivat olla myös vahingollinen yhdistelmä. Mitä sitten, jos urheilu-ura loppuu tai jos se ei ollutkaan lopulta oma juttu?

Huoli vaikuttaa turhalta.

”Minulla on aika laaja kaveripiiri, ja meitä asuu paljon Tampereella”, Kalle Marjoniemi kertoo.

”Minullakin on lapsuudenystävät Eurassa ja koulukaverit. Nyt on kivaa, että voin elää kamppailua koko ajan”, Elmo Peltonen sanoo.

Oskari Stenholmkin suhtautuu omaan tulevaisuuteensa huolettomasti.

”Asun tässä niin kauan kuin hyvältä tuntuu.”


Lotta Loikkanen, teksti

Sara Aaltio, kuvat ja videot

Lauri Malkavaara HS, tekstin editointi

Emma-Leena Ovaskainen HS, verkkotaitto