Heh, pitäisin oikeastaan argumentointivirheenä (vaikka kehäpäättelynä) väittää jotakin ja perustella sitä datan vähyydellä (tuossa blogikirjoituksessa neljä tutkimusta).
Lisää odottaessa.
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Haku löysi 15 tulosta
Palaa sivulle Energia-aineenvaihdunta
- heinä 4, 2010, 12.50
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
- kesä 30, 2010, 12.27
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Energia-aineenvaihdunta
Heikkilästä on täällä useammankin kerran keskusteltu; hakutulokset.
Ei siitä sitten sen enempää enää.
Ei siitä sitten sen enempää enää.
- kesä 30, 2010, 11.08
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Energia-aineenvaihdunta
Sehän nyt on aika todennettua, että korkean GI:n ja GL:n tuotteet eivät normaaliruokavaliossa saisi välttämättä olla selkeässä pääroolissa.
- kesä 29, 2010, 17.12
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
- kesä 29, 2010, 17.09
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Energia-aineenvaihdunta
Haha, otsikko on jo sen verran raflaava, etten taida tuntia käyttää tuohon
Voisitko flammee tiivistää? Tunti ja vartti on oikeasti pitkä aika katsoa yhtään mitään, saatikka jotakin sellaista, joka on potentiaalisesti täyttä skeidaa (en tiedä onko tuo, otsikko tosin vähän nauratti, mutta kun ei näistä ravitsemusta koskevista videoista useimmiten kostu paljoakaan).
Voisitko flammee tiivistää? Tunti ja vartti on oikeasti pitkä aika katsoa yhtään mitään, saatikka jotakin sellaista, joka on potentiaalisesti täyttä skeidaa (en tiedä onko tuo, otsikko tosin vähän nauratti, mutta kun ei näistä ravitsemusta koskevista videoista useimmiten kostu paljoakaan).
- touko 27, 2010, 10.26
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
- marras 28, 2006, 10.21
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
- marras 28, 2006, 09.57
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Jaa, olisit heti sanonut....
Vaikka kyllähän sinä oikeastaan sanoitkin, minä vain ymmärsin väärin.
Pidän noita OK:n sivuja todella hyvinä. Takana on todella kovin naamoja. Samassa kuitenkin sanoisin, että tuo kyseinen lainaus, niin totta kuin onkin, on mielestäni väärässä paikassa, sillä sitä voi lukea kuka tahansa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan valopää ennen kuin kielen päälle tulee yksi sana: väärinymmärrys. Jos olisin oikein rohkea, sanoisin että tuo teksti juuri tuossa paikassa on sekä harhaanjohtava että jopa provosoiva. Jos jatkaisin tuolla rohkealla linjalla, peräisin vastuuntuntoa tiedottamisessa.
Onneksi en ole rohkea.
Mutta toisaalta, sivuja ei taida olla koostettu kansanvalistusnäkökulmasta. Tai mistä minä tiedän.
Vaikka kyllähän sinä oikeastaan sanoitkin, minä vain ymmärsin väärin.
Pidän noita OK:n sivuja todella hyvinä. Takana on todella kovin naamoja. Samassa kuitenkin sanoisin, että tuo kyseinen lainaus, niin totta kuin onkin, on mielestäni väärässä paikassa, sillä sitä voi lukea kuka tahansa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan valopää ennen kuin kielen päälle tulee yksi sana: väärinymmärrys. Jos olisin oikein rohkea, sanoisin että tuo teksti juuri tuossa paikassa on sekä harhaanjohtava että jopa provosoiva. Jos jatkaisin tuolla rohkealla linjalla, peräisin vastuuntuntoa tiedottamisessa.
Onneksi en ole rohkea.
Mutta toisaalta, sivuja ei taida olla koostettu kansanvalistusnäkökulmasta. Tai mistä minä tiedän.
- marras 28, 2006, 07.18
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
JL, tarkoitat ilmeisesti tätä.
Tässä pitää nimittäin erotella teoria ja käytäntö. Hyvin harvoin tulee syötyä pelkkää hiilihydraattia, ja silloin kun tulee, annokset lienevät yleensä melko pieniä.
Puhdasta hiilaria
Ajattelin tuota sivarin kysymystä lähinnä vitsinä, mies kun kuitenkin tietää harjoittelemisen ja ravitsemuksen perusasioista.Vastoin melko yleistä käsitystä hiilihydraatit eivät normaalissa ruokavaliossa varastoidu juuri lainkaan rasvakudokseksi – poikkeuksellisen suurilla (esim. useiden satojen hiilihydraattigrammojen kerta-annos) hiilihydraatin saantimäärilläkin vain 2-5 % syödystä hiilihydraatista varastoituu rasvaksi. Hiilihydraatit sellaisenaan eivät siis lihota – mikäli energiansaanti on kokonaisuudessaan päivän aikana liian suurta, hiilihydraatteja käytetään lähinnä energiaksi tai varastoidaan glykogeeniksi, mutta ravinnon rasva siirretään rasvakudokseen.
Tässä pitää nimittäin erotella teoria ja käytäntö. Hyvin harvoin tulee syötyä pelkkää hiilihydraattia, ja silloin kun tulee, annokset lienevät yleensä melko pieniä.
Puhdasta hiilaria
- marras 27, 2006, 14.51
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Kun glykogeenivarastot on täydennetty, ylimääräinen energia muutetaan pääosin rasvaksi.
Glykogeenivarastojen keskimääräinen koko:
Veri 5 g
Maksa 75-100 g
Lihakset 300-400 g
Jos ylimääräinen energia poistuisi kohonneen lämmöntuotannon kautta, ihminen hikoilisi melko paljon ihan levossa, vaikka ei olisi kuuma päivä.
Lihoaminen perustuu pääosin juuri tähän energian varastoitumiseen rasvana.
Glykogeenivarastojen keskimääräinen koko:
Veri 5 g
Maksa 75-100 g
Lihakset 300-400 g
Jos ylimääräinen energia poistuisi kohonneen lämmöntuotannon kautta, ihminen hikoilisi melko paljon ihan levossa, vaikka ei olisi kuuma päivä.
Lihoaminen perustuu pääosin juuri tähän energian varastoitumiseen rasvana.
- marras 27, 2006, 14.27
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
- marras 27, 2006, 12.39
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Tästä aiheesta on Maija Kaski kirjoittanut lyhyesti mutta ytimekkäästi täällä.sivarinlötkö kirjoitti:Käyttäähän elimistö niitä muuhunkuin kuin vain energiakseen juuri sillä hetkellä.Mika kirjoitti:Voisitko kertoa, mitä proteiinille ja hiilihydraateille elimistössä tapahtuu, jos niitä ei muuteta suoraan energiaksi?sivarinlötkö kirjoitti:Ihmisen elimistö ei juurikaan muuta proteiinia tai hiilihydraattia rasvaksi.
Siirretty tähän ketjuun.
- marras 27, 2006, 08.53
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
- kesä 6, 2006, 20.59
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Lisää perustietoa: http://www.avoin.helsinki.fi/materiaali" onclick="window.open(this.href);return false; ... rtta.shtml
- kesä 6, 2006, 20.30
- Keskustelualue: Voimistelusali
- Aihe: Energia-aineenvaihdunta
- Vastaukset: 47
- Luettu: 55147
Energia-aineenvaihdunta
Alla oleva on siis Potkun asiantuntijan Maijan Kasken käsialaa.
Ruoansulatuskanava on koko putki suusta peräaukkoon. Ruansulatuskanavassa ruokaa hienonnetaan mekaanisesti (hampaat, lihakset) ja kemiallisesti (happo, entsyymit) sekä imetään ruokasulasta elimistön tarvitsemat ainekset elimistön käyttöön.
Mitä ruoassa sulatellaan: Suurimmaksi osaksi sokereita, valkuaisaineita ja rasvoja, jotka ruoassa ovat niin isoina molekyyliketjuina, -säkkäröinä ja –möykkyinä, että niitä ei saa suolenseinämän läpi ujutettua millään.
Ruoansulatusentsyymit ovat hydrolaaseja eli ne katkovat kemiallisia sidoksia vesimolekyylin avulla. Ne ovat myös ryhmäspesifejä eli proteiineja pilkkovat entsyymit eivät voi pilkkoa hiilihydraatteja ja päin vastoin. Ne ovat myös tarkkoja olosuhteille: pH, lämpötila, epäorgaanisten ionien pitoisuus. Olosuhteet ruoansulatuskanavan eri kohdissa vaihtelevat. Erityisesti pH (happamuustaso) vaihtelee ja osin eri entsyymit toimivatkin ruoansulatuskanavan eri alueilla.
Pilkottu ruoka eli aminohapot, monosakkaridit, glyseroli ja rasvahapot, toki myös ionit, vitamiinit ja vesi, otetaan/imeytyvät suolen seinämien kautta kehon nestefaasiin (kudosneste, veri, imuneste). Mitä pidempi ohutsuoli, sitä tehokkaampi imeytyminen laajan pinta-alan ja ruoan pidemmän viipymisen ansiosta.
Nisäkkäillä sokereiden ja aminohappojen imeytyminen on todettu suhteellisen tehokkaaksi. Nisäkästutkimuksissa on myös havaittu, että suoliston seinämän rakenne sopeutuu kulloiseenkiin dieettiin eli elimistö pyrkii saamaan sopivan määrän rakennuspalikoita ja energiaa, olipa ravinto mitä hyvänsä. Myös syöntitiheydellä eli syöntimäärällä nisäkkäät kompensoivat ruoka-aineiden huonoa imeytymistä tai ruoan huonolaatuisuutta jonkin ainesosan suhteen. En tiedä, onko tätä ilmiötä havaittu/tutkittu ihmisillä.
Sokerit eli hiilihydraatit ovat pääasiassa energianlähde.
Oikein isoja hiilihydraatteja (polysakkarideja) ovat esimerkiksi tärkkelys, selluloosa ja kitiini. Meille vain ensinmainittu on oleellinen.
Hieman pienempiä hiilihydraatteja (oligosakkarideja) ovat esimerkiksi laktoosi (maitosokeri), maltoosi (mallassokeri), sakkaroosi eli sukroosi (ruokosokeri) ja glykogeeni.
Tärkkelyksen ketjuja katkotaan niin, että siitä tulee ensin maltoosia ja edelleen glukoosia (rypälesokeria). Laktoosia pilkotaan suoraan galaktoosiksi ja glukoosiksi. Maltoosista saadaan vain glukoosia. Sukroosista tulee suoraan fruktoosia (hedelmäsokeria) ja glukoosia. Glykogeenista saadaan vain glukoosia.
Suolistosta sokerit (ja aminohapot) siirtyvät suoraan hiussuonia pitkin maksaan, jossa insuliinin vaikutuksesta suuri osa glukoosista siirtyy maksasoluihin ja muunnetaan siellä glykogeeniksi eli varastoidaan. Jatkokäyttöä varten glykogeeni muunnetaan takaisin glukoosiksi ja siirretään verenkierron kuljetettavaksi. Glukoosi muutetaan energiaa tarvitsevissa soluissa kemialliseksi energiaksi eli ATP:ksi. Myös luustolihaksissa glukoosia on glykogeenimuodossa valmiina odottamassa nopeaa energiantarvetta.
Hiilihydraateista voidaan tarvittaessa valmistaa myös aminohappoja (ei kaikkia) ja rasvoja.
Valkuaisaineet eli proteiinit ovat usein oikein jättisäkkäröitä ja ne pilkotaan ensin ketjuiksi (polypeptidit) ja edelleen pikkupätkiksi (peptidit) ja jopa yksittäisiksi rakennuspalikoiksi (aminohapot). Aminohapoilla ja proteiineilla on pääasiassa rakennekäyttöä, mutta niistäkin saadaan tarvittaessa tuotettua kemiallista (ATP) energiaa. Proteiineista saatu energiamäärä riippuu proteiinin aminohappokoostumuksesta. Energiansaannin kannalta aminohappometabolia ei ole yhtä tehokas kuin rasvojen ja hiilihydraattien, koska typen takia ”jätettä” syntyy enemmän (hiilidioksidia, ammoniumia, ureaa). Rasvojen ja sokerien ”jätteenä” on vain hiilidioksidia.
Elimistö pystyy tarvittaessa muuntamaan proteiineja hiilihydraateiksi. Ilman muuntamista elimistö ei sellaisenaan käytä proteiineja pelkkänä varastokudoksena, ilmeisesti koska typpi on liian arvokas rakennusaines tuhlattavaksi energiavarastoihin.
Rasvat luokitellaan kahteen ryhmään. Lipaasit (triglyseridit, joista suuri osa ruoan rasvasta koostuu) hajotetaan monoglyserideiksi sekä edelleen glyseroliksi ja rasvahapoiksi. Esteraasit (esim. kolesteroliesterit) hajotetaan lukuisiksi pikkutuotteiksi, mm. kolesteroliksi ja rasvahapoiksi.
Kuten hiilihydraateilla ja proteiineilla, myös rasvahapoilla on ihan oma kemiallinen ketjunsa, jossa niistä tuotetaan ATP-energiaa. Glyseroli sen sijaan on hiilihydraatti eli se jatkaa sokeriaineenvaihdunnassa muuttuen ensin glukoosiksi ja vasta sitten ATP-energiaksi.
Rasvat eli lipidit ovat ennen kaikkea energianlähde, joskin niillä on myös rakennetehtäviä. Useimpia lipidejä elimistö kykenee valmistamaan hiilihydraateista ja aminohapoista. Energiavarastona ne ovat ylivoimainen, koska toisin kuin hiilihydraateilla, niiden varastoinnissa ei vesi vie ylimääräistä tilaa.
Glukoosia tehdään siis vähän kaikesta, vaikka solut pystyvät muuntamaan ATP- energiaksi muitakin lähtöaineita. Syy on selkeä: hengissäpysyminen on kiinni glukoosin saannista, koska se on ainoa ravinto, joka kelpaa aivojen soluille.
Insuliinia erittyy tietyistä haiman soluista. Veren sokeripitoisuuden kohoaminen stimuloi insuliinin eritystä, mutta monet muutkin tekijät vaikuttavat siihen. Insuliini edesauttaa glukoosin pääsyä maksan soluihin, lihaksiin, rasvasoluihin ja lisäksi se stimuloi glukoosin valmistusta glykogeenistä. Lisäksi insuliini stimuloi rasvahappojen vapautumista maksasta ja rasvakudoksesta. Proteiiniaineenvaihdunnassa insuliini stimuloi aminohappojen sisäänottoa maksaan ja lihaksiin sekä aminohappojen yhdistymistä proteiineiksi.
Glukagoni on insuliinin vastavaikuttaja, joka vaikuttaa sokerin pääsyyn varastoista takaisin verenkiertoon. Sitäkin tuotetaan haiman soluissa.
Kiitos, Maija!
Ruoansulatuskanava on koko putki suusta peräaukkoon. Ruansulatuskanavassa ruokaa hienonnetaan mekaanisesti (hampaat, lihakset) ja kemiallisesti (happo, entsyymit) sekä imetään ruokasulasta elimistön tarvitsemat ainekset elimistön käyttöön.
Mitä ruoassa sulatellaan: Suurimmaksi osaksi sokereita, valkuaisaineita ja rasvoja, jotka ruoassa ovat niin isoina molekyyliketjuina, -säkkäröinä ja –möykkyinä, että niitä ei saa suolenseinämän läpi ujutettua millään.
Ruoansulatusentsyymit ovat hydrolaaseja eli ne katkovat kemiallisia sidoksia vesimolekyylin avulla. Ne ovat myös ryhmäspesifejä eli proteiineja pilkkovat entsyymit eivät voi pilkkoa hiilihydraatteja ja päin vastoin. Ne ovat myös tarkkoja olosuhteille: pH, lämpötila, epäorgaanisten ionien pitoisuus. Olosuhteet ruoansulatuskanavan eri kohdissa vaihtelevat. Erityisesti pH (happamuustaso) vaihtelee ja osin eri entsyymit toimivatkin ruoansulatuskanavan eri alueilla.
Pilkottu ruoka eli aminohapot, monosakkaridit, glyseroli ja rasvahapot, toki myös ionit, vitamiinit ja vesi, otetaan/imeytyvät suolen seinämien kautta kehon nestefaasiin (kudosneste, veri, imuneste). Mitä pidempi ohutsuoli, sitä tehokkaampi imeytyminen laajan pinta-alan ja ruoan pidemmän viipymisen ansiosta.
Nisäkkäillä sokereiden ja aminohappojen imeytyminen on todettu suhteellisen tehokkaaksi. Nisäkästutkimuksissa on myös havaittu, että suoliston seinämän rakenne sopeutuu kulloiseenkiin dieettiin eli elimistö pyrkii saamaan sopivan määrän rakennuspalikoita ja energiaa, olipa ravinto mitä hyvänsä. Myös syöntitiheydellä eli syöntimäärällä nisäkkäät kompensoivat ruoka-aineiden huonoa imeytymistä tai ruoan huonolaatuisuutta jonkin ainesosan suhteen. En tiedä, onko tätä ilmiötä havaittu/tutkittu ihmisillä.
Sokerit eli hiilihydraatit ovat pääasiassa energianlähde.
Oikein isoja hiilihydraatteja (polysakkarideja) ovat esimerkiksi tärkkelys, selluloosa ja kitiini. Meille vain ensinmainittu on oleellinen.
Hieman pienempiä hiilihydraatteja (oligosakkarideja) ovat esimerkiksi laktoosi (maitosokeri), maltoosi (mallassokeri), sakkaroosi eli sukroosi (ruokosokeri) ja glykogeeni.
Tärkkelyksen ketjuja katkotaan niin, että siitä tulee ensin maltoosia ja edelleen glukoosia (rypälesokeria). Laktoosia pilkotaan suoraan galaktoosiksi ja glukoosiksi. Maltoosista saadaan vain glukoosia. Sukroosista tulee suoraan fruktoosia (hedelmäsokeria) ja glukoosia. Glykogeenista saadaan vain glukoosia.
Suolistosta sokerit (ja aminohapot) siirtyvät suoraan hiussuonia pitkin maksaan, jossa insuliinin vaikutuksesta suuri osa glukoosista siirtyy maksasoluihin ja muunnetaan siellä glykogeeniksi eli varastoidaan. Jatkokäyttöä varten glykogeeni muunnetaan takaisin glukoosiksi ja siirretään verenkierron kuljetettavaksi. Glukoosi muutetaan energiaa tarvitsevissa soluissa kemialliseksi energiaksi eli ATP:ksi. Myös luustolihaksissa glukoosia on glykogeenimuodossa valmiina odottamassa nopeaa energiantarvetta.
Hiilihydraateista voidaan tarvittaessa valmistaa myös aminohappoja (ei kaikkia) ja rasvoja.
Valkuaisaineet eli proteiinit ovat usein oikein jättisäkkäröitä ja ne pilkotaan ensin ketjuiksi (polypeptidit) ja edelleen pikkupätkiksi (peptidit) ja jopa yksittäisiksi rakennuspalikoiksi (aminohapot). Aminohapoilla ja proteiineilla on pääasiassa rakennekäyttöä, mutta niistäkin saadaan tarvittaessa tuotettua kemiallista (ATP) energiaa. Proteiineista saatu energiamäärä riippuu proteiinin aminohappokoostumuksesta. Energiansaannin kannalta aminohappometabolia ei ole yhtä tehokas kuin rasvojen ja hiilihydraattien, koska typen takia ”jätettä” syntyy enemmän (hiilidioksidia, ammoniumia, ureaa). Rasvojen ja sokerien ”jätteenä” on vain hiilidioksidia.
Elimistö pystyy tarvittaessa muuntamaan proteiineja hiilihydraateiksi. Ilman muuntamista elimistö ei sellaisenaan käytä proteiineja pelkkänä varastokudoksena, ilmeisesti koska typpi on liian arvokas rakennusaines tuhlattavaksi energiavarastoihin.
Rasvat luokitellaan kahteen ryhmään. Lipaasit (triglyseridit, joista suuri osa ruoan rasvasta koostuu) hajotetaan monoglyserideiksi sekä edelleen glyseroliksi ja rasvahapoiksi. Esteraasit (esim. kolesteroliesterit) hajotetaan lukuisiksi pikkutuotteiksi, mm. kolesteroliksi ja rasvahapoiksi.
Kuten hiilihydraateilla ja proteiineilla, myös rasvahapoilla on ihan oma kemiallinen ketjunsa, jossa niistä tuotetaan ATP-energiaa. Glyseroli sen sijaan on hiilihydraatti eli se jatkaa sokeriaineenvaihdunnassa muuttuen ensin glukoosiksi ja vasta sitten ATP-energiaksi.
Rasvat eli lipidit ovat ennen kaikkea energianlähde, joskin niillä on myös rakennetehtäviä. Useimpia lipidejä elimistö kykenee valmistamaan hiilihydraateista ja aminohapoista. Energiavarastona ne ovat ylivoimainen, koska toisin kuin hiilihydraateilla, niiden varastoinnissa ei vesi vie ylimääräistä tilaa.
Glukoosia tehdään siis vähän kaikesta, vaikka solut pystyvät muuntamaan ATP- energiaksi muitakin lähtöaineita. Syy on selkeä: hengissäpysyminen on kiinni glukoosin saannista, koska se on ainoa ravinto, joka kelpaa aivojen soluille.
Insuliinia erittyy tietyistä haiman soluista. Veren sokeripitoisuuden kohoaminen stimuloi insuliinin eritystä, mutta monet muutkin tekijät vaikuttavat siihen. Insuliini edesauttaa glukoosin pääsyä maksan soluihin, lihaksiin, rasvasoluihin ja lisäksi se stimuloi glukoosin valmistusta glykogeenistä. Lisäksi insuliini stimuloi rasvahappojen vapautumista maksasta ja rasvakudoksesta. Proteiiniaineenvaihdunnassa insuliini stimuloi aminohappojen sisäänottoa maksaan ja lihaksiin sekä aminohappojen yhdistymistä proteiineiksi.
Glukagoni on insuliinin vastavaikuttaja, joka vaikuttaa sokerin pääsyyn varastoista takaisin verenkiertoon. Sitäkin tuotetaan haiman soluissa.
Kiitos, Maija!