Minä en ollut tällaisesta kirjasta kuullutkaan, joten googlasin. Tämä vahvistaa teidän kahden kommenttejanne aika mukavasti.

Kaikkiaan noin yhdeksänsataa sivua vaativan kokouksen kuvailun tunnetuimpia jaksoja on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku).

Wiki

Johan löydön teit!

MarkkuT kirjoitti: ↑syys 19, 2019, 14.43 Raamattu. Parisensataa sivua takana, joten Mooseksen seikkailuissa mennään vielä. Sukuluetteloihin moni sanoo raamatunlukunsa tyssänneen, mutta minusta ne olivat ihan kevyttä kauraa absurdin pitkiin ja itseään naurettavuuksiin asti toistaviin palvontateltan rakennusohjeisiin verrattuna.

Mutta nostan hattua, miehekäs urakka!

Toisessa ketjussa [mention]AlexMachine[/mention] suositteli tätä. Ensimmäisen 50 sivun perusteella kirja vaikuttaa hyvin kirjoitetulta ja mielenkiintoiselta. Mikään hittikirja se ei taida kirjastoissa olla, kun kirjastotädin piti hakea se minulle varastosta.

Kiitän suosituksesta. Nuo aiheet itsessään kiinnostavat, joten jos joskus vaikka kesälomalla olen unohtamalla unohtanut, mitenkä en pidä Keksisarjan persoonasta ainakaan TV:ssä, saatan tarttua kirjaan.

MarkkuT kirjoitti: Olen lukemisen edetessä jakanut parhaita paloja naiselleni, joka on kommentoinut tyyliä ylimieliseksi. Sitä se ehkä vähän onkin. Vähintäänkin kulmikas kaveri Teemu taitaa olla. Minulle kyllä toimii kirjoitettunakin.

Nyt ehkä ymmärrät, mitä aiemmin yritin Keskisarjasta sanoa.

Jäähdyttelijä kirjoitti:Kuka pystyy lyömään vähintään 900 hyvää suoraa lyöntiä säkkiin kolmeen minuuttiin?
Minusta tuo on ihan maailmanluokan suoritus.

Avainsana lienee hyvä. No, hyvän voi määritellä eri tavoin, mutta olisihan se aikamoinen suoritus harrastelijalta lyödä jonkun nyrkkeilyvalmentajankin mielestä 900 kunnollista suoraa kolmessa minuutissa.

Oletteko koskaan nähneet Keskisarjan nauravan tai edes hymyilevän? En silti ole häntä kovin montaa kertaa televisiossa nähnyt. Muistelen vain että vähän sellainen totinen tyyli hänellä on ollut ja että joskus hän on puhunut jonkun päälle tai selvästi ilmoittanut jonkun olevan väärässä tai muuta vastaavaa. Mutta se voi olla, etten ihan ymmärrä hänen huumoriaan ja etten ole nähnyt häntä ruudulla tarpeeksi.

bucago chill kirjoitti:Teemu Keskisarjan Tolvajärven jälkeen. Pidän Keskisarjasta muutenkin ja tämäkin kirja on erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Televisiossa Keskisarja on vähän yksitotinen mies. Ovatko hänen kirjansa - vaikka tietysti asiakirjoja ovatkin - rennompia?

@Hokkinen, haluaisitko vähän kertoa kirjasi taustoista?

Nuorikko lukaisi Marko Hamilon Luonnollisesti hullu -kirjan ja halusin minunkin tavailevan sitä.

Jos aihepiiri kiinnostaa, voin suositella. Kirja on erittäin kansantajuisesti ja selkeästi kirjoitettu.

Psykiatrien mielestä mielenterveyden häiriöissä on kyse siitä, että aivoissa on jotakin vialla. Psykoterapeutit löytävät ongelmat mielen sisällöistä: tunteista ja ajatuksista. Mutta miksi mieli ylipäätään sairastuu? Ja mikä on sairautta, kun puhumme mielestä?

Tämä kirja etsii vastausta perimmäiseen kysymykseen ihmisen lajinkehityksestä. Mieli on evoluution tuote siinä missä kehokin. Suurimman osan lajimme kehityshistoriasta olemme eläneet metsästäjä-keräilijöinä savannimaisessa ympäristössä ja melko pienissä yhteisöissä. Nyky-yhteiskunta edellyttää meiltä toisenlaisia valmiuksia. Pelkäämme hämähäkkejä, vaikka meidänpitäisi pelätä moottoripyöriä. Toisten mielestä mielenhäiriöitä tulee hoitaa lääkkeillä, toisten mielestä terapialla. Mutta jos hulluus poistuisi maailmasta, katoaisiko myös luovuus?

Luonnollisesti hullu | Kustannusosakeyhtiö Avain
http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/ ... hullu.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Lukeminen kannattaa.

Kannattaa lukea fiktiota – etenkin korkeakirjallisuus lisää empatiakykyä

Fiktion lukemisesta on monenlaista hyötyä. Tarinaan eläytyminen näkyy aivoissa päiväkausia.

Tämä ketju on silkkaa timanttia niitä sateisia viikonloppuja silmällä pitäen. 8-)

Luin 44 sivua Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista. Siinä vaiheessa pystyin täydellä varmuudella päättelemään, että kirja noudattaa pitkälti samaa kaavaa kuin Nousiaisen pari vuotta uudempi Maaninkavaara, jonka taannoin luin ja josta kirjoitin lyhyen arvostelun tähän ketjuun. Erona on se, että Vadelmajne:ssä hulluuden teemana on ruotsalaisuus.

Jos pitää toisesta kirjasta, varmasti tykkää toisestakin. Itselleni tällainen huumori ei alkuunkaan putoa, vaan se mielipuolinen jankuttaminen ja toistaminen lähinnä joko haukotuttaa tai ärsyttää. Miika on hyvä panelisti mutta huono kirjailija.
Hyvien ja huonojen uutisten toinen vakiopanelisti Tuomas Kyrö on myös kirjailija. Matkalukemiseksi kaappasimme noin kympillä Kyrön kirjan Liitto. Kuten tämä blogisti, minäkään en tiennyt kirjan sijoittuvan sota-aikaan. Luulin takakannen kuvauksia sodasta symbolisiksi (kyllähän te kaikki tiedätte, kuinka sotaisia parisuhteet saattavat joskus olla...). Totuuden paljastuminen oli sitten pettymys, kun en niin kovasti ole kiinnostunut muihin aikakausiin sijoittuvista fiktiokirjoista. Poikkeuksiakin tosin on. Tämä on selkeästi yksi sellainen. Pettymykseni nimittäin väistyi varmaankin noin 10 minuutin lukemisen jälkeen kunnioittavaksi hämmästykseksi.

Kirja on surumielinen, mutta sen annista nauttii silti. Yksityiskohtien määrä ja henkilökuvausten syvyys jättää hiljaiseksi. Kirja on helppolukuinen, luin sen itse yhdessä illassa (pitkälle yöhönhän se meni, mutta kuitenkin).

Tuomas Kyrö on loistava kirjailija.
Tommy Chong on kuulun duon, Cheech & Chongin toinen osapuoli. En osaa sanoa, kuinka paljon heistä muuten tietäisin, mutta vaihtarina tutustuin näihin kulttimainetta nauttiviin hauskuuttajiin. Siksi luin vähän aika sitten Tommy Chongin kirjan, jossa hän kertoo 10 vuoden takaisesta kokemuksestaan lusimassa. Kirjan nimessä (I Chong, Meditations From The Joint) on parikin hauskaa sanaleikkiä.

Kirja kertoo aika erikoisesta tapauksesta. Chong omisti yhdessä poikansa kanssa vesipiipputehtaan. Vuoden verran häntä seurattiin ja lopulta syytettiin rikoksesta eli vesipiipun toimittamisesta toiseen osavaltioon. Woi nyt wittu...

Kirja ei ole omaelämäkerta, vaikka hän lapsuudestaan ja nuoruudestaankin kertoilee. Chong on omaan makuuni vähän liiankin hippi, mutta kirja on kuitenkin ihan viihdyttävä pienoisesta katkeruudestaan huolimatta. Kirja on myös erittäin helppolukuinen soveltuen esimerkiksi niille, jotka haluavat vähän kertailla englantia.
Koska itse pidän oppimisesta, haluan englannilta haastetta, miksi mm. pidän Frasier-sarjan dialogeista. No, ostinpa sitten yhdestä Budapestin divarista tämän. Johan alkoi riittää haastetta...

Luin tuon Maaninkavaaran parissa päivässä. Siinä mielessä se on aika kevyttä ja hyvin etenevää luettavaa.

En kylläkään kovasti pitänyt kirjasta. Tietenkin sellainen suomalainen hulluus on tavallaan on hauskaa, mutta jotenkin se virsi alkoi toistaa itseään jo alkumetreillä, eikä se siitä hassummaksi muuttunut sivuja käännellessä.

Jos kirjan tarkoitus on olla humoristinen, huumori ei oikein tavoittanut minua. Jos kirjan tarkoitus on kuvata perhe-elämän vaikeuksia, se ei oikein tarjonnut mitään uutta. Jos kirjan tarkoitus on kuvata suomalaista hulluutta, sen se kyllä tavoitti mutta aivan liian suuren toistomäärän kerä.

Tapasin Ilosaaressa yhden turkulaisen juoksijan. Suosittelin kirjaa hänelle. Varmasti juoksusta intoutuneet (@flammee kuulolla ) saavat kirjasta enemmän irti kuin minä.

Luen vielä tuon Vadelmavenepakolaisen.

bodyguard kirjoitti: Toisena menossa Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Maaninkavaara oli pitkästä aikaa itelle erityisen kolahtava lukukokemus joten piti se tämäkin ostaa lentokentän kirjakaupasta. Vaikuttaa sekin hyvältä lyhyen lukemisen jälkeen

Nuorikko kiittää vinkistä. Vadelmavene on nyt selailtavana ja tuo Maaninkavaara pitää kuulemma käydä poimaisemassa jostakin ensi tilassa. Taidanpa itsekin lukaista nuo.