hassuttelija kirjoitti:

Polvi kirjoitti: joku sivullinen on päättänyt vetää nyrkillä päin näköä ilman minkäänlaista provosointia.

Itselle käynyt näin .. juttu eteni sitten hovioikeuteen asti ja kesti vuosia ennenkuin oli loppuun käsitelty. Saivat onneksi tarpeeksi kaakkua tuosta.

Mullekin on käynyt noin useammankin kerran ja yhdellä kerralla tarvitsin vielä tikkejä. Ei provokaatiota, ei aikaa reagoida, ei mitään. Ymmärrettävistä syistä asennoitumiseni kaikenlaiseen yllättävään ja uhkaavaan on nykyään heti nyrkit pystyyn.

tube kirjoitti: Minun mielestäni ilman omaa syytään tappeluun joutuminen on nykysuomessa erittäin epätodennäköistä. Toki mahdollista, mutta nähdäkseni 95+%ssa tapauksista tappelun olisi voinut välttää toimimalla "järkevästi"

Minä en ainakaan ala mitään erityisliikkuja tekemään väistääkseni tappelua, jos vastustaja on selvästi voitettavissa. Vastustaja on esimerkiksi yksin liikenteessä ja samankokoinen kuin minä -> varmaa että löytää itsensä kenturasta jos kehtaa edes hipaista tekstiileihini.

Kyllä minä jouduin monesti tappeluihin silloin kun kävi kaupungilla, mutta ei päässyt vielä baareihin.

JanneM kirjoitti:

tabitha kirjoitti:

Ei sitä nyt häpeillä tartte, että on vähän sanakas, mutta kannattaa van miettiä missä tilanteissa vaan nielee sen ylpeytensä.

No ei ainakaan siinä vaiheessa kun joku surkea pummi aukoo päätään

Hna kirjoitti: Minä kysyisin mieluummin täällä potkun "vaan tehokäytäntösuperlajit on hyviä" -ilmapiirissä, että miksi ihmeessä treenata tapellakseen?

No esimerkiksi sen itsetuntoa nostattavan vaikutuksen takia. Onhan se mukavempaa kun tietää että ei ainakaan saa jokaiselta kynäniskalta turpaansa.

Oli harrastus mikä tahansa, sen syy usein ei ole "sit mä tarviin sitä tilanteessa x", vaan itselle mieluisa ajanviete.

Olet varmasti oikeassa. Luulen kuitenkin, että kun ihminen valitsee kamppailulajin, takana on useimmiten tuollaisia ajatuksia. Sitten ne ajan kanssa karisee kun huomaakin että eipä niitä taitoja kovin usein ole tarvinnutkaan ja niiden tuoma käytännön hyöty jää siihen kuntoon sekä itsetuntoon (niin ja ip-jututhan ajaa se puukko taskussa ja kaiken lisäksi paljon pienemmällä vaivalla). Itsetuntoa saa tietenkin buustattua myös muissa harrastuksissa, siksihän sitä kai harrastetaan jotain että siinä kehittyy ja tulee lopulta hyväksi ja sitä kautta saavutetaan onnistumisen tunteita.

Pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla.

Treenailen pääasiassa huvin, urheilun ja kiinnostuksen vuoksi, mutta alunperin valitsin juuri kamppailulajit harrastukseksi tuon siinä sivussa kehittyvän tappelutaidon takia. Ykkösasia se ei kuitenkaan ole, sillä muutenhan edessä olisi jos ei lajinvaihto, niin ainakin sivulajiksi joku joka pääasiassa keskittyy siihen teh str33ttiin 8)

Tai no en kyllä oikeasti keksi mitään lajia, mistä voisin pitää yhtä paljon kuin kamppailu-urheilusta. Joukkuelajit eivät minulle oikein sovellu (esimerkiksi sopivan joukkueen löytäminen on paljon hankalampaa kuin lähimmälle potkunyrkkeilysalille käveleminen) ja muut yksilölajit joita olen kokeillut, ovat yksinkertaisesti tylsiä.

Mutta voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa, että kamppailu-urheilussa kehittyvät taidot auttavat itsetunnon nostamisessa kun tietää pystyvänsä suurella todennäköistyydellä laittamaan porukkaa poikki ja pinoon. Tätä tietoa voi sitten helposti hyödyntää kun on tarvetta sanoa joillekin henkilöille, että on ei-toivottu minun lähipiirissäni (eilen tuli taas aihetta tällekin puolelle ja ilmeisesti lajitaustani takia sitä myös näillä näkymin uskottiin joten ei edes tarvitse harkita niska-pers-otteita).